Metsien hiilinielu

Kurjen linkissä oli siis tutkittu paksuturpeisen maan kasvihuonekaasupäästöjä avohakkuun  jälkeen.  Lopputuloksena että ainakin  2 vuoden jälkeen maapäästöt lisääntyivät melko paljon.

Kuivemmilla turvemailla ojitus vähentää kokonaispäästöjä, ehkä rehevimmillä on sitten pääsääntöisesti toisin päin.      Osasyynä päästöjen lisääntymiseen on ojien huono kunto (vrt. linkin tutkim. käppyrät ) jolloin avohakkuun jälkeen pohjavesipinnan noustessa lisääntyy metaanipäästöt. (Samoin käy soiden ennallistamisissa) .

Maapäästöjen lisääntyminen kompensoituu (tutkim. arvio?) ~ 8- 20 vuoden päästä puun ym. kasvillisuuden kasvun lisääntyessä.       Sitä kompensoitumisaikaa voitaisiin lyhentää oikea-aikaisella kunnostusojituksella ja esim. tuhkalannoituksella joka vaikuttaa  pitkän aikaa puun kasvuun eikä lisää ravinnepäästöjä vesistöihin.

Tuomas Aakala on tehnyt tutkimusta Värriön kuusi-koivumetsien tilarakenteesta. Palokysymykseen voi etsiä vastausta Tuomo Walleniuksen tutkimuksesta joka on tehty Onegan niemimaalla Luoteis-Venäjällä. Tässä ote tutkimusselosteesta.

”Pitkiä, satojen vuosien palovälejä ovat raportoineet kuitenkin muutamat tutkijat, jotka ovat keskittyneet kuusivaltaisiin metsiin ja käyttäneet siitepöly- ja hiilipartikkelianalyysiä. Nämä tutkimukset yhdessä viittaavat siihen, että usein tehdyt yleistykset metsäpalojen yleisyydestä ja merkityksestä boreaalisissa metsissä eivät sovellu kuusivaltaisiin metsiin. Todennäköisesti kuusivaltainen maisema on luonnontilassa enimmäkseen paljon taloudellista kiertoaikaa vanhempien metsien peitossa.”

http://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/pdf/article6556.pdf

Varmaan on loogista hajottamisen kiihtyminen mutta pitäisi laskea kokonaistilannetta kasvihuonekaasujen suhteen.  Vaikka  CO2-päästöt lisääntyy ,niin metaanipäästöt vähenee , jos ojat kunnostetaan heti korjuun jälkeen.

Lisääntyvä kasvillisuuden ja puuston kasvu kompensoi syntyneet maaperäpäästöt ravinteikkailla turvemaan kasvupaikoilla sitä paremmin/nopeammin mitä paremmaksi saadaan uuden puusukupolven puuston kok.kasvu.  Jääneet hakkuutähteetkin lisää kasvillisuuden määrää ja myöhemmin myös puun ha- kasvua.

Tuntsan metsäpalo oli Suomen lähihistorian suurin metsäpalo. Se riehui kesäkuun 1960 lopulta alkaen Tuntsan erämaassa Sallan kunnan pohjoisosissa sekä vielä laajempana Neuvostoliiton puolella. Palo syttyi luultavasti salamaniskusta, ja sen leviämistä helpotti helteinen kesä. Paloalueita oli Suomen puolella kaksi: Papuoivan–Puitsin–Peuratunturin alueella ja toinen Kuskoivan–Nuolusoivan alueella.[1]

Paloa oli sammuttamassa Suomessa lähes 500 miestä. Suomen puolella palo tuhosi noin 20 000 hehtaaria, kun taas Neuvostoliiton puolella paloalue oli noin 100 000 hehtaarin laajuinen. Suomen puolella palaneesta alueesta noin puolet oli varsinaista metsämaata ja loput olivat vähämetsäisiä kitu- ja joutomaita sekä tunturipaljakoita.

Voisiko mittatornin vieressä oleva metsä olla paloaluetta.  Siinä on kyllä riittävästi palokuormaa kunnon  palolle.  Minä kyllä suojaisin mittalaitteet ja asunnot riittävän suurella avoimella maastolla.

Enkä kovin suurta arvoa laskisi alueen hiilivarastolle.  Ilmaston lämmetessä tuonkin alueen paloherkkyys kasvaa.

Otetaanko hiililaskelmissa huomioon millään muotoa teitten ja varastopaikkojen vaikutukset, polttoaineen raudan sementin yms valmistukseta ja käytöstä johtuvat pästöt?  Entä se että jos tosiaan pitää paikkansa se että lähes kaikki puu mitä suomessa hakataan on hiilidioksina jo viiden vuoden kuluttua?   Kummatko ovat suurempia hiilinieluja, suomen metsät vai UPM:n metsät etelä ameriikassa?