Keskustelut Metsänomistus Metsästys

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 271)
  • Metsästys

    Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.

  • Tolopainen

    Tuollainen nuotion räjähdys tapahtui meidänkin ryhmälle armeijan aikana. Joku oli jättänyt maastoon ampumattomia räkäpäitä ja meidän nuotio sulatti lumet ja jäät niiden päältä ja yhtäkkiä pamahti. Kenellekään ei käynyt mitenkään.

    Kalle Kehveli

    Armeija aikana oli suurta hupia pudottaa naapurin kaminan piippuun räkäpää…

    jees h-valta

    Voe, voe, jätkän jutuj. Jos ihminen käy aamulla ihan vesvessassa ennen työpäivää luonnossa ei juuri pitäisi ongelmaa olla kuin joillain kaljaruikulia ruikkivilla entisöidyillä Tapion taskukirjan lehtiä pyyhintään repivällä ja sen taas uudesti kirjan väliin tällääjällä. Jonka jälkeen tulkitsee tekstiä kuin paskalahoa puun päältä päällään tunnustellen. Tähtitiedettä tyrkkää.

    vmt

    Tuolla aiemmin kerrottiiin, miten metsästäjät on sen hirvikannan kasvattanut -70-luvulla rauhoittamalla ja silleen.

     

    Tuossa faktaa metsästysajoista historiassa. Jokainen varmaan jo näkee, että ravinnonsaanti eli metsäsnhoidon muutos on ollut se asia, mikä hirvikannan sai kasvuun!

     

    <span>3 Hirven metsästysajan historia Suomessa

    Metsästysaika hirvelle määriteltiin ensimmäisen kerran asetuksella 1474 (Nurminen 1981). Hirvi oli rauhoitettu ”paastonajan alusta Olavinmessuun”, siis kevättalvesta heinäkuun loppuun (Nurminen 1981).

    Vuonna 1647 annettiin laki, jonka mukaan hirveä sai metsästää Suomessa elokuun alusta maaliskuun viidenteentoista (Nurminen 1981).

    Suomen jouduttua Venäjän alusmaaksi 1809 vallitsi pitkään tilanne, jossa katsottiin, että vanhan valtakunnan metsästyslait eivät Suomea koske (Kairikko 1997). Venäjä ei metsästysmääräyksiä aluksi säätänyt, joten hirviä metsästettiin mitä ilmeisimmin hyvin vapaasti (Kairikko 1997). Hirvikanta väheni ja kanta oli lopuksi niin pieni, että suuressa osassa maata hirven jälkiäkään ei nähty vuosikausiin (Kairikko 1997).

    Vuoden 1868 metsästysasetuksella hirvi rauhoitettiin koko maassa täysin (Kairikko 1997). Rauhoitus oli voimassa vuoteen 1897 saakka (Nurminen 1981).

    Vuoden 1898 asetuksella suotiin mahdollisuus uroshirven kaatamiseen syyskuun kahdeksan ensimmäisen päivän aikana (Kairikko 1997, Nygrén 2009).

    Vuosina 1908 ja 1911, Suomen metsästysseura yritti saada muutoksia lainsäädäntöön, jotta hirvikantaa ei olisi mahdollista riistää kuten tähän saakka (Brander 1912). Esimerkiksi uroshirven metsästysajaksi esitettiin 16. lokakuuta – 14. marraskuuta (Brander 1912). Metsästysaikaa ei vielä muutettu, vaan vuonna 1912 uroshirven metsästys alkoi kuten aikaisemmin, syyskuun ensimmäisenä (Lindqvist 1935).

    Vuonna 1923 hirvi rauhoitettiin Petsamoa lukuun ottamatta koko maassa ja rauhoitus kesti vuoteen 1933 asti (Kairikko 1997).

    10

    Vielä syksyllä 1933 luvalliset uroshirvet oli mahdollista kaataa syyskuun kahdeksan ensimmäisen päivän aikana (Kairikko 2006). Kun metsästyslaki ja asetus annettiin 1934, hirven metsästysajaksi määrättiin lokakuun 16. ja 25. päivän väliseksi ajaksi, paitsi että Petsamossa Petsamolaisilla oli vapaa uroshirven metsästys koko marraskuussa (Asetus 305/1934). Vuodesta 1934 lähtien oli mahdollista kaataa myös vasattomia naaraita (Asetus 305/1934). Tärkeä syy siihen että metsästysajan alku siirrettiin lokakuun puoleenväliin, oli hirven kiima-aika (Brander 1949).

    Seuraava asetus tuli 1940, ja sen mukaan talvisodan takia (1939) kaatamatta jääneiden hirvien metsästäminen oli mahdollinen vielä 23.-.30. syyskuuta 1940 (Asetus 225/1940). Normaali metsästysaika 1940 oli koko maassa 16. – 25. lokakuuta (Asetus 225/1940). Mikäli vuodelle 1940 myönnettyjä kaatolupia jäi käyttämättä, niitä oli vuonna 1940 mahdollista käyttää vielä kahdeksan päivän aikana ennen vuodenvaihdetta, mutta silloin naaraita ei enää saatu ampua (Asetus 225/1940). Elintarvikepulan vuoksi, maatalousministeriö päätti kuitenkin uudesta jatkoajasta, joka mahdollisti uusia yrityksiä käyttämättä jääneille luville vielä 30.11. – 3.12.1940 (Kairikko 2006).

    Vuonna 1941 metsästysaika oli 16.10. – 16.11. ja mikäli tuona aikana ei saanut lupahirviä kaadettua, oli mahdollisuus anoa kuukauden lisäaika (Kairikko 2006).

    Vuonna 1954 tuli uusi asetus, ja nyt sallittiin myös vasojen kaatamista, aikuisten urosten ja vasattomien naaraiden lisäksi (Asetus 235/1954). Hirviä sai metsästää koko maassa lokakuun 16 päivän alusta marraskuun 30 päivän loppuun (Asetus 235/1954). Vuoden 1962 asetuksessa kaadettavien eläinten ominaisuuksista säädettiin että ei saatu kaataa naarashirveä, jolta vasa on kaadettu (eikä naarasta, jota vasa seuraa) (Asetus 385/1962). Metsästysaika oli edelleen sama koko maassa paitsi Lapin läänissä, jossa hirveä sai metsästää joulukuun 15 päivän loppuun (Asetus 385/1962).

    Vuonna 1967 metsästysajan pidennys laajeni ja koski Lapin läänin lisäksi Oulun, Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänejä, joissa siis oli mahdollista metsästää joulukuun 15 päivän loppuun (Asetus 231/1967).

    Vuonna 1969 hirvi rauhoitettiin kokonaan Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja PohjoisSavossa (Nygrén 1997). Lapissa hirvi oli täysin rauhoitettu vuosina 1970 – 1971 (Nygrén 1997).

    Vuoden 1971 asetuksessa hirven metsästysaika muutettiin siten että metsästysajan lopulla sai kaataa vain vasoja. Aikuisia hirviä sai metsästää 16.10. – 10.11. ja vasoja marraskuun loppuun, paitsi Lapin ja Oulun lääneissä, joissa aikuisia sai metsästää 16.10. – 15.11. ja vasoja joulukuun 15 päivään loppuun (Asetus 684/1971).

    Kaakkois-Suomessa hirvikanta oli 1974 kasvanut niin voimakkaasti että jouduttiin suorittamaan talvimetsästystä 21.1. – 7.3.1974, tavallisen metsästyksen lisäksi (Valtonen 1989).

    Vuonna 1975 tuli uusi asetus, jossa ei enää ollut erillisiä metsästysaikoja aikuisille hirville ja vasoille. Metsästysaika oli 16.10. – 30.11., paitsi Lapin ja Oulun lääneissä, joissa hirveä sai metsästää 16.10. – 15.12. (Asetus 671/1975).

    Vuonna 1977 metsästysaika pidennettiin ja oli koko maassa sama, 15.10. – 15.12. (Asetus 638/1977). Seuraavana vuonna metsästys aikaistettiin Lapin läänissä, jossa hirveä sai metsästää 1.10. – 30.11. (Asetus 402/1978). Muualla Suomessa metsästysaika oli 15.10. – 15.12 (Asetus 402/1978). Vuonna 1962 käyttöön otettu määräys, joka kielsi sellaisen naarashirven kaatamista, jolta vasa oli kaadettu, poistettiin vuonna 1978. Nyt kielto koski vain naarashirveä, jota vasa seuraa (Asetus 402/1978).

    11

    Vuodesta 1979 lähtien oli mahdollista poistaa viljelys- ja puutarhavahinkoja aiheuttavia hirviyksilöitä vahtimalla vahinkoalueella syyskuun ensimmäisestä päivästä alkaen, poliisipiirin päällikön luvalla (Asetus 677/1979). Metsästäminen ajomiehillä tai koirilla oli kielletty, ja kaadetut hirvet laskettiin normaalista kaatolupamäärästä (Asetus 677/1979). Tällä tavalla kaadettujen hirvien määrä oli kuitenkin suhteellisen pieni (Rissanen 1981).

    Oulun ja Pohjanmaan riistanhoitopiireissä, hirvikanta oli kasvanut niin suureksi että sitä jouduttiin leikkaamaan myös talvella 1984 (MKJ 1984a). Maa- ja metsätalousministeriö myönsi erikoislupia, joilla kaadettiin hirviä myös 9. – 31.1 välisenä aikana (MKJ 1984a).

    Meren saaristokunnissa hirven metsästys oli 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa mahdollista alkaa joko 15. syyskuuta tai 1. lokakuuta maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (Rissanen 1981, MKJ 1984b, MKJ 1993).

    Metsästysajat pysyivät samanlaisina vuoteen 1993 mukaan lukien. Metsästysaika vuonna 1993 oli 15.10. – 15.12. paitsi Lapissa ja Oulussa, jossa hirveä sai metsästää 1.10. – 30.11 (MKJ 1993). Saaristossa hirveä oli mahdollista metsästää ministeriön luvalla 15.9. – 15.11, ja vahinkoa tekeviä peltohirviä oli mahdollista poistaa poliisipiirin päällikön luvalla 1.9. alkaen (MKJ 1993).

    Vuodesta 1994 metsästysaika oli sama koko maassa. Hirvi oli rauhoitettu 16 päivästä joulukuuta syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään (Asetus 666/1993).

    Vuonna 2007 metsästysaikaa pidennettiin joulukuussa, ja hirvi oli rauhoitettu 1 päivästä tammikuuta syyskuun viimeistä lauantaita edeltävään päivään (Asetus 793/2007).

    Seuraava muutos, joka tuli 2010 koski Ylä-Lappia. Hirvi rauhoitettiin Enontekiön, Inarin, Muonion ja Utsjoen kuntien alueella 1 päivästä joulukuuta 31 päivään elokuuta ja 21 päivästä syyskuuta 10 päivään lokakuuta (Asetus 702/2010). Metsästysaika Ylä-Lapissa oli siis 1.9. – 20.9. ja 11.10. – 30.11. Muualla maassa metsästysaikaa ei muutettu.

    Suomen hirvenmetsästyshistoriassa on siis sovellettu eri metsästysaikoja eri hirvikategorioille ja eri metsästysmuodoille. Vuodesta 1934 vuoteen 1993, hirven lisääntymiskäyttäytyminen oli keskeinen tekijä metsästysaikojen määrittämisessä, joten metsästyskauden alku sijoitettiin kiimahuipun jälkeen, siis lokakuun puoleenväliin. Tästä luovuttiin vuodesta 1994 lähtien, kun hirven metsästäminen kiimahuipun aikana sallittiin.

    (Vuodesta 1898 vuoteen 1933 metsästysajan pituus oli 8 päivää (paitsi silloin kun hirvi oli rauhoitettu). Vuosina 1934 – 1940 normaalin metsästysajan pituus oli 10 päivää, paitsi Petsamossa, jossa sai metsästää 30 päivää. 1941 – 1953 oli normaalin hirvenmetsästyksen yhteydessä mahdollista metsästää hirveä 32 päivää. Vuosina 1954 – 1976 hirven metsästysaika oli yhteensä 46 päivää, paitsi pohjoisessa, jossa oli pidempi kausi. 1977 – 1993 normaalin hirvenmetsästyksen pituus oli 62 päivää. Vuosina 1994 – 2014 keskimääräinen metsästyskausi oli 87 päivää.) </span>

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jo koulun biologian tunnilla se opetetaan: eläinten kantoja säätelevät ravinto ja pedot. Ihminen on nykyisin joutunut ottamaan pedon roolin, ja se on myös hoidettava kunnialla. Maanomistajalla pitää olla omaisuuden suoja, eli mahdollisuus hoitaa metsää niin kuin haluaa. Metsästäjiä tässä vähän joudutaan syyllistämään, ja siksi että maanomistajilta on viety mahdollisuus itse määrätä oman maansa hirvi- ja vhp-kanta.

    vmt

    No vaikeata se on maanomistajan itse määrätä oman maansa hirvi- ja vhp-kanta, kun sellaisia yhtenäisiä maa-alueita ei ole kuin korkeintaan valtiolla, mitkä olisi niiden eläinten elinpiirin kokoisia.

     

    Toisekseen Suomessa on niin, että elävä villieläin ei ole kenenkään, ei edes valtion, joten vaikea on kuvitella maanomistajana määräävänsä myöskään niistä luonnon eläimistä. Ne kun ei tiedä, että onko minun tai sinun maata, missä elelevät.

    jees h-valta

    Vielä vähemmän voisi kuvitella maanvuokraajan pyrkivän määräilemään eläinmääristä joita maanomistajan mailla elelee. Mutta niin he vain tekevät. Siksi olen jo monta vuotta sitten ehdottanut laajamittaista vuokrasopimusten irtisanomista. Loppuu samaan syssyyn kaikkinainen pullistelukin samalla.

    Metsuri motokuski

    Joko jesse olet aloittanut ?

    vmt

    Niin sun jees kannattaa tehdä ja niiden, kenelle olet ehdotellut. Sittenhän näet, miten ne sorkkaeläimet itsestään hupenee ja ne, ketkä asiaa hoitaa, joutuvat vaan omilla maillaan sitä tekemään. Ja koska yhtenäisen alueen vaatimukset, niin taitaisit saada tuolla loistoideallasi koko seuraukset kaikessa laajuudessaan.

    Gla Gla

    Vmt, pyysin sinulta 14.10.20 6:31 perusteluja, jos olet eri mieltä kanssani. Miksi et vastannut?

Esillä 10 vastausta, 221 - 230 (kaikkiaan 271)