Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Kyllä siinäkin pitää olla ja pahasti päässä vikaa, jos ei tunnista mitä ampuu. Ammutaanko vesilintua? Ei, vaan tavia, heinäsorsaa, telkkää jne. Ne kaikki pitää tunnistaa ennenkuin ammutaan, vesilintua ei ammuta. Jos miehen ampuu teerenä, niin ei takuulla ole varma mitä on ampumassa, myös osumasta pitää olla varma ennenkuin ampuu, yleensä nämä ihmisiä ampuvat ovat niitä, jotka ampuvat heti kun joku liikahtaa edessä, olematta varma osuuko edes, näillä yleensä kuluu panoksiakin mielin määrin ohi ampumiseen. Periaate pitää olla että jos on 10 panosta ja 10 kertaa ammutaan niin 10 saalista pitää tulla ja kaikki tunnistaa ennen ampumista.
Mm: ”Eikö muka ole hieno luontokappale. Vielä kun emältä vasan silpasee hengiltä niin äidinrakkaus on ”käsin koskeltavissa”. Ne jotka ovat saaneet luonnossa emän toimia nähdä kun se vasaansa kaitsee niin ei voi vähänkään epäillä etteikö tunteita olisi.
Meillähän täällä taitaa olla ainakin yksi animalian kannatusjäsen ja hän jos kuka olisi metsästyksestä yleensäkkin huolissaan.”
Edesauttaakohan tällaiset artikkelit riistanhoitoa? Juttu sinänsä on asiallinen, mutta otsikollahan se myydään.
Jos eettisyydestä ja ihmisten tunteiluista aletan puhua metsästyksen yhteydessä, taitaa luonto olla monin verroin julmempi paikka. Se kannattaisi tappamisen vastustajien muistaa.
No joo, voidaan vain kysyä mistä tämä kaikki sai alkunsa. Eli kun karjaa on metsät väärällään tuli itärajan takaa jaolle myös luontainen metsästäjä eli sudet. Miksi siitä pitää olla kenenkään huolissaan. No metsästäjä tietysti kateuttaan kun luontokappale vie heiltä lihat. Siksi tätä peruspohjan muokkausta tehdään susivastaisuuden lietsomiseksi. Ilveksen metsästyskin järjettömyydessään aivan saman paatoksen tulosta. Juuri aamulla kuuntelin Satakunnan Radion aika metsästysihannoivaa juttua Euran ja Eurajoen suunnalta. Jossa myös ilveksen metsästys mainittiin lähinnä siinä hengessä että on hienoa päästä ilvesjahtiinkin. Mikä korneinta haastateltava pääkaupunkiseudulta tullut metsästysharrastaja, nimenomaan harrastaja koska ei maanomistajajäsen eikä siteitä siinä mielessä paikkakuntaan. Nuori nainen joka päätteli ettei seuraan pääsy ole mikään itsestäänselvyys maata omistamattomalle. Kun tulijoita on yli tarpeen eli halukkaita kyllä piisaa. Ei selventänyt millä tapaa hän sitten pääsi mutta ainakin tuo taas toi julki ettei seuroihin todella taida suurempaa ongelmaa olla saara jäseniä myös hirviseurueeseen. Toisin kuin täällä esim. on väitetty.
Olen Animalian jäsen mutta en vastusta metsästystä. Nykyisillä petojen määrillä ei mitenkään pärjättäisi sorkkaeläinten kanssa ilman metsästystä. Onhan se hieno harrastus. Eläinten suojeluun kuuluu paitsi metsän eläimet, myös koe-, tuotanto- ja lemmikkieläimet.
Katsoin eilen Eräelämää-ohjelman jakson 4, jossa oltiin Ahvenanmaalla. Telkän kohdalla kävi niin, että välillä saalis ei kuollut heti, mutta koira nouti ne. Metsäkauriisiin osuivat hämmentävän hyvin, vaikka se meni aikamoista vauhtia. Ei eläin välttämättä kuole auton yli ajamana eikä suden suussakaan heti.
Ei nuo etelän sorkkaeläinmäärät ole mikään ylipääsemätön ongelma. Kyllä nykyaseilla elikot saadaan kuriin. Sehän tietenkin on ongelma, että seurat rajoittaa pyyntiä. Aina säästetään lisääntymiskykyisimmät naaraat. Jos yhtenä vuotena ammuttaisiin esim.vain naaraita ja vasoja. Kanta romahtaisi hyvin nopeasti.
Niinpä, ei todella nykyisellä petomäärällä sorkkaeläimiä vielä hallittavana määränä saada pidettyä mutta silti metsästäjillä on kova tarve rajoittaa petojen määrän kasvua ettei ne vie liikaa heidän saaliistaan. Itseasiassa moni olisi valmis tappamaan sudet viimeistä myöten maastamme. Myös karhuja verotetaan aivan liian ankarasti metsästyksellä eikä kanta pääse kasvamaan vaan jopa varmasti nytkin taantuu liian voimakkaasta metsästyksestä. Sielläkin kun häärii vielä epämääräisiä salametsästyslurkkejakin.
Veikkaan, että paljon on varaa sorkkaeläimiä harventaa. Tuossakin on kaurisemo muutaman kerran pyörähtänyt ikkunan alla kolmen vasansa kanssa. Kehä III on 100 metrin päässä.
Vanhoja muistelen. Vuosikymmeniä sitten sattui käten sotien jälkeinen Metsätaloudellinen Aikakauslehti. Siinä oli pikku-uutinen hirven metsästyksestä. En nyte enää muista olivatko luvut myönnettyjä lupia vai kaatoja. Valtion maille luku oli rapiat 400 hirveä ja yksityismaille vastaavasti 600.
Toinen muistelu on 50 -luvun lopusta tai 60 -luvun alusta. Isä oli hirviporukassa ja lupa oli vain yhteen hirveen, jonka suuri porukka sitten myös ampui ja lisäksi yhden harmaan Majorin metsätielle.
Tuo Majorin ampuminen on aito suoritus. Konepelliin tuli reikä. Ampuja oli ihan haka ampumaradalla, mutta metsään ei olisi pitänyt pyssyn kanssa päästää. Meni kuulemma ihan hepuliin ja kaveritkin vähän varoivat, kun ei tiennyt mitä hän kulloinkin saaliiksi luuli.
Ensimmäinen hirvijahtiviikonloppu ja valtion koirat tappo kolme hirvikoiraa. Olishan se hyvä kun joku opettais näille valtion koirille että syövät niitä hirviä eikä hirvihaukussa olevia koiria. Eihän nuo valtion koirat tunnu saavan hirvikantaa kuriin edes itärajalla.
Monessa paikassa koirat jätetään kotiin ja hirvijahti jää valtion koirien hoidettavaksi. Jospa ne sen asian sitten hoitaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.