Keskustelut Metsänomistus Metsien hiilinielu

  • Tämä aihe sisältää 8,571 vastausta, 159 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 7 tuntia sitten KurkiKurki toimesta.
Esillä 10 vastausta, 1,141 - 1,150 (kaikkiaan 8,568)
  • Metsien hiilinielu

    Merkitty: 

    Ollaanko yksityisen metsänomistajan metsien sitoma hiili nyt sosialisoimassa koko maan hyväksi? Miksi minä en saa metsänomistajana mitään hyötyä siitä, että metsäni sitovat hiiltä. Esim. alennuksia veroissa tai muuta vastaavaa. Jonkinlainen henkilökohtainen hiilirekisteri voisi olla metsänomistajalle etu.

  • Puuki

    Hieskoivu kyllä kuivattaa kosteita turvemaita hyvin. Rahkasammaleiseen pintaan varsinkin lähtee koivu (ja mäntykin) hyvin ilman maanmuokkauksia eikä niitä pidäkään mennä muokkaamaan. Äestyskin on turhaa.   Rahkaturvesuota kuivemman karhunsammaleisen turvemaan  käsittelyksi riittää yleensä pinnan ”raapiminen” sopivaksi mä-siemennystä varten. Liika maan möyriminen saattaa nostaa ravinneköyhää maata pintaan kuivumaan eikä uudistumien onnistu kunnolla .      Risto Sulkavan kirjoitus HS: ssa kaikkien avohakattujen turvemaiden ojitusmätästyksistä oli virheellinen mutta vastinetta ei  HS luultavasti ottaisi julkaistavaksi.

    Hieskoivukin kasvaa suht. hyvin sopivissa olosuhteissa.  Esim. yhdelle peltoheitolle istutetussa hieskoivikossa tehtiin ensiharvennus 27 vuoden ikäisenä.  Ei sitäkään aluetta tarvinnut ojitusmätästää.  Muokkaus tehtiin kyllä mutta ei yhtään ojaa.

    uudehko metsänomistaja

    Tähän aiheeseen kuuluun oleellisesti sekä puustoon sitoutuvan hiilen määrä että puustosta valmistetun tuotteen pitkäikäisyys, eli hiilen pysyvyys puuaineessa. On täysin väärin puhua metsän puunielusta puhumatta samalla puun käyttötarkoituksesta. Esimerkiksi vessapapaerin valmistuksen lopettaminen lisäisi oleellisesti metsän hiilinielua.

    suokukko

    Millä uusiutuvalla materiaalilla korvaisit vessapaperin?

    Puutuotteet taistelevat ilmastonmuutosta vastaan jokaisessa kategoriassa, missä niillä voidaan korvata fossiilisia materiaaleja – olipa niiden elinkaari 6 kuukautta tai 600 vuotta. Tulee myös muistaa, että puuston hiili on jo kierrossa maapallolla, toisin kuin fossiiliperäinen hiili, joka on miljoonia vuosia sitten maatunut maaperän taskuihin jemmaan.

    Kurki Kurki

    Eihän vessapaperiin puun sitoma hiili tarvitse mennä takaisin ilmakehään. Sehän voidaan imeyttää puhdistamolla turpeeseen yhdessä ”raskaan tavaran” kanssa kuten monella kuntien puhdistamoilla tehdään ja läjittää sitten hiilivarastoksi. Voidaan myös tuottaa biokaasua ja korvataa näin fossiilisia.  Siunattu vesivessa on loistava hiilinielu-keksintö, jolla voidaan  ottaa talteen lähes kaikki ihmisten ruoan mukanan saama hiili, siellä missä jätevedet menevät vessapaperin kanssa puhdistamolle.

    MaalaisSeppo

    Ei metsänomistaja päätä, mitä puusta tehdään. Periaatteessa, kun puu lähtee metsästä, siihen sitoutunut hiilikin on vielä tallella. Sen jälkeen puusta vapautuva hiili on muiden vastuulla. Jos puusta vapautuvan hiilen osalta pitää ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, ne pitää kohdistaa puun jatkokäyttäjiin. Vihreiden arvojen mukaista kai on kritisoida metsänomistajia, jotka hiki päässä ovat jo tuplanneet metsiensä hiilensidonnan. Eikö mikään riitä?

    Puuki

    Olikohan se niin, että 3 vuotta on jossain arvioitu keskimääräinen aika jonka kuitupuutuote katsotaan pysyvän hiilinieluna.   Ei tosin oteta siinä huomioon korvausvaikutusta, jos ja kun se puuperäinen kierrätettävä ja biohajoava tuote korvaa esim. jonkin muovituotteen joka jää pyörimään luonnonkierrossa usein kymmeniksi ellei sadoiksi vuosiksi ellei sitä ennen  päädy kalojen tai merinisäkkäiden kiduksiin .

    Istutettu koivu kasvaa ja sitoo hiiltä jo n. 16 vuoden kasvun aikana saman verran kuin luonnontilainen suo 170- 230 vuodessa. (Tämän olen kirjoittanut palstalle ainakin n. 5 kertaa, mutta repetitum mater studiorum est, ja lupaan että nyt oli viimenen kerta ).

    Kun koivikkoa on harvennettu ja puusta tehty vaikka sitten vessapaperia,niin se metsä jatkaa hiilen sitomista kiihtyvällä vauhdilla jonkin aikaa,  ja sen jälkeen ehkä alikasvoskuusikko samalla paikalla seuraavat 70-80  vuotta.  Uusi puusukupolvi sen päätehakkuun jälkeen jne. Niinhän se hiilenkierto tavallisesti käytännössä luonnossa menee.

     

    Puuki

    Luonnonsuojeluliitto on mennyt tässä metsien hiilinieluasiassa vähän väärälle raiteelle, koska eivät ota huomioon kokonaistilannetta esim. soiden ennallistamisessa . Muuten kyllä ihan hyvääkin hommaa tekevät esim. vaihtamalla kalastajien verkkoja saimaannorpalle turvallisemmiksi katiskapyydyksiksi (vapaaehtoisesti, ei väkisin).

    Avohakkuualueen hiilipäästöt lisääntyy muutamaksi vuodeksi korjuun jälkeen mutta ei niin paljon kuin jossain on annettu ymmärtää.  H:gin YO:n tutkimus muutaman vuoden takaa kertoo, että avohakkuualueelta pääsee aluksi c02;a n. 20 % enemmän kuin jatkuvankasvatuksen maaperästä. Mutta kun verrataan tasaikäistä metsää koko kiertoaikana, niin maaperän päästöt on keskimäärin pienempiä kuin jatkuvankasvatuksen metsässä . Puuston parempi kokonaiskasvukin (tutkimuksen mukaan +10-20%) puoltaa hiilen keruussa tasaikäistä kasvatusta. ( Erika-tutkimus).

    Myös ojitettujen turvemaiden co2-päästöt on saatu suuriksi vain yhden tutkijan suht. suppeassa tutkimuksessa.   Muiden laajempien ja useampien tutkijoiden tutkimusten mukaan päästöt on paljon pienempiä ja karuilla soilla negatiivisia eli ojitetut karut suot on hiilinieluja.  Suurin osa turvemaista on karuja suo-tai turvemaatyyppejä.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Karuilla soilla ehkä tarkoitetaan kunnostusojituskelvottomia soita? Kaasujen vaihto lienee niillä vähäistä puoleen tai toiseen, kun puu ei kasva hyvin, turve ei ojien tukkeutuessa enää hajoa, rahkasammal elpyy ja alkaa jälleen sitoa hiiltä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ojitettujen soiden eli turvemaan päästöt (metsänkasvatuksesta ja maanviljelystä) ja turpeen polton päästöt ovat iso osuus Suomen koko kasvihuonekaasupäästöistä.

    Puuki

    Rehevillä soilla tarkoitetaan Minkkinen-Laine -98 tehdyn tutkimuksen (käppyrän) mukaan vain Rhsr :itä, jotka on siis maaperältään lähteitä  ja kaikki muut tutkitut suotyypit on nieluja (VSr, Vr  ym.) .  Nuo on suurimmaksi osaksi puun kasvatuskelpoisia (riippuu lämpösumma-alueestakin) vaikka luetaan karumpiin suotyyppeihin.

    Ojasen tutkimista turvemaista reheviä on RhTk ja Mtkg ,  Puolukkatg ja varputg on karuja .   Niitä kun vertaa VMI;n turvemaiden  kasvupaikkaluokitukseen, niin selviää että rämeistä kuuluu yli 80 % karumpaan ryhmään ( =pienisarainen, isovarpuinen/tupasvillainen ja rahkainen) .  Korvista puolukkaisia/pienisaraisia on n. 8 % .  Muut on sitä rehevämpiä.  Koska metsämaan rämeitä on se 60 % ja korpia 40 %, niin  voisi laskea ja olettaa, että karuihin luettavia turvemaakasvupaikkoja olisi silloin yli puolet kaikista n.5 milj. ha:sta ojitetusta .  Tiedot on VMI9 aikaisia joten ojitettujen kok.määrä  on vähän suurempi kuin silloinen n. 4,1 milj.ha . Mutta viimeisimmin ojitetaan varmaan  muita kuin rehevimpiä parhaiten puuta kasvavia soita, joten ei paljon heittäne arvio.  Osa karuista on niitä kunnostusojituskelvottomia mutta ei niitä voi mitenkään olla lähellekään  sitä max 3 milj.ha jota esim. Hiilipörssissä tarjotaan ennallistamiskohteiden määräksi.

    Ojitetut turvekankaat on muuten metaanin osalta nieluja. Sekin vaikuttaa asiaan. VMI9 aikaiset ojikot ja muuttumat (muuttumia  suurin määrä, yli 50% ojitetuista) on suurimmaksi osaksi nekin jo nykyään ehtineet muuttua turvekankaiksi, joita siihen aikaan oli n. 1/3-osa ojitetuista.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Puukilta jälleen hyvää analyysiä. Turvemaiden käsittelyä kehittämällä on vielä mahdollista tiristää päästövähennyksiä. Paljon puhutaan myös maatalousmaiden hiilinielujen kasvattamisesta, mutta maanviljelystekniikka on minulle vieras alue, joten en tiedä miten suuri siellä on nielupotentiaali.

Esillä 10 vastausta, 1,141 - 1,150 (kaikkiaan 8,568)