Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Luonnonsuolta (puuttomalta) tulee vesiin humusta luonnostaan turpeen kasvuun liittyvästä hajotusprosessista. Jos joku viitsii selvittää kuinka suuri tämä määrä on, voisi raportoida lukuja tänne. No itse asiassa, taitaa näkyä MetsäVesi-raportin kuvista? Ei vain muista ulkoa…
No eihän Kurki tietenkään ymmärrä, että ojitusalueilta tuleva lisääntynyt ravinne tai humuskuorma on haitallinen ojitusalueen vesistöille.
Miten se voi olla haitallista, kun humus on vesiekosysteemin perusta ja resurssi. Ilman sitä ei olisi vesissä elämää.
AI:n mukaan:
Orgaaninen hiili on vesiekosysteemin perusta ja keskeinen komponentti sen toiminnalle. – Se toimii energianlähteenä vesistöjen eliöille, erityisesti bakteereille, ja on osa hiilen nopeaa kiertoa (biosykliä), jossa eloperäinen aines sitoutuu ravintoketjuun. Orgaaninen hiili toimii energianlähteenä vesistöjen bakteeritoiminnalle, mikä on elintärkeää ekosysteemin aineenvaihdunnalle.
Orgaanisesta hiilen kuormasta suurin osan 96% tulee muualta kuin metsätaloudesta, jonka osuus on 4% ja siinä osuudessa on myös mukana hakkuutähteet.
Mietippä vielä tuota että humus on vesiekosysteemin perusta ja resurssi ei vesien pilaaja, joka pitäisi saada pois vesistä. Se taas lienee mahdotonta, mutta voithan aloittaa syksyllä tippuneiden koivun lehtien keräämisen pois luonnosta. Ne ovat kyllä yksi humuksen suuri lähde.
”Kyllä tämä pitää muistaa mainita eikä esittää aina niin, että koskee koko Suomea.”
Olisiko myös reilua, että jos keskustelemme ojituksesta, niin keskustelemme OJITUSALUEITTEN vesistöistä, ei kaikista Suomen vesistöistä.
Kuten mainitsin, orgaaninen aine, P ja N ovat tarpeellisia myös vesistöissä, mutta jos niitä on liikaa, siitä seuraa ongelmia. aivan kuten itsellesi, jos laittaisit mielestäsi mitättömän 20g P sokeripalan kaivoosi.
Edelleen ojitukset aiheuttavat alueensa vesistöille merkittävästi kohonnutta ravinne ja humuskuormitusta.
Näin on asian tutkimukset todenneet, ja itse sen olen myös itse n 20 vuotisen sukellusurani aikana todennut, väitä mitä väität.
On se vaan niin kummallista, kysyin co pilot maksu versiolta, kuinka paljon suo-ojitukset lisäävät vesistöjen ravinnekuormitusta ja tässä vastaus:
Lyhyesti: suo‑ojitus voi lisätä humus- ja ravinnekuormitusta vesistöihin tyypillisesti kymmenistä prosenteista useisiin satoihin prosentteihin, erityisesti ensimmäisten 5–15 vuoden aikana. Tarkka lisäys riippuu suotyypistä, ojituksen iästä ja valuma‑alueen koosta, mutta tutkimuksissa on havaittu selviä, toistuvia suuruusluokkia. Alla selkeät luvut.
—
📈 Kuinka paljon kuormitus kasvaa? (Tutkimuslukuihin perustuen)
🌑 Humus / liuennut orgaaninen hiili (DOC)
Tutkimusten mukaan:
• Humuskuormitus kasvaa tyypillisesti 20–100 % ojituksen jälkeen.
• Joillakin turvemaavaluma‑alueilla nousu voi olla jopa 150–200 % erityisesti heti ojituksen jälkeen.
• Veden tummuminen lisääntyy selvästi, mikä näkyy myös SYKEn seurannassa. Vesi.fi
🟦 Typpi
• Ojitus lisää typen mineralisaatiota → huuhtouma kasvaa yleensä 30–200 %.
• Suurimmat lisäykset havaitaan ensimmäisten 10 vuoden aikana.
• Myös jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vertailututkimuksissa on todettu, että ojitetut turvemaat tuottavat selvästi enemmän typpikuormaa kuin ojittamattomat. metsatieteen…
🟧 Fosfori
• Fosforikuormitus kasvaa yleensä 10–50 %, mutta voi nousta 100 % tietyissä olosuhteissa (esim. rautayhdisteiden hapettuminen).
• Fosforin lisäys on pienempi kuin typen, mutta ekologisesti kriittisempi rehevöitymisen kannalta.
—
🕒 Kuinka kauan lisäys kestää?
• Suurin kuormituspiikki: 1–10 vuotta ojituksen jälkeen.
• Hidastuva vaihe: 10–20 vuotta, mutta humuskuormitus voi jatkua pitkään, koska turve hajoaa hitaasti.
• Pitkäaikaisvaikutus: Ojitettujen soiden valuma‑alueet ovat pysyvästi kuormittavampia kuin ojittamattomat, ellei ojia tukita tai aluetta ennallisteta.
• Ennallistamistutkimuksissa (esim. Koitereen alue) on havaittu, että kuormitus vähenee selvästi ojien tukkimisen jälkeen, mutta palautuminen on hidasta.
Pakahe lta kunnon tietopaketti. Paria asiaa en ymmärtänyt.
Sen ymmärrän, että ojitetulta suolta tulee humuspäästö. Mutta mistä sinne turvesuolle typpi ja varsinkin fosfori tulevat.
Minun maillani on joitakin mutasuo tyyppisiä turvealueita. Savimaille sieltä ajoivat mutaa pellolle maanparannusaineeksi. Eikä tuo typpi ja fosforikaan olisi peltoviljelyä haitannut.
Iso kuva taitaa olla nyt että Kurki vähättelee päästöjä ja Pakahe suurentelee. Uudisojitus on käytännössä lähes loppunut, joten olennaista on nyt vanhojen ojien ja kunnostusojituksen päästöt. Kunnostus tehdään nyt niin ,että huomioidaan vesien suojelu, ainakin pitäisi tehdä.
Uudistamismenetelmän ja ojaston pitää toimia yhteen. Pitää valita ennallistamiskohteet ja perustaa kosteikot. Siksi kannattaisi ehdottomasti tukea suometsien hoidon suunnittelua ja kunnolla, isolla rahalla. On osa ennallistamista ja voidaan laskea sen varoihin mukaan.
Ikävää, että tekoäly tuo myös luontojärjestöjen roskaa totuutena esille, jotka eivät ole tätä päivää.
Suurten suo-ojitusten aikaan käsitys oli, että ojitukset aiheuttavat aluksi kuormitusta, mutta vanhetessaan ja ojien sammaloiduttua kuormitusta ei ole enempää kuin mitä suo luonnontilaisena oli.
Tämä on toteutunutkin ja sen todistaa MetsäVesi raportti 2020, jossa ensimmäistä kertaa tuodaan esille, että orgaanisen hiilen TOC-kuormasta 96% tuleekin Suomen luonnon yltäkylläisestä rehevyydestä vihreästä biomassasta minkä jokaisen silmä havaitsee kesällä ja joka syksyllä lakastuessaan alkaa maassa hajota bakteerien hajoitustoiminnan seurauksena ja luo vesiin liukenevaa ruskistavaa humusta, joka on vesiekosysteemin perusta ja resurssi.
Linkin sivulla 29 (https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2016/02/VT1601_.pdf) luonnontilainen suo Liuhapuro tuottaa valuma-alueeltaan tutkimuksen mukaan tätä vesien ekosysteemin tarvitsemaa TOC-humusta saman verran kuin metsätalouden valuma-alueiden 3 suurinta päästäjää ja reilusti enemmän kuin 13 muuta metsätalouden valuma-aluetta.
Luihapuron löytää Paikkatietoikkunasta haulla Murtopuro ja Nurmes/klikkaus toinen alaspäin. Samalla suolla itään päin on Liuhapuro. Tutkimuksen mukaan luonnontilaisen Liuhapuon kiintoainepäästötkin ovat suuremmat kuin 8 metsätalouden valuma-alueen päästöt kaikista 16 valuma-alueesta eli juuri näinhän se alkuperäinen oletus oli, että ojitusalueiden päästöt vanhetessaan laskevat luonnontilaisten soiden tasolle. Siinä meni vähän pieleen, että ojitus jopa laskee kuormat alle luonnontilaisten soiden.
Liuhapuro voisi olla kaikille suo-ojituksille päästöjen typen, fosforin, TOC-humuksen ja kiintoaineen normi, johon verrata eli jos ojitusalueen kuormat vesiin ovat samaa tasoa, niin kaikki on OK eikä mitään tarvitse tehdä.
Samoin kuin Suomen parhaan raakkujoen Hukkajoen veden ruskea väri olisi normi, mihin verrata muita jokia eli jos väri on samaa ruskeuden tasoa kaikki on OK eikä mitään tarvitse tehdä.
Pintavesien ruskettuminen on yleinen ilmiö pohjoisella pallonpuoliskolla ei vain Suomessa, jota luontojärjestöt yrittävät syöttää tyhmille suomalaisille, kuinka suo-ojitukset ovat pilanneet kaikki Suomen pintavedet.
Englannissakin TOC-huormat vesissä ovat 2-kertaistuneet, jossa ei ole edes ojitettuja soita.
Tässä Yle Areenan haastattelussa Panu Halmekkaan ei vielä tiedosta ja tuskin monikaan muukaan, että TOC-kuormasta 96% Suomen pintavesiin tulee muualta kuin metsätaloudesta ja että TOC-kuorma on vesiekosysteemin perusta ja resurssi. Siksi tämä tietämättömyys on karmeaa kuunneltavaa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään