Metsien hiilinielu

Vihreen ministerin kannanotot on sitä luokkaa, että pistän heti lihoiksi turvemaita vähintään 100 ha, jos hakkuurajoituksista on pienintäkään todellista uhkaa. 10000 m3 pois hiilinieluista, ja sitten vielä voimallisesti ojamätästän aukot. Sitä saa mitä tilaa.

Lähetin iltapäivälehteen palautetta lomakkeella tuosta Ruokasen kolumnista, kun kommentointi netissä oli jo suljettu. Kirjoitin että aika paljon kyllä tiedetäänkin, eli osataan laskea metsien kasvu, kasvua lisäävät toimet myös huomioiden, ja osataan ottaa laskelmassa huomioon tuleva vertailutaso (haluttu hiilinielu) ja lisäksi suojelualueiden vaatima pinta-ala. (Palaute oli toki pitempi, kopioin sen tänne huomenna…)

Joo. Eikä kukaan muukaan vähennä kulutusta. Binesmiehet lentävät, rahtilaivat kuljettavat rahtia , voimalat puskevat lämpöä ja lauhdesähköä kun yhteiskunta sitä vaatii. On aivan turhaa hurskastella risukoiden hiilipäästöillä kun kukaan ei ole valmis tinkimään kulutuksesta.  Mielellään toiselle annetaan velvotteita, kunhan omaan toimintaan se ei vaikuta. Ihan samanlailla Hakkarainen ja kumppanit lentelee Rysseliin on sitten hiilinieluja tai ei.

Just todettiin että lentoveroja ei tule kun ne ovat niin haitalliset Suomelle. Eihän tavallinen ”pulliainen” lentele viikottain, mutta yrityksille ja niiden bisnesmiehille verosta voisi olla haittaa. Bisnes pitää pyöriä ja Rysseli tarvii edustajansa niiden kulutukseen ei puututa.

Muutama vuosi sitten oli esillä metsien kiinteistövero, jonka tarkoituksena oli painostaa metsänomistajia myymään enemmän puuta (halvalla). Sitä ajoivat SAK ja Wahlroos. Nyt on toinen ääni kellossa, nyt ehkä tulee puun myyntiin joku sakkomaksu.

Tempoilevaa tämä metsäpolitiikka, muuttuu 10 kertaa kiertoajan kuluessa. Reagoimaan ei pysty Erkkikään.

Vaihteeksi hiilinieluasiaa, kun on Suomen EU-puheenjohtajuuskausi. Reijo Ruokanen Ilta-Sanomissa: ”edes tutkijoilla ei ole tällä hetkellä yhtenäistä käsitystä siitä, mikä oikea hakkuumäärä ilmaston lämpenemisen, ja luonnon monimuotoisuuden mukaan on”. Tällaisen palautteen lähetin palautelomakkeella (alla).

Tutkijat eivät ole kaikkitietäviä, ja kyseessä on moniulotteinen optimointiongelma: ilmasto-, monimuotoisuus- ja puuntuotantotavoitteita sekä sosiaalisia tavoitteita joudutaan sovittamaan yhteen. Joitakin määrällisiä arvioita ja raja-arvoja meillä kuitenkin on tarjolla päätöksenteon tueksi.

Yksi hakkuumahdollisuuksin liittyvä määrällinen luku tulee EU:n vertailutasolaskelmasta, joka kertoo kuinka paljon hiiltä metsiemme tulisi ilmaston hyväksi sitoa. Toinen, pinta-alaa määrittävä luku tulee ekologeilta, jotka suosittelevat, että monimuotoisuuden säilyttämiseksi noin 10 prosenttia metsistä tulisi olla suojeltua, myös Etelä-Suomessa. Kolmas luku tulee metsäntutkijoilta, jotka osaavat laskea, kuinka paljon metsien kasvua on mahdollista vielä lisätä mm. soiden tuhkalannoituksella ja jalostetulla siemenellä. Yksi arvio on, että ainakin 150 miljoonan kuution vuotuinen kasvu olisi kohtuullisin ponnistuksin saavutettavissa. 40 miljoonan motin lisäkasvusta tehdashankkeet saisivat 25 miljoonaa, hiilinielu 10 miljoonaa mottia. Loput 5 miljoonaa olisi hukkapuuta ja luonnonpoistumaa ynnä monimuotoisuutta lisääviä säästö- ja lahopuita.

Oikeaa hakkuumäärää ei voida täsmällisesti määrittää, mutta voidaan pyrkiä oikeaan suuntaan sekä metsien kasvun, ilmaston, monimuotoisuuden että kansantalouden näkökulmista. Jos haluaa vielä laajemman näkökulman, voi ottaa avuksi kestävän kehityksen käsitteen. Siitä kirjoittaa metsäneuvos Liisa Saarenmaa Metsälehden kolumnissaan (12/2019) mm. näin: ”… ettei kestävyyteen voida pyrkiä sellaisilla tavoilla, jotka ovat syvässä ristiriidassa yhteiskunnissa vallalla olevan perinteen ja tapojen kanssa”.

EU-puheenjohtajakaudellaan Suomi voisi esittää, että EU:n hiilineutraaliuteen pyritään vuoteen 2050 mennessä paitsi uusiutuvilla energioilla ja energian säästötoimilla, myös laajalla metsittämisellä. Tässä Suomella on osaamista, ja toteutus voisi olla paitsi valtioiden, myös yksityisen sektorin hankkeina, rahoitus tulisi verovaroista ja päästökompensaatioista. Esitän siis eräänlaista EU:n REDD-ohjelmaa, joka ei ole kehitysmaissa toivotulla tavalla toiminut, mutta EU:ssa saattaisi toimia, kun laittomia hakkuita on minimaalisen vähän.