Keskustelut Metsänomistus Metsäpolittikan perusta

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 32)
  • Metsäpolittikan perusta

    Suomessa metsätaloutta tuetaan monilla keinoilla. Metsän omistajille maksetaan tukea monista metsänhoitoon tavallisesti kuuluvista tehtävistä. Metsänomistajat velvoitetaan lain voimalla hoitamaan ja uudistamaan metsänsä. Uudistusmetsässä pitää kasvaa määrättyjä puita. Pääsääntöisesti näitä tukia maksataan sen varmistamiseksi, että Suomessa kasvaisi mahdollisimman paljon puuta, joka kelpaa jalostukseen. Yhteiskunnan kustannukset tuesta ovat vuosittain satoja miljoonia.

    Suomessa puuta kasvaa nykyisin noin 50 % enemmän kuin löytyy käyttöä. Huolimatta käynnissä olevista metsäteollisuuden investoinneista säilyy puun tuotanto merkittävästi käyttöä suurempana myös näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

    Kysymys onkin:
    – Kuinka viisasta yhteiskunnan rahojen käyttöä on tälläinen ”tarpeettoman” puun kasvattamisen tukeminen?
    – Kuinka viisasta on vaatia metsäomistajilta täysimääräista metsänuudistamista?
    – Kuinka järkevää on lisätä metsän hehtaarituottoa keinotekoisella istutus/kasvatusmenetelmillä? – – – Metsä kasvoi Suomessa aiemmin 10000 vuotta ilman kenotekoisia kasvatusmenetelmiä. Nykyiset keinotekoiset varmasti nopeuttavat puun kasvua. Kuinka paljon tähän nopeuttamiseen kannattaa yhteiskunnan tai metsänomistajan sijoittaa?

  • Gla Gla

    Huoli ylitarjonnasta on aiheellinen, mutta itse ajattelen asiaa kahta kautta. Kuten edellä totesin, uusiutuvan raaka-aineen käytön on lisäännyttävä ja uusiutumattomien vähennyttävä. Tällöin katse kohdistuu puuhun. Uskon, että puun käyttö lisääntyy lähivuosikymmeninä merkittävästi. Ja koska muutokset metsissä etenee samaa tahtia tuon kehityksen kanssa, ei ylituotanto ole nykyistä tilannetta pahempi ongelma.

    Toisaalta ajattelen niin, että puuntuottajat tai metsätalouden harjoittajat joutuvat kilpailemaan keskenään aivan kuten muutkin myyjät kilpailevat toisiaan vastaan. Hyvin hoidetun metsän puista saa parempaa hintaa kuin huonosta. Se kannustaa hoitamaan metsää paremmin kuin naapuri.

    Kolmas ulottuvuus asiassa on se, että teollisuus tarvitsee varmuuden raaka-aineen saatavuudesta. Silloin metsätalouden harjoittaja ei kannata yksilönä miettiä naapurin myyntiaikeita. Tärkeämpää on se, että tavaraa riittää ja ostajat ovat sen varaan investointeja tekemään.

    jees h-valta

    Todella kummastelen miten vähän metsänomistaja on varmistamassa kaupallista toimintaansa. Huiskitaan siellä ja täällä ja pyritään hajottamaan jopa hyväksi osoittautunutta korjuuorganisointia.
    Kun pitäisi hakea ainakin yksi varma kauppakumppanuus jolla turvaa kaupallisen toiminnan myös ylitarjonnan tilassa. Jota väistämättä kotvan matkaa vielä jatkuu. Ja hinnan kehityskin takkuaa juuri siitä johtuen. Kilpailemme tosiaan, kuten Glakin mainitsi yllä, myös keskenämme ja siksipä tuntuu että täällä keskustelua seuratessa ollaan silti valmiit riepottelemaan lähes mitä vain kaupan lukuja mitenkuten sattuu. Jos valitsee yhden kauppakumppanin joka myös luottaa on mahdollisuus päästä jopa rahanarvoisiin vuosisopimuksiin jossa pääsee jo selvästi sekalaista toimintaa paremmalle tasolle.
    Nyt puhun lähinnä keskisuurten ja suurten tilojen mahdollisuuksista jotka kuitenkin tämän maan puunhuollon turvaa. Niinkauan kun huiskimme kaikella mahdollisella tasolla saamme juuri sattumat jotka ovat varisseet kaupallisilta metsänomistajilta.

    Santtu

    Nyt ollaan kovalla kädellä karsimassa alkutuotannon kansallisia tukija, Kemera- tuet on saaneet jo kyytiä jonkin aikaa.

    Toinen ehkä ongelmallisempi pikkasen samankaltainen asia on maatalouden kansalliset tuet.

    Suomen maatalouspolitiikka on sitä, että ruokitaan ylituotantoa ja kansa maksaa tämän.Ylituotantoa ei ole haluttu maataloudessa nähdä ongelmana. Ylituotanto on käytännössä lahjoitettu maailman markkinoille.

    Suomessa tuet alkutuotantoon on katsottu Maan tavaksi vai mistä tämä arvostelua sietämättömyys on tullut.

    Miksi ei siirryttäisi myös maataloudessa ja maatalouspolitiikassa nykypäivään kansallisten tukien osalta, kun metsätaloudessakin?

    Timppa

    Jesselle vastaisin, että yhteistyökumppani vaihtui, kun sopimukseen ehdotettiin lausetta: ”Yhtiöllä on kahden viikon etuosto-oikeus tarjottuihin puihin”. Ei oikein houkuta isoa puunmyyjää. Parempi pitää kuitenkin metsien hallinta omissa käsissä vaikka joskus voisikin tulla vaikeuksia.

    jees h-valta

    Onpas Timpalla ollut sitten hirmukeisari sanelemaan. Itelle ei ole sattunut moista diktatuuria yhteistyötä ehdottelemaan.

    Jovain

    Puuntuottajalla on aina ottajansa. Tuetaan, mutta todelliset edunsaajat ovat toisaalla. Maataloustuilla tuetaan halpaa ruokaa ja metsätuilla työn kustannuksia.
    Asian voi ilmaista myös niin, että tuottajia tuetaan sen verran, että elinkeinon harjoittaminen on vielä mahdollista. Tuottajahinnat eivät saa nousta. Ne onkin onnistuttu pitämään alhaisina ja ”Valtakirja” etuuksille pidetään edelleen voimassa. Sitä vastoin kuluttajahinnat nousevat ja etuuksia nostetaan, eli syödään kuormasta.
    Näin ajatellen tuottajille tarkoitetut tuet toimivat itseään vastaan. Niillä ei varsinaisesti ja varsinkaan tukikompensaatioilla, ei tueta maa- ja metsätaloutta.

    Rane

    Tässäkin törmäämme työn tekemisen kustannuksiin.Suomessahan esim viljan tuottajahinnat ovat alemmat kuin muualla euroopassa.Tukienkin ansiosta.Halvasta raaka-aineesta huolimatta kotimaassa tehty leipä on euroopan kalleinta.tämä johtuu siitä että joka portaassa-kuljetus,viljaliikkeet,myllyt,kauppa- palkkakulut ovat niin suuret että leivän hinta karkaa.
    Ruoka olisi Suomessa Euroopan kalleinta vaikka se tehtäisiin kokonaan ulkomaisista raaka-aineista.
    Ruoan kalleudessakin syyllinen on suomalainen ammattiyhdistysliike joka on kiristänyt palkankorotukset kestämättömälle tasolle.

    Metsuri motokuski

    Yhtä asiaa en ole ymmärtänyt tässä meidän ,maataloudessa. Kun jokin tila myy omia tuotteitaan ovat ne sitten jauhoja,maitoa, lihaa tai kanamunia niin poikkeuksetta ne ovat kalliimpia kuin marketeista ostetut kotimaiset tuotteet.

    Miksi ihmeessä ne hinnoittelevat tuotteensa näin. Jos viljelijä ei lunastaisi kaikkien välikäsien tuotteita itselleen täysimääräisenä ja ylikin olisi oman tilan tuotteilla huomattavasti suurempi menekki. Ei tarvitsisi myydä tilan tuotteita polkuhintaan tukkuportaalle ainakaan siinä määrin mitä nyt tehdään.

    Tämä nyt vähän poikkesi aiheesta mutta tuon Ranen innoittamana tulikin tuokin asia mieleen.

    Rane

    Suoramyynti sitoo vähintään yhden henkilön työpanoksen.Näiden suoramyyntituotteiden ”tuotantoketjusta” puuttuu kaikki teollisen massatuotannon edut nopeuden ja tehokkuuden suhteen.Kaikki työvaiheet on käytännössä käsityötä.Suoramyynti on siis tehotonta mutta sillä pitäisi tienata vähintään sen yhden henkilön palkka.
    Tuotevalikoimakin on yleensä suppea joten on vaikea saada myytyä tavaraa tarpeeksi paljon.
    Käytännössä on pakko yrittää nostaa yksikköhintoja mutta sekin kostautuu väkisellä myyntimäärissä.
    Parhaat tuotteet on semmoiset joita voi myydä netissä ja posti yms.kuljettaa.Jolloin tiskin takana seisoskelu ja asiakkaiden odottelu jää pois.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Yhteiskunnan edun mukaista on että siellä naapurinkin metsässä tapahtuu ja se yhteiskuntahan olemme me. Jos sitä naapurin metsää ei yritetä aktivoida tuotantoon on ihan sama jos tyhjennettäisiin muutama kannattava tehdas Suomesta, että saadaan muille tehtaille muka paremmat kilpailuedellytykset.

    Harrastelijalle tiedoksi että kyllä oli jo 50 ja 60 luvuilla vajaatuottoisten metsien, siis harsintajätemetsien yms uudistustukea, lisäksi ojitusalueille omat tukensa. Käytännössä se oli yleensä ilmaiset taimet. Sen sai jos alueen päätehakkuusta tuli vähemmän rahaa kuin kaksinkertaiset uudistuskustannukset. Harsintajätemetsässä, jota oli lisäksi laidunnettu tuli tilanne herkästi eteen. Uudistuskustannuksiin laskettiin tietysti raivaus mukaan.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 32)