Keskustelut Metsänhoito Metsäojille synninpäästö

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 97)
  • Metsäojille synninpäästö

    Merkitty: 

    Metsäojitus sai aikoinaan negatiivisen leiman, jota ei ole helppoa poistaa. 1960-luvun Mera-ohjelmissa ajatus oli saada metsät tuottamaan puuta, eikä vesien suojeluun silloin juuri huomiota kiinnitetty. Vähitellen asiassa viisastuttiin, ja tilanne parani niistä ajoista huomattavasti. Menneen kuivan kesän aikana tuli raivaustöissä liikuttua aika paljon myös metsäojien pohjilla. Eipä voinnut kuin ihailla, miten hienon vedensuodatusjärjestelmän luonto itse oli rakentanut metsäojiin. Kilometrikaupalla suodattavaa ja virtausta hidastavaa sammalta lähes kaikissa ojissa! Jos tällaisten laskuojien vaikutuspiirissä tehdään vaikkapa uudistusalan maanmuokkaus, eipä sieltä juuri mitään muuta veden lisäksi voi päätyä vesistöihin asti. Jos metsäojia on pakko perata ja täydentää, voisi mahdollisuuksien mukaan sopiviin paikkoihin jättää tällaisia luonnon muovaamia sammalsuodattamoja.

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kyllä sammaletkin suodattavat omansa, mutta niitä vaikuttavampia lienevät kaivukatkot ja pintavalutuskentät. Siinä mielessä ei täydellistä synninpäästöä voida antaa, että joissakin tapauksissa vanhoillakin ojitusalueilla voi edelleen turvekerros ohentua ja vesistöön joutua hajoamisen tuloksena irtautuneita ravinteita ja kiintoainetta.

    Metsänkävijä

    Hyvä havainto metsäkierrokselta. Metsäojituksista on ollut niin suuri hyöty Suomen metsien kasvuun, että synninpäästö olisi paikallaan. Nykyiset toimenpiteet ojituksessa ovat toimivia.

    Turvekangas

    Vaikka isompikokoinen kiintoaines jäisikin matkan varrelle, vesistöisin kulkeutuu tummunutta vettä. Tällaisessa vedessä on humusta, joka värjää veden kellertäväksi. Hyvin hienojakoinen humus käyttää vedessä olevaa happea ja siten vesi on hyvin matalahappista. Kaivoveden vesianalyyseissä tätä ilmaistaan COD arvolla, mikä kuvaa organisen aineksen määrää vedessä.

    Kaivukatkot ja saostusaltaat poistavat karkeaa ainesta. Jos metsäoja kulkee rinteessä, niin voisihan siihen rakentaa hiukan pengerrystäkin, jossa vesi  padolta pudotssaan hapettuisi aktiivisesti ilman hapesta.

    Jokin aikaa sitten oli juttua lehdessä, jossa ojaan laitettiin kuitupuukokoista rankaa. Puiden pinta reagoi vedessä olevien partikkelien kanssa ja sai aikaa veden puhdistusta. Onkohan tämä tapa tullut laajemmin käyttöön?

     

    Metsuri motokuski

    Kyllä tuota humusta vaan tuntuu tulevan vaikka ojat alkaa olemaan sammaloituneita. Meillä on pihassa purossa allas johonka joka vuosi kerääntyy melkoisia määriä lietettä. Tulva aikana turvetta tulee jään päälle joten kyllä sitä vain aika paljon liikkuu. Kyllä tuo tutkimustieto näyttää pitävän hyvin paikkansa että koko ajan sitä huuhtoutumaa tulee vaikka ojituksista on pitkäkin aika.

    Rukopiikki

    Metsäojitus ei ansaitse mitään synninpäästöä. Niin huonoon kuntoon se on vedet pilannut ja vesien pilaantuminen jatkuu edelleen. Vesistön voi sotkea vain kerran. Ikinä sitä ei enää puhtaaksi saa. Pintavalutuskenttä on ainoa toimiva ratkaisu, mutta sen tulee olla tarpeeksi laaja ja sen järjestäminen vaatisi hyvin usein veden pumppaamista mikä ei ole realistista. Suurimpia päästöjä aiheutuu keväällä sulamisvesien mukana ja kovien sateiden aikaan. Kyllä se humus, ravinteet ja savivelli liikkuu silloin siellä ojissa sammalista huolimatta.

    Turvekangas
    reservuaari-indeksi

    Ja vanhempaa-edelleen jatkuvaa tutkimusta, taisi olla 1970-luvulta lähtien. Ei ole otsikon tilanne, lähelläkään.

    http://www.luke.fi/metsaojitus-tiukan-tarkastelun-alla-kokonaiskuva-vesistovaikutuksista-kirkastuu-tutkimuksen-edetessa/

    Visakallo Visakallo

    Tein aloituksen otsikosta tarkoituksella keskustelua herättävän. Eihän vanhoille ojitusvirheille täydellistä synninpäästöä voi antaakaan, mutta myönteiselle kehityksellekin olisi syytä edes joskus antaa arvoa. Kuten olen  ennenkin sanonut, metsäalaa kiusaa vanhat hokemat, joista aika on saattanut ajaa ohi jo kauan sitten. Jos puhutaan esim. uudistusalojen muokkauksesta, on kiistatonta, että sieltä lähtee liikkeelle humusta ja ravinteita, mutta onko mikään tutkimus osoittanut, kuinka paljon niistä lopulta päätyy vesistöihin asti? Uskallan väittää, että uudistusalalta tuleva vesi on puhtaanpaa, jos se on virrannut muutama sata metriä sammaloituneessa ojassa, kuin aivan uudessa ojassa. Voihan olla, että asiaa on jo tutkittukin, ja jos ei ole, niin ei muuta kuin tutkimaan!

    reservuaari-indeksi

    Aloittajan havainto:

    ”Jos tällaisten laskuojien vaikutuspiirissä tehdään vaikkapa uudistusalan maanmuokkaus, eipä sieltä juuri mitään muuta veden lisäksi voi päätyä vesistöihin asti.”

    Ja linkistä tutkijoiden näkemystä:

    ”..vanhat ojat kuormittavat vesistöjä 13 000 tonnilla typpeä ja 500 tonnilla fosforia vuosittain. Ominaiskuormituslukuihin perustuvat arviot sisältävät lannoitusten, kunnostusojituksen ja metsänuudistamisen yhteenlasketun kuormituksen. Niiden perusteella kuormitusta tulee 1600 tonnia typpeä ja 130 tonnia fosforia vuodessa.

    Visakallo Visakallo

    Niinpä juuri reva, ”sisältää kunnostusojituksen”. Luepa aloitukseni uudelleen!

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 97)