Varhaisperkauksessa kaikki ylimääräinen lehtipuu pois riistatiheikköjä lukuunottamatta. Reikäperkaus on vain itsepetosta. Mitä hyötyä on lehtipuista ,jotka ovat äkkiä hirvien ulottumattomissa ja havupuut kituvat niiden varjossa.

Kun varhaisperkaus tehdään pitkään kantoon on niistä nouseva vesakko helppo poistaa normaanin th:n yhteydessä lyhemtämällä kantoa ,josta versot kasvavat. Hirvet ovat napsineet parissa vuodessa sopivalle korkeudelle kasvaneita kantovesoja jo sitä ennen . Kantovesat ovat ihan ’laillista” ravintoa ja havupuun taimet saavat olla pääosin rauhassa.

Marjavarvustojen kehitys kärsii myös liioista lehtipuista. Normaali taimitiheydestä poikkeaminen ei siis tue millään muotoa sitä ,että hirvien/ hirvieläinten ravintotilanne paranisi runsaamman runkoluvun myötä. Se johtaa vain puuston riukuuntumiseen ja yhteyttävän neulas-ja lehtimassan vähenemiseen.

Riukumetsien ensiharvennuksista kertyy huomattavan vähän hirville kelpaavaa latvusmassaa ja saa hirvet suuntaamaan taimikoihin. Suositusten mukaisessa tiheydessä kasvaneissa puissa latvuksen osuus on suurempi ,joten hirvet pysyvät harvennustyömaalla latvusten kimpussa pidempään ,jolloin taimikoihin suuntautuva syöntipaine laskee.

Harvennuksen jälkeen mustikan kasvu saa lisävauhtia ja pian on nelijalkaisille tarjolla lisää sopivaa ravinto ja tarve laiduntaa taimikoissa vähenee entisestään.

Tärkeintä on pitää ravintotilanne taimikon kriittisillä hetkillä niukkana ,jolloin hirvet eivät jää palstalle asumaan . On parempi tarjota ruokailumahdollisuus siellä ,missä haitta on vähäisin . Sähkönsiirtoverkkojen johtokäytävillä ja ennallistettavilla risukkoa kasvavilla entisillä turvetuotantoalueilla on tulevaisuudessa runsaasti ravintoa nykyiselle hirvimäärälle. Ajallaan hoidetut taimikot saavat olla yhä todennäköisemmin rauhassa.

Hmm.