Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Luonnonsuolta (puuttomalta) tulee vesiin humusta luonnostaan turpeen kasvuun liittyvästä hajotusprosessista. Jos joku viitsii selvittää kuinka suuri tämä määrä on, voisi raportoida lukuja tänne. No itse asiassa, taitaa näkyä MetsäVesi-raportin kuvista? Ei vain muista ulkoa…
No eihän Kurki tietenkään ymmärrä, että ojitusalueilta tuleva lisääntynyt ravinne tai humuskuorma on haitallinen ojitusalueen vesistöille.
Miten se voi olla haitallista, kun humus on vesiekosysteemin perusta ja resurssi. Ilman sitä ei olisi vesissä elämää.
AI:n mukaan:
Orgaaninen hiili on vesiekosysteemin perusta ja keskeinen komponentti sen toiminnalle. – Se toimii energianlähteenä vesistöjen eliöille, erityisesti bakteereille, ja on osa hiilen nopeaa kiertoa (biosykliä), jossa eloperäinen aines sitoutuu ravintoketjuun. Orgaaninen hiili toimii energianlähteenä vesistöjen bakteeritoiminnalle, mikä on elintärkeää ekosysteemin aineenvaihdunnalle.
Orgaanisesta hiilen kuormasta suurin osan 96% tulee muualta kuin metsätaloudesta, jonka osuus on 4% ja siinä osuudessa on myös mukana hakkuutähteet.
Mietippä vielä tuota että humus on vesiekosysteemin perusta ja resurssi ei vesien pilaaja, joka pitäisi saada pois vesistä. Se taas lienee mahdotonta, mutta voithan aloittaa syksyllä tippuneiden koivun lehtien keräämisen pois luonnosta. Ne ovat kyllä yksi humuksen suuri lähde.
”Kyllä tämä pitää muistaa mainita eikä esittää aina niin, että koskee koko Suomea.”
Olisiko myös reilua, että jos keskustelemme ojituksesta, niin keskustelemme OJITUSALUEITTEN vesistöistä, ei kaikista Suomen vesistöistä.
Kuten mainitsin, orgaaninen aine, P ja N ovat tarpeellisia myös vesistöissä, mutta jos niitä on liikaa, siitä seuraa ongelmia. aivan kuten itsellesi, jos laittaisit mielestäsi mitättömän 20g P sokeripalan kaivoosi.
Edelleen ojitukset aiheuttavat alueensa vesistöille merkittävästi kohonnutta ravinne ja humuskuormitusta.
Näin on asian tutkimukset todenneet, ja itse sen olen myös itse n 20 vuotisen sukellusurani aikana todennut, väitä mitä väität.
On se vaan niin kummallista, kysyin co pilot maksu versiolta, kuinka paljon suo-ojitukset lisäävät vesistöjen ravinnekuormitusta ja tässä vastaus:
Lyhyesti: suo‑ojitus voi lisätä humus- ja ravinnekuormitusta vesistöihin tyypillisesti kymmenistä prosenteista useisiin satoihin prosentteihin, erityisesti ensimmäisten 5–15 vuoden aikana. Tarkka lisäys riippuu suotyypistä, ojituksen iästä ja valuma‑alueen koosta, mutta tutkimuksissa on havaittu selviä, toistuvia suuruusluokkia. Alla selkeät luvut.
—
📈 Kuinka paljon kuormitus kasvaa? (Tutkimuslukuihin perustuen)
🌑 Humus / liuennut orgaaninen hiili (DOC)
Tutkimusten mukaan:
• Humuskuormitus kasvaa tyypillisesti 20–100 % ojituksen jälkeen.
• Joillakin turvemaavaluma‑alueilla nousu voi olla jopa 150–200 % erityisesti heti ojituksen jälkeen.
• Veden tummuminen lisääntyy selvästi, mikä näkyy myös SYKEn seurannassa. Vesi.fi
🟦 Typpi
• Ojitus lisää typen mineralisaatiota → huuhtouma kasvaa yleensä 30–200 %.
• Suurimmat lisäykset havaitaan ensimmäisten 10 vuoden aikana.
• Myös jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vertailututkimuksissa on todettu, että ojitetut turvemaat tuottavat selvästi enemmän typpikuormaa kuin ojittamattomat. metsatieteen…
🟧 Fosfori
• Fosforikuormitus kasvaa yleensä 10–50 %, mutta voi nousta 100 % tietyissä olosuhteissa (esim. rautayhdisteiden hapettuminen).
• Fosforin lisäys on pienempi kuin typen, mutta ekologisesti kriittisempi rehevöitymisen kannalta.
—
🕒 Kuinka kauan lisäys kestää?
• Suurin kuormituspiikki: 1–10 vuotta ojituksen jälkeen.
• Hidastuva vaihe: 10–20 vuotta, mutta humuskuormitus voi jatkua pitkään, koska turve hajoaa hitaasti.
• Pitkäaikaisvaikutus: Ojitettujen soiden valuma‑alueet ovat pysyvästi kuormittavampia kuin ojittamattomat, ellei ojia tukita tai aluetta ennallisteta.
• Ennallistamistutkimuksissa (esim. Koitereen alue) on havaittu, että kuormitus vähenee selvästi ojien tukkimisen jälkeen, mutta palautuminen on hidasta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään