Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Hain siis kysymykselläni sitä kuinka paljon riistahallinnon luottamuselimissä on porukkaa, joille metsätuloilla on suuri merkitys toimeentulossa.
Tuossa koiralenkillä mietin että jos sorkkaeläinkannat puolittaisi ja siirtäisi poronhoitoalueen rajan napapiirille, mitä seuraisi. Olisi esimerkiksi sata tuhatta poroa ja lisäksi hirvien ja vhp:n yhteismäärä sata tuhatta. Petovahinkojen korvauksia vähemmän poronomistajille, vähemmän liikennevahinkoja ja taimikkotuhoja, vähemmän puutiaisten välittämiä tauteja. Melkein voisi taimikonhoitotuet lopettaa, kun puuntuottamisen kannattavuus paranisi. Metsäpeuran elinalue laajenisi. Monimuotoisuus kohenisi. Häviäjänä: suurpetojen kannat (vähemmän sorkkariistaa), poronlihan tuottajat, metsästäjät.
No toisaalta. Voi olla niinkin että jos haluaa ainoastaan hirvikantaa alas mistään muustä välittämättä ja riistaneuvostoissa tehty ratkaisu ei vastaa omaa näkemystä. Sitten ollaankin mieltä että neuvostoissa varjellaan ainoastaa metsästysmahdollisuuksien säilymistä.
Hirvikannnan pienentämisen monopolisointi maanomistajien kannaksi on myös väärin.
On paljon metsänomistajia -ja isoja metsänomistajia -jotka pitävät nykyistä tilannetta perusteltuna. Jopa että hirviä saisi olla enemmän verrattuna nykyiseen.
”Nostokoukulle” sen verran, että yksityisten metsänomistajien – n. 60 % kaikista – keskimetsäpinta-ala on n. 30 ha tässä maassa ja kaikkien 37-40 ha.
Vastuullinen metsänomistaja hoitaa metsää yhteisesti sovittujen hyvien metsänhoidon ohjeiden mukaisesti. Siihen kuuluu myös päätehakkuu – päätehakkaajaa ei siis pidä syyllistää metsänsä hoidosta ja pitämisestä elinvoimaisena ja kasvukykyisenä. Päätehakkuiden osuus kaikista hakkuista on kuitenkin vain 40-45 % kaikista hakkuista Suomessa – enemmistö on ensiharvennuksia ja niiden jälkeen tulevia harvennuksia. Luken 2023-24 tiedon mukaan kaikki puun poistuma (hakkuut ja luonnonpoistuma) oli Suomessa noin 70-75 miljoonaa mottia/v, josta päätehakkuita oli n. 30 miljoonaa mottia/v!
On myös huomattava, että lain mukaan metsää ei saa hävittää: hakatun metsän tilalle on perustettava määräajassa uusi, ohjeiden mukainen metsä. Tätä valvoo viranomainen.
Vielä tälle ”A.Jalkaselle”, että riistaneuvostojen jäsenien metsäpinta-alat varsinkin Etelä-Suomessa ovat sen verran pieniä, että yleisesti ottaen en usko metsällä olevan ratkaisevaa merkitystä ristaneuvostojen jäsenten tulonlähteenä, kuten tuossa jo metsäpinta-aloista kerroin. Riistaneuvostoon rekrytoidaan lakisääteinen kokoonpano. Siellä on Riistakeskuksen edustus (pienpalkkaisia valtion virka- tai toimihenkilöitä), riistanhoitoyhdistysten samoin ym. Päätoimisia yksityisiä metsänomistajia Suomessa ei ole kovin paljoa, koska se edellyttää useiden satojen hehtaarien metsäomaisuutta. Jossain pienmetsänomistajiksi on laskettu kaikki alle 500 ha metsää omistavat! Ja metsänomistaja on jokainen, joka ei maksa metsästään kiinteistöveroa, eli se on n. 3 ha.
Puumäärät menevät noin kuin Orfeus mainitsi eli tukin osuus on vajaat puolet. Päätehakkuita tehdään vuosittain noin 200 tuhannella hehtaarilla ja harvennushakkuita 400 – 600 tuhannella eli päätehakkuiden osuus on luokkaa 25 – 30 prosenttia. Hirvilaitumiksi sopivien taimikoiden määrä on vakaa tai hieman laskeva alueista riippuen, mikä tulisi huomioida kannan suunnittelussa myös.
