Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Alueellisia eroja lienee paljon. Ainakin Keski-Suomessa tunnettiin ihan mhy:n neuvomana jo 1980-luvulla työlaji jossa männyntaimikosta poistettiin lehtipuut ja kannot käsiteltiin vesakkomyrkyllä. Taimikonhoito olikin sitten astetta helpompi tehdä.
Siitähän se riemu sitten repesi ,kun lehvästökäsittely lopetettiin. Yhtiöt hoitivat työn lentokoneilla ja muut myrkkyä nieleskellen reppuruiskuilla. Välillä olikin kausi(ja joillakin päällä edelleen),että ei tehty mitään. Ei olisi muutoin vähintäänkin puolella taimikkoaloista jotakin sanomista ja monien kohdalla paljonkin.
70-80 luvulla meilläkin oli hirviä valtavasti. tehdaspuu hakkaili julmettuja aukkoja eräs aukko oli yli 150ha istutettu männylle, kasvoi valtavat vesakot. lentolaskennassa löytyi kyseisestä aukosta yli 150 kpl hirveä, ajelin moottorikelkalla penkkatietä hirviä aina edessä piti hiljennellä ettei törmää. Oli talvilaidun aluetta. Nyt siellä kasvaa hoidetut männiköt hirveä ei löydy.
Ampumatuet ovat todella hienoja laitteita nykyään. Harvoimpa niillä on kuitenkaan hirvijahdissa käyttöä. Tilanteet tulevat nopeasti eikä välttämättä siitä suunnasta, johon tuen päältä voisi ampua. Kaiteellinen hirvilava sitä vastoin on hyvä. Saa tarvittaessa hyvän tuen.
Suorittava alkaa kuin alkaakin jo vähitellen pehmetä. Myöntää jo epäsuorasti, että hirviä on niin paljon, ettei koivunkasvatus onnistu enää niin kuin silloin ennen. Viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.
Pointtini oli se, että hirvikantaa lain mukaan hallitaan tietyn prosessin mukaan, johon kuuluu mm. tavoitteen määrittely,
Gla on tässä asian ytimessä. Kyse on poliittisesta päätöksestä, jonka toki merkittävällä tavalla mahdollisti ne ruokamaat. Meillä olisi koska tahansa mahdollista tehdä erilainen päätös. Voimme päättää, että tavoitekanta olisi vaikka vain 30 000 – 40 000. Tämä päätös voidaan tehdä riippumatta siitä, montako hehtaaria meillä on taimikkoa hirville tarjolla.
Mitenkä se päätös sitten tehdään, kun tähän mennessä sitä ei ole tehty?
Onko johtopäätös se, että kaikki vaikutusvaltaiset ihmiset ovat niitä hirvikannankasvattajia? Muutenhan olisi vissiin läpihuutojuttu, ottamatta kantaa siihen toteuttamiseen…
Visakallo: Itse meinasin parin ha alan kokeilla koivua istuttaa. Kunhan nyt ensin siinä kasvavat kuuset hakkuutan pois lähivuosina. Saapa sitten nähdä, miten onnistuu..
Lupaan kuitenkin ketään olla syyttämättä, jos eläimet ne koivut syö.
Mitenkä se päätös sitten tehdään, kun tähän mennessä sitä ei ole tehty?
Onko johtopäätös se, että kaikki vaikutusvaltaiset ihmiset ovat niitä hirvikannankasvattajia? Muutenhan olisi vissiin läpihuutojuttu, ottamatta kantaa siihen toteuttamiseen…
Hirvikannan hoitosuunnitelman on tehnyt riistakeskus. Siinä on asetettu hirvelle tietty alaraja, jonka alle meneminen aiheuttaisi hirvityhjiöitä, so. ei olisi aina kaikille seuroille riittävästi ammuttavaa. Hirven tavoitetiheys määriytyy siis ensijaisesti yhden harrastusryhmän intressien perusteella.
Ja että onko kysytty näkemyksiä muilta? No on toki, mm. alueellisilta riistaneuvostoilta, joissa valtaa pitävät metsästäjät.
Kerrohan harrastajaryhmästä ,joka haluaa ajaa oman harrastuksensa alas .
Tyhjiöt täyttyvät kokemusten mukaan varsin nopeasti ,jos harrastus hiipuu. On kokemusta,mitä tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Mikä silloin neuvoksi,jos ketään ei ole enää tilannetta korjaamassa? Hirvet ei lopu poliittisilla päätöksillä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään