Metsien hiilinielu

Käykää vaikuttamassa. Tähän kannattaa nyt vastata. Kysytään mm. Pitääkö metsien hiilinielut kirjata lakiin jne.

https://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Ymparistonsuojelun_valmisteilla_oleva_lainsaadanto/Ilmastolain_uudistus/Ilmastolain_uudistus_kayntiin_kansalaisi(52728)

Hannes kirjoitti

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/vieraskolumnit/artikkeli-1.557395?fbclid=IwAR09GGlQwT5Sj26ynJrKhLx7V6p44K3cCFJIqvi22PMmhuhfDREzwpXK1vk

”Metsät sitovat hiiltä tehokkaimmin, kun ne pidetään kasvukunnossa. Hakkuurajoitukset heikentäisivät metsien kasvukuntoa juuri sinä aikana, kun sitä eniten tarvittaisiin. Kun siis puhutaan kiireestä, sivuutetaan se tosiasia, että tällä politiikalla vuoden 2050 jälkeinen nielu jäisi huomattavasti pienemmäksi kuin metsäalan tarjoamassa vaihtoehdossa.”

Hakkuita ei voida lisätä puuntuotannolliseen maksimiin saakka, koska Kioton sopimuksessa luvattu 19 miljoonan hiilinielu ja uudempi EU:n LULUCF-asetus asettavat kasvulle rajat. Hakkuita voidaan kuitenkin kasvattaa maltillisesti metsien lisääntyvän kasvun tahtiin. Taustaoletuksista riippuen, metsiemme hiilinielun ennuste ensin notkahtaa, mutta palautuu sitten kasvu-uralle (linkki alla). Todellinen toteutuva kasvu riippuu paitsi hakkuista, myös metsänhoidon panostuksista ja metsätuhoista. Vuoden 2050 jälkeinen aika on vaikea ennustettava, koska ilmasto voi olla silloin erilainen. Metsien kasvua uhkaaviin merkkeihin ehditään kuitenkin reagoida ennen sitä.

LULUCF-asetuksen rikkomisen päästösakot olisi vielä vältettävissä ja kannattaisi yrittää välttää. Hinta siitä on maltillinen metsäteollisuuden kasvuvauhti. Ei hiilineutraaliustavoitteeseen tarvitse hirttäytyä – sehän on vain Suomen oma tavoitepolku, eikä kukaan sen täyttymättömyydestä sakota.

Nykyisen hiilinielun aikaansaama puustopääoman kasvu lisää vuotuista runkopuun kasvua arviolta 1 miljoonaa mottia vuodessa. Kaikkein tärkeintä on metsittää joutomaat, huolehtia tarpeellisista kasvatusmetsien harvennuksista (!) ja lannoittaa turvemaat tuhkalla. Hoidetun männikön kiertoaikaa voidaan pidentää jonkin verran turvallisesti. Hakkuut pitää optimoida niin että metsät tuottavat mahdollisimman hyvän yhdistelmän erilaisia hyötyjä. Osa eteläisen Suomen metsistä voidaan vielä suojella, talousmetsien ja erityiskohteiden monimuotoisuusarvoa voidaan parantaa ja osa metsäpinta-alasta voi olla jatkuvassa kasvatuksessa.

Pyydän anteeksi että toistan itseäni, mutta hirvieläinkannan hoito pitää saada toimimaan napakammin koko Suomessa. Liikalaidunnus on uhka monimuotoisuudelle ja metsien tuottokyvylle, kuten Metsätieteen päivän esityksissä nähtiin: meillä viljellään nyt vain kahta puulajia, mäntyä ja kuusta. Sekametsä on kasvavien tuhoriskien tulevaisuudessa varmempi kuin yhden puulajin metsä. Sekametsän maaperässä myös ravinnekierto pyörii vinhemmin. Metsien hyvää kasvua uhkaa paitsi harventamattomuus myös hakkaajat. Metsätieteen päivien esityksistä kannattaa katsella YouTube-tallenteesta Aki Hostikan avausesitys, josta ilmenee että hakkuiden laadun yleisin virhe on ensiharvennusmetsän hakkaaminen liian harvaksi. Puustovaurio on toinen yleinen virhe, erityisesti poimintahakkuissa.

Ilmastonmuutos on paitsi uhka myös mahdollisuus. Metsien markkina-arvo on jo nyt suurempi hiilinieluna kuin puumarkkinoilla. Jos hiilimarkkina saadaan kaupallistettua, se on yksi puunostaja muiden joukossa. Sama koskee turvesuota: arvo hiilinieluna voi olla suurempi kuin turpeenottoalueena.

(https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006311382.html)

Mitenkähän hiilimarkkinat toimisivat? Ilmeisesti, kun puun määrä mo:n metsässä lisääntyisi, siitä maksettaisiin markkinoiden mukainen korvaus ja mo siitä verot. Kun mo sitten myisi puut, mo sitten maksaisi sen hetkisen hinnan mukaisen palautuksen ja vähentäisi kulut verotuksessa.

Voi olla vaikeaa määrittää mo kohtainen metsän kasvu. Sekavaksi menisi. Taitaisi tulla melko raskas ja kallis seurantajärjestelmä. Helppo heitellä ilmaan kaikenlaisia esityksiä.

Kiertoaikojan pidennyksiä vastaavia hiilivarastojen lisäysten aiheuttamia lisäkustannuksia on laskettu jo tehdyssä tutkimuksessa. Vuosikymmenen tai kahden normika:n pidennys lisää tietyn keskim. määrän hiilivarastoa puulajin, kasvupaikan ja puuston tilan mukaan.  Maksaa xx euroa /lisähiilitonni .   Voisi toimia päästöoikeusmaksujen siirrolla hiilinielun kasvattajille sen lisääjiltä tai menoja vastaavana verohelpotuksena päätehakkuun aikaan.

Arvasin, että joku alkaa nillittää tuosta lauseesta ja oikeassa olin. Tarkoitin tietenkin metsänomistajan näkökulmasta hiilimarkkinaa versus puumarkkinaa. On aivan sama kummalle ostajalle puunsa myy. Voisihan sitä ajatella niinkin että osa puista menisi teollisuudelle ja osa hiilimarkkinoille, tai osa metsikkökuvioista olisi varattu hiilinieluiksi ja niitä mitattaisiin säännöllisesti.

Kiertoajan pidennyksen tukemiselle en oikein kovasti lämpene: on vähän niin kuin määräaikainen METSO-sopimus, että en oikein tiedä onko tuo yhteiskunnan kannalta järkevää sijoitusta. Sitä voivat ilmastomyönteiset omistajat tehdä vapaaehtoisestikin. mehtäukko ja muut nillittäjät olette kyllä oikeassa tässä: jos kansantalouden kerrannaisvaikutukset huomioidaan, metsiä ei kannata museoida enempää kuin on pakko.