Nostokukun edellisen sivun kommenttiin….Onko porukkasi aktivoitunut, kun jossakin vaiheessa kerroit ,että osaa porukastasi kiinnostaa vain lihanjako ja pahimmillaan lihanhakukin delegoidaan muille?
Jahtihalujen hiipumisesta sen verran , että reissun päällä tapasin henkilön ( minua nuoremman),joka oli lopettanut hirvitouhut kaksi vuotta sitten. Ei kokenut kaipuuta takaisin. Perheeseen kuului myös kolme poikaa, kuten meilläkin. Yhteisiä nimityäjiä löytyi muitakin. Ketään ei hirvestys kinnosta.
Tapasin eilen innokkaana pitämäni metsämiehen kauppareissulla . Kysäisin syksyn kuulumisia. Totesi ajan kuluvan hirvimetsällä, mutta kuluva syksy on viimeinen. Hänkin päätyy sivustakatsojan rooliin samalla tavoin ,kun moni muukin kaveri, joista ei edes voinut kuvitella , että luopuisivat hirvenmetsästyksestä. Tämä tuntuu olevan yleinen suuntaus ainakin vähän loitommalla suurista asutuskeskuksista.
Kysympä arvon raadilta seuraavaa mielipidettä. Riistakeskus on antanut meille ja monelle muullekin seuralle sukupuoli rajoitteen aikuisten hirvien osalta. Meillä se on niin että kuudesta hirvestä enintään kolme saa olla uroksia. Kuinka mielestänne pitää toimia kun ne kolme urosta on ammuttu ja loput pitäisi olla naaraita. Lopetetaanko metsästys kun uroksen ovat pudottaneet sarvet eikä voida olla varmoja hirven sukupuolesta ? Vai otetaanko riski ja toivotaan että 100 m päästä menevä hirvi onkin naaras kun sarvia ei näy ? Tässä sukupuoli rajoitteessa käy niin monessa seurassa että metsästys päättyy vain sen vuoksi ettei jouduta käräjille laittoman hirven ampumisesta. Varsinkin niillä alueilla ongelma on suuri kun hirvet tulevat talvilaidunalueille. Tämä ei ainakaan vähennä hirvien laidunnuspaineita taimikoissa.
Ammutte sen sarvettoman uroksen ja merkkaatte kaadon naaraana. 🙂
Hulluahan se on, että puolet pitää olla kaadetuista uroksia… uros vasoja syntyy ilmeisesti tutkimusten mukaankin enemmän. Tänäkin syksynä tappisarvia on tullut passiketjuun paljon. Ylivuotisia naaraita ei nimeksikään. Jostain syystä niitä uroksia vain on enemmän. Tosin jos kantaa halutaan oikeasti leikata, niin sitten naaraiden ampuminen on se paras keino.
Niissä hirviporukoissa missä olen ollut mukana, niin emää ei yleensä edes haluta ampua sen jälkeen kun vasat on kaadettu. Kaikki porukat haluavat käytännössä säästää tuottavat naaraat omilla alueilla.
Metsuri motokuskin tilanne on taatusti poikkeuksellinen. Sekin korjaantuu seuraavana vuonna, koska alueen jäävä kanta on suunniteltua suurempi eli seuraavalla kerralla on lupia jaossa enemmän. Silloin tuskin yhtä huono tuuri kaatojen kanssa käy. Ja jos noin toistuvasti käy, teidän muutaman tuhannen hehtarin alue on joka tapauksessa marginaalinen ilmiö metsätaloudessa.
Kun huono saalisvarmuus on suorittavan kommenteissa mainittu kiinnostuksen puutteen syyksi, nyt on hirviporukkaan tulijoita varmaan jonossa.
Sen verran gla:lle tiedoksi että meidän seura on yksi monista. Toki alueemme on talvilaidunaluetta jossa usein urokset ovat jo sarvettomia tai pudottavat lähiaikoina. Ei ole ensimmäinen kerta kun sarvet tipahtaa kun hirvi kaatuu.
Siinäkin mielessä tuo rajoitus on vähän outo että vasoista ei ole ollut pulaa. Itseasiassa aika hyvinkin ollut. Meillä on tähän mennessä ollut periaatteena ettei emää ammuttaisi heti vasan jälkeen. Mutta nyt siitä täytyy luopua ettei vahinkoa pääse tapahtumaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään