Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Googletin jonkun julkaisun, jossa seurantapaikkoja oli useita ympäri Suomea. Miksi nyt puhutaan yhdestä? Ei sen perusteella mitään vertailua voida tehdä. Otetaan vastavuoroisesti runsaspäästöinen ojitusalue ja vedetään siitä johtopäätökset ojituksen vaikutuksista.
Liuhapuro on runsaspäästöinen luonnonvesi. Jos vertailua haluaa niihin tehdä, pitää olla laajempi otos kuin yksi vesistö.
Yksi otos?
Sitähän on seurattu vuosia ja vesianalyysejä tehty kuten kaikissa muissakin yhteensä 12 valuma-aluekohteessa, jotka löytyvät MetsäVesi Raportin 2020 sivulta 46 talukosta 5.
Kaikki metsätalouden valuma-alueet 9 aluetta ovat alle Liuhapuron valtavan keskimääräisen TOC-kuorman 30,2 mg/l.
Liuhapuron vesiä ruskettavan TOC-kuorman päihittää vain toinen luonnontilainen valuma-alue Välipuro, jonka TOC lukema oli 33,7 mg/l.
Edelleen Liuhapuro on yksi, jolla on oma luontainen kuormitustaso. Pitkän ajan seuranta kertoo tuon keskimääräisen tason. Muilla myös. Näiden summa tai keskiarvo kuvaa luontaista tasoa kokonaisuudessaan. Ihmisen vaikutus puolestaan on se, mikä on luontaisen ja käsitellyn erotus.
Tutkimusaineistoissa ilmenneet vaikutukset on summattu malleihin joilla voidaan laskea (esim. vesi.fi-sivuston kartta-aineistoissa käytetyssä) Vemalassa kuormitusta valuma-alueittain. Niiden mukaan tummumista lisäsi soiden osuus, ojituksen osuus ja lämpösumma.
Tutkimusuutinen. Vesien tummuminen heikentää veden laatua, aiheuttaa haasteita vedenottamoille ja virkistyskäytölle sekä muuttaa vesiekosysteemien toimintaa. Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa kehitettiin uusi työkalu, biologinen mittari, joka huomioi tummumisen vaikutukset vesistössä.
En tiedä. Miten ilmastonmuutoksen aiheuttama lisäkuorma saataisiin arvioitua? Se on tavallaan sitä samaa luonnonhuuhtoumaa kuin on luonnonsoiltakin tuleva kuorma. Metsätalouden ei tarvitse niinkään huolehtia näistä, vaan pyrkiä pienentämään omaa kuormaansa joka tulee edellisten päälle.
Kustannustehokkuuden kannalta luontaisen kuormituksen määrä on hyvä tietää, ettei laiteta rahoja väärään kohteeseen. Esimerkiksi ei kannata alkaa ennallistaa päätä pahkaa – kuvitellen, että se ratkaisee kaikki ongelmat: monimuotoisuuden, ilmastopäästöt ja vesistöpäästöt.
Luulisi, että helppo keino olisi kerätä hakkuutähteet aukkohakkuilta. Eikä tuo laikutuskaan kuusen istutusalueilla mitenkään välttämätön näytä oleva.
Laikutuksen hyöty näyttäisi enempi tulevan siitä, että alueelle tulee sekapuustoa, koivua ja mäntyä. Jyrkähköjä rinteitä en ole koskaan laikuttanut. Raivaustyö ja sekapuusto vähenevät ja eroosio.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään