Tällaiset esitykset taitavat kalahtaa teollisuuden omaan nilkkaan.

Olen monet kerrat yrittänyt tälläkin palstalla palstalla painottaa sitä, ettei puunutottajat itse olisi aiheuttamassa näitä ymmärtämysvaikeuksia, joista tässä Katajan lausunnoissakin lienee kysymys. Hänen mukaansa metsänomistajan tulisi myydä metsänsä. Eikö esim. mökin omistajallekin pitäisi antaa keppiä ellei tämä myy mökkejään.

Epäilemättä Kataja tarkoittaa että puuntuottajan tulisi myydä puuta, mutta miksi tämä kysymys nousee esiin tilanteessa, jossa puun kasvusta vain puolelle on teollista käyttöä? Miksei tähän asetelmaan tulla muiden tuottajien kohdalla? Miksei pellonomistajille harkita pellonomistusmaksua vaikka ylijäämää kertyy huomattavasti vähemmän? Entä miksei sikalanomistajille määrätä sikalanomistusmaksua vaikka sianlihaa ei tuoteta juuri lainkaan enempää kuin teollisuus ottaa vastaan?

Vastaus on tietenkin siinä, että kaksi viimeksi mainittua kutsuvat itseään maanviljelijöiksi ja lihantuottajiksi, kun taas puuntuottajat tuovat erityisen korostuneesti esiin sen itsestäänselvyyden että he omistavat metsänsä. Jostain syystä osalle puuntuottajista omistamisen korostaminen on mennyt päähän, ja seurannaisvaikutukset näkyvät Kajatan kaltaisissa käsityksissä.

Ei kai kukaan sentään ehtinyt kuvitella, että valtiovalta ihan vain hyvää hyvyyttään loi avoimen metsävaratietojärjestelmän vain meidän metsänomistajien iloksi?
Kyllä aloite tuli verottajan suunnalta, – valitettavasti.

”Puumarkkinat toimivat tällä hetkellä hyvin, miksi niitä pitäisi taas sotkea?”

Tuo on aiheellinen kysymys. Yrittäjämäisyyden lisääminen on otettu veromuutosten teesiksi. Myös näitä metsäteollisuuden juoksupoikia riittää aina huutelemaan puun pakkomyyntiverosta.

Verokeskusteluissa valitettavan harvoin lähtökohta muutokselle on tarve ratkaista jokin olemassa oleva ongelma. Itse ainakin olen saanut käsityksen, että ensin halutaan pohtia muutosta ja vasta sitten sen vaikutusta. Eli kiivetään ns. takapuoli edellä puuhun. Siksi on kovin vaikeaa ottaa muuta kuin kielteistä kantaa vireillä oleviin hankkeisiin.

Katajan ajatukseen liittyen pitää muistaa, että yksimielisen hyväksynnän myös teollisuudelta saanut memo-muistio painotti metsien monipuolista käyttöä. Perinteinen talousmetsä on vain yksi osa tätä kokonaisuutta virkistysarvojen, suojelun ja maiseman ohella, joten tässä vaiheessa on täysin kestämätöntä alkaa valittaa siitä, jos jokin palsta ei suoraan palvelekaan metsäteollisuuden tuotantoa. Takinkääntö on samaa luokkaa kuin vihreillä, jotka toivoivat vaihtoehtoisia metsänkäsittelymenetelmiä ja kun ne saatiin, oltiin pettyneitä siihen, että jaksollinen kasvatus säilyi sallittuna.

Varmaa on puunhinnan lasku, jos tuollainen vero toteutuu.