MaalaisSeppo: ”En oikein ymmärrä GLA:n aivoituksia. Hiilen sidontaa pitäisi lisätä, mutta kuusettumista välttää ja sekametsiä kasvattaa. Sekametsien maapohjalla sitoo kuusi parhaiten hiiltä. Karikekin lahoaa hitaasti. Puustoa hehtaarilla on eniten kuusikoissa.

Ajoittain, ja maannousematilantessa kuusikot kannattaa uudistaa lehtipuilla. Näitä tilanteita on kai verraten vähän.”

Mielestäni esität kovin lyhytnäköisiä ajatuksia. Maannousema on jatkuvasti yleistyvä ja laajeneva ongelma Suomessa. Etelässä se tuhoaa monista kuusikoista kannattavuuden. Ja kun seuraavan sukupolven puustossa lahoa on puolitoistakertainen määrä, koivuakaan ei voi laittaa, eikä kuuseen perustuva sekametsä enää tuossa vaiheessa tee muuta kuin pitkitä taudista paranemista, moni isäntä joko nostaa kädet pystyyn tai uskottelee ongelman poistuvan uuden sukupolven myötä tai ei välitä asiasta (ei itse enää hoida haudasta käsin puustoa), ongelma tulee pahenemaan vielä vuosikymmenien ajan.

http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lahontorjunta/kuusi-tyvilaho.htm

Taloudellisten ongelmien lisäksi tuollaisesta kuusikosta ei ole iloa hiilen sidonnassa, kun iso osa päätehakkuunkin puista menee käyttöön, jossa materiaalin kiertoaika on lyhyt. Lisäksi maaperän terveys ei ole tasolla, jossa sen pitäisi olla, mutta metsästä aiheutuu lukuisia muita ongelmia. Hitaasti hajoava hapan monokulttuurista peräisin oleva karike ei elätä sellaista pieneliöstöä tai tuota vastustuskykyä, jota monimuotoisuuskeskustelussa tavoitellaan.

Kuusta kuusen perään kasvattaminen ei edusta kestävää metsätaloutta. Ilman isompaa ongelmaa lahosta voidaan kaksi sukupolvea noin mennä, mutta sen jälkeen alkaa maaperä olla elvyttämisen tarpeessa. Vastustuskyvyn puutteesta johtuvat riskit kasvaa tasolle, mikä ei ole linjassa luontoarvoihin liittyvien pyrkimysten kanssa. Valitettavasti moni edelleen arvioi asiaa mustikkasatojen, puun kuutiomääräisen kasvun ja suurikokoisten eläinten määrän perusteella. Monimuotoisuus ja ylipäätään perusteet terveelle elämälle syntyy asioista, joita emme näe ja jota moni ei sen takia osaa arvostaa.

Katselin eilen valtion metsiä . Hakkuutahti on vauhdikas , mutta miten on kun mennään historiassa 1950 -60 luvulle , onhan silloin täytynyt olla ehkä jopa laajemmasti ja enemmän aukkohakkuuta . Nyt ollaan korjaamassa systemaattisen metsänhoidon tuloksia . Tuo aikainen päätehakkuu 60-vuotiaana ei tuo kenellekään harhaa luonnontilaisesta aarniometsästä , minkä 100-vuotias talousmetsä tuo !

Kulotus olisi luonnon monimuotoisuuden ja luonnonmukaisen (metsäpalot) -metsänhoidon tapainen keino torjua maannousemasientä ja tuhohyönteisiä, samoin se valmistaisi maata uuden puusukupolven vastaanottamiseen.

Nykyinen puunkorjuutyyli ei sovi kovin hyvin kulotusalueiden valmisteluun, koska oksat puidaan kasoiksi ja poljetaan koneilla lähes maan sisään. Oikeastaan ainoa tapa olisi puida oksat ja latvat karhoille, joiden päältä ei ajettaisi ja hakkuu olisi hyvä tehdä hangen päälle, jolloin oksat kuivuisivat kevätauringossakin ja olisivat hyviä palamaan ennen juhannusta.