Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Kun on vuosien mittaan joutunut kantamaan vastuuta paloittelusta, on mukavampaa käsitellä vasoja tai mulleja. Lihan laatu on taattu ja korvaa kyllä määrän. Olenkin usein todennut passiin lähdettäessä ,että pienintä porukasta pois. Ihan sama käytäntö ,kun harvennuksessa. Isot hirvet saavat jäädä koristeeksi ja sukua jatkamaan.
Jos vaihdat aikuisen naaraan luvan kahteen vasaan, niin se naaras tekee keväällä kaksi vasaa kaadettujen tilalle. Hirvimäärä ei laske. Jos ammut sen kantavan naaraan, lopputulos on – 1+2 = 3 hirveä pelistä pois. Vuositasolla. Tähän perustuu ohje ampua aikuisia naaraita, kun kantaa on saatava pienemmäksi.
Se 3-4 vuotias on siitäkin huono hirvi, että se on monta talvea popsinut männyn tamikoita, ennen kuin päätyy pataan. Vasa kun ammutaan ensimmäisenä syksynä, se ei syö mäntyjä yhtään. Ei sitä kantaa oikeasti luvan myöntäjällä ole tarkoitus pudottaa, jos olisi, lupia myönnettäisiin enemmän. Naaras/ uros suhteilla varmistetaan, että kanta pysyy mahdollisimman tuottavana, lisääntymisbiologua toimii. Eli että tappipääsonneista kehittyy riittävästi kunnollisia lisääntyviä sonneja. Peuralla mekanismi on eri, muutama pukki piisaa.
Eipä se emä paastoa, mutta kanta on yhtä syöjää pienempi verrattuna siihen ,että ammutaan tappipää kahden suositukseen kirjatun vasan sijaan. Ongelmahan on syntynyt pääosin siitä, että vasakiintiötä siirretää kohdistumaan aikuisiin hirviin , jotta kaikki pyyntiluvat saadaan käytettyä. Jos vasoja on vähän ,eikä niitä saada saaliiksi, olisi se tappipääkin jätettävä ampumatta.
Kaatokiintiökin on vain ohjeellinen. Kaikkia lupia ei ole pakko käyttää ,jos näyttää siltä , että jäävä kanta on jäämässä liian alhaiseksi. Toisaalta pankista saadaan lisälupia varsin vaivattomasti , jos kehitys etenee toiseen suuntaan. Yhteisluvan ”puolivälin palaverissa” tehdään yleensä lopulliset päätökset lupien käytöstä alkukauden havaintojen perusteella. Luke tarjoaa myös eväitä päätöksien tekoon julkaisemalla reaaliaikaisen kannan verotusennusteen ja suositukset ,jotka on laadittu metsästäjien alkukauden havaintojen pohjalta .
Hirven ja peuran lisääntymisbiologia muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Kumpikaan laji ei kokoa haaremia, jota yksi valtauros vartioi ja astuu kaikki lauman naaraat. Urokset kulkevat elinaluellaan aktiivisesti etsimässä naaraita. Otollisin aika on lyhyt, mutta naaras tulee samana syksynä uusintakiimaan. Kummassakin lajissa tarvitaan uroskiertoa, vanhat väistyvät ja uusia kasvaa tilalle. Tappisarviurokselta menee useita vuosia ennenkuin on sen vuoro astua remmiin. Naaraat voivat tulla kantaviksi jo 1,5 vuotiaina. Tutkimuksin on osoitettu, että parhaassa lisääntymisiässä ja -kunnossa olevat naaraat saavat varmasti urosta joka syksy. Siihen ei vaikuta uros- naarasuhde. Seuraavana ovat vuorossa nuoret naaraat ja viimeisenä yli-ikäiset lisääntymiskyvyltään heikot naaraat. Järjestys on aivan sama, kuin ihmisellä hiihtokeskuksissa miesten määrästä riippumatta.
No ei tässä kovin ihmeellistä matikkaa tarvi, millaista hirvikantaa olisi otollisinta kasvattaa. Sellaista, joka tuottaa ammuttavalsi ruhopainoltaan 110 kiloisia vasoja 120 kiloisten ylivuotisten sijaan, eli isoja uroksia sen verran, että kaksosia tuottavat naaraat tulevat kantaviksi oikeaan aikaan. Tämä minimoin talviset hirvituhotkin. Ei niitä tuotantoeläimiäkään turhanpäiten yli- ikäiseksi kasvateta, vaikka rehu on halvempaa.
Kokenut käänsi vähän kelkkaansa, jos keskustellaan kuinka hirvkikantaa pudotetaan nopeasti. Jos se kaksosia tuottava naaras ammutaan nyt, niin ”saaliina” on käytännössä 1+2 hirveä. Jos sen vasat ammutaan nyt saaliina on 2 hirveä. Tehokkain tapa pudottaa hirvikantaa on metsästää tehokkaasti tuottavia naaraita. Se pakastimeen mennyt tuottava naaras eikä sen kaksoisvasat eivät palaa enää koskaan työmaalleen. Sen tilalla voi olla nuori naaras, joka pari ensimmäistä vuotta saa aikaan vain yhden vasan vuodessa. Tai se vanha maho naaras, joka ei saa aikaan mitään, paitsi iloa urokselle. Vasoja ampumalla ei hirvikantaa lasketa nopeasti. Yksi syöjä voi olla ensimmäisen talven vähempänä, mutta hirvikantaa se ei laske.
Kkt: ”Ei sitä kantaa oikeasti luvan myöntäjällä ole tarkoitus pudottaa, jos olisi, lupia myönnettäisiin enemmän.”
Taas pitää muistaa, ettei kantaa leikata tai kasvateta puuntuottajien toiveiden mukaan, saati että leikkaaminen olisi pysyvä olotila. Toki uutisoinnissa ala korostaa hirvien määrän vähentämistä mm. kolarimäärien hillitsemiseksi ja siitä moni saa täysin väärän käsityksen toiminnan tarkoituksesta.
Kaikkialle on määritelty tavoitekanta ja arvio nykytilan suhteesta tavoitteesen ratkaisee, paljonko lupia on jaossa ja miten niiden käyttö vaikuttaa hirvikantaan.
Täällä seuroille on määritelty aikuisten sonnien ja lehmien sekä vasojen määrä. Ihan varma en ole, tuleeko määrät luvassa vai onko ne yhteisluvan osakkaiden omia sääntöjä. Niitä kuitenkin noudatetaan. Lisäksi sonneilla on suositukset sarvipiikeistä.
Loppukaudesta voi olla työlästä löytää sopivaa hirveä ristikkoon. Toki kannanhoudon osalta hallittua, mutta vastaako sidosryhmien tavoitteisiin.
Kaikkien metsät ovat puuntuottajia. Ns. puuntuottajien toiveita jos noudatettaisiin, minkäänlaista ongelmaa ei olisi ja tilanne olisi pysyvä olotila. Hirvi olisi poistunut Suomen luonnonvaraisesta elimistöstä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään