Metsien hiilinielu

Samaa ilmiötä voisi hyödyntää taimikoiden raivausaikatauluja suunniteltaessa. Tavoite tulee olla pitkäaikainen hiilinielu, joka saavutetaan poistamalla ylimääräinen kasvusto mahdollisimman varhain. Näin päästöt pysyvät alhaisina ja nielu kasvaa kohisten. Tilipäiväkin koittaa vuosia aikaisemmin.

Keskustelua Hesarin artikkelissa. Hyvä kirjoittaja AP mukana.

Alkuvuoden puukauppa lisääntyi selvästi – Metsä­teollisuus: Puun tuotanto ja moni­muotoisuuden tavoite yhdistettävissä

AP:

Nykyisillä hakkuumäärillä ei luontokatoa pysäytetä. Ennallistaminen koskee kaikkia luontotyyppejä ja kaikkia maakuntia tasapuolisesti, ei pelkästään niitä, joista metsätalous on halukas luopumaan. Lettosuon lajit eivät viihdy niillä karuimmilla soilla, joilla ei ole puuta saatu kasvamaan, eikä Etelä-Suomen lajit pohjoisessa. Lähes kaikki metsäluontotyypit ovat uhanalaisia nykyisillä metsänkäsittelyn käytännöillä. Merkillistä, että metsäteollisuuden merkittävin luontovaikutus, puunhankinta, jää kokonaan ympäristövaikutusarviointien ulkopuolelle.

Myöskään hiilinielut eivät kestä tällaisia hakkuumääriä. Asiaa yritetään häivyttää väittämällä mittaukset liian epätarkoiksi. LUKEn hiilinielukäyrät lähtevät nousuun vuodesta 2014 alken, jolloin metsälaki uudistettiin ja pitkään voimassa olleet ja vankkaan tutkimukseen perustuvat hakkuukypsyysrajat poistettiin. Ilman tätä muutosta eivät nykyisen kaltaiset hakkuut olisi mahdollisia.

AJ:

Tutkijoiden mukaan metsänielujen katoamista selittävät muun muassa: vanhenevien metsien kasvun tasaantuminen, puuntuonnin loppuminen Venäjältä, turvemaan maaperän päästöjen kasvu ja kivennäismaan metsistä maaperään menevän karikesyötteen hiipuminen. Antti Asikaisen blogi 8.4.: Metsänielun muutokseen vaikuttaneet tekijät ja mahdollisuudet vaikuttaa niihin. Metsälain muutoksen vaikutuksesta ilmiöön en ole nähnyt arviota, mutta joku voisi sellaisen laatia tai ilmiantaa tänne jos sellainen on jo tehty.

Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa, että nyt pitäisi malttaa katsoa metsien käytön kokonaisuus vaikka tiedepaneelien toimesta. Mikä on sellainen toimenpidepaketti, jolla turvataan sekä luontokadon pysäyttäminen että metsien muut tarpeelliset hyödyt: toimiminen puuraaka-aineen tuottajana ja hiilivarastona.

Lämpimämmän ilmaston metsätuhoriskien vuoksi metsien säilyminen pysyvästi samalla hiilen varastotasolla saattaa edellyttää kasvun hyödyntämistä täysimääräisesti eli nollanielua. EU:n nykyinen hiilineutraaliuteen tähtäävä politiikka, joka perustuu maankäytön nieluihin, ei ehkä enää toimi vaan tilalle pitää keksiä uusia konsteja.

AP:

Keskeisin tarvittava toimenpide luotokadon pysäyttämiseksi ja hiilinielujen palauttamiseksi on hakkuiden rajoittaminen. Helpoin keino siihen lienee kasvatuskierron pidentäminen ennen vuotta 2014 vallinneelle tasolle. Luontopaneeli on vahvasti korostanut raportissaan sitä, että lajikadon pysäyttäminen tarkoittaa sitä, että kaikilla luontotyypeillä kaikilla eri vyöhykkeillä on riittävästi elintilaa. Lisäksi tarvitaan toimia metsätalouden sisällä, esimerkiksi nykyistä pienempialaisten luontokohteiden säästämistä ja riittäviä suojavyöhykkeitä sekä lahopuun määrän kasvattamista ja sen säilyttämisestä huolehtimista hakkuissa.

Lämpimämmillä vyöhykkeillä on metsissä enemmän hiiltä kuin pohjoisessa, joten hiilen määrän kasvattaminen metsissä ei pitäisi olla ongelma ilmaston lämmetessä. Suurimmassa osassa maata puulajimme, kuusi mukaan lukien tulevat olemaan vielä kauan omalla sopeutumisalueellaan toisin kuin Skånessa ja Saksassa, joita usein esimerkeiksi vedetään. Meillä ongelmallisimmat metsät ovat omistajien itse aiheuttamia liian kuiville kankaille viljeltyjä kuusikoita. Lisäksi kuusi pintajuurisena tarvitsee sienirihmastojen tuomaa vettä, mutta sellaista ei aina tuoreellakaan kankaalla ole painanteiden kuivattamisen vuoksi saatavilla.

AP:

Väite vanhenevien metsien kasvun tasaantumisesta johtuvasta nielujen katoamisesta perustuu runkotilavuuksina laskettuun hiileen. Tämä yleisesti esitetty väite ei huomioi sitä hyvin tunnettua tosiasiaa, että metsän vanhetessa hiiltä sitoutuu aiempaa enemmän maaperään. Näin ollen nielu ei mihinkään katoa metsän nopeimman kasvuvaiheen mennessä ohi. Puun tuotannon loppuminen Venäjältä tarkoittaa Suomessa kasvaneita hakkuumääriä, joiden myötä metsän hiilivarasto ja lajikirjo ovat heikentyneet. Vanhan metsälain mukaisten hakkuukypsyysrajojen aikana tällaiset hakkuumäärät eivät olisi olleet mahdollisia, vaan teollisuus olisi joutunut ajamaan ylikapasiteettiaan alas, lopettamaan joitakin vanhimpia tehtaita hiukan suunniteltua aiemmin. Mikään katastrofi metsäteollisuudellemme pysyminen aiemmalla noin 60 milj. kuution tasolla tuskin olisi ollut. Turvemaan päästöt ovat ongelma, jolle jotain on tehtävä, osittain ennallistettava, osittain siirryttävä jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Maaperään menevän, etenkin sen elolliseen osaan menevän syötteen väheneminen johtuu metsien hakkaamisesta aiempaa nuorempana, sillä maaperään menevän hiilen osuus kasvaa metsien iän myötä. On hämmästyttävää, että raporttia metsälain muutosten vaikutuksista ei ole tehty. Muutos vuodesta 2014 asti on kuitenkin selkeästi nähtävissä lukuisissa LUKE:n julkaisemissa hakkuu- ja hiilitilastoissa ja niiden grafiikassa.

AJ:

”nielu ei mihinkään katoa metsän nopeimman kasvuvaiheen mennessä ohi”. Tämän todentaminen on hankalaa, kun maaperän laskenta on epävarmaa. Vaikka karikesyöte saataisiin hyvin laskettua, siitä eteenpäin ollaan heikoilla jäillä. Ilmastopolitiikan tulisi pohjautua melko varmasti mitattaviin mittareihin. Maaperän ilmiöitä voidaan silti raportoida ja pyrkiä tarkempiin kuvauksiin niissä.

Tuo pitää kyllä paikkansa, että hieman nykyistä kohtuullisemmat hakkuutasot helpottaisivat kaikkien metsien hyötyjen tasapainoista yhteensovittamista. En ole kuitenkaan kovin luottavainen hiilen säilömiseen metsiin, vaikka meidän metsätuhotilanne ei ryöpsähtäisi yhtä pahaksi kuin Keski-Euroopassa. Varoittavia esimerkkejä laajoista tuhoista on pitkin Kanadaa ja Venäjää. Jos metsät päästetään oikein huonoon kuntoon, niin meillä on sitten paljon monimuotoisuutta, mutta muita metsien hyötyjä vähemmän.

AP:

Maaperän hiilestä hyvin on paljon tutkimuista ja tiedetään, että vanhoissa metsissä on paljon enemmän maan eliöstöön, etenkin sienirihmastoon, ja myös karikkeeseen hiiltä. Tämä elävä osa yleensä kuolee päätehakkuun jälkeen, kun sitä ruokkivat puusto poistuu. Isossa kuviossa siis tiedetään varsin hyvin, että nimenomaan hakkuut poistavat metsästä sekä puiden että maaperän hiiltä. Vaikeaa tässä on vain saada näytteenotto ja mittausmenetelmät toimimaan vuositasolla aivan tarkkoina ja menetelmä tarkentuu kaiken aikaa. Kuitenkin tuohon mittaustarkkuuteen vetoaminen vaikuttaa kokonaisuuden kannalta saivartelulta, kun varsin hyvin tiedetään, että sekä metsän hiilivarat että lajikirjo ovat merkittävästi huveneet nimenomaan liian suurten hakkuiden vuoksi. Ilmastopolitiikan pohjaksi varmaan riittäisi malli, jossa maaperälle olisi laskettu puulajin, iän, tilavuuden ja kasvupaikan ja vyöhykkeen mukaan jokin kiinteä arvio maaperä hiilestä.

Meillä on pitkä kokemus hakkuukypsyysrajoista ja niiden toimivuudesta. Puut eivät edelleenkään ole ilmastonmuutoksesta huolimatta sopeutumisalueensa ulkopuolella, joten ei ole mitään perusteltua syytä epäillä, etteikö vanha hyvä käytäntö edelleenkin toimisi osaratkaisuna kohti kestävämpiä hakkuumääriä, suurempia hiilivarastoja ja lajikadon hidastumista.

AJ:

Vanhoissa luonnonmetsissä voi olla paljon hiilivarastoa, vaikkakin luonnonprosessit eli ns. metsää uudistavat häiriöt myös ajoittain poistavat niistä hiiltä.

Jos sitten talousmetsiä halutaan puutuotannon sijaan käyttää entistä enemmän monimuotoisuuden kohentamiseen ja hiilen varastointiin, toimintaan pitää löytyä rahoitus verovaroista tai luontoarvomarkkinoilta. Puun käytön vähentämisellä on lisäksi hinta kansantalouden kerrannaisvaikutuksina.

AP:

Vanha keskustalainen ajatus on, että kaikesta pitää maksaa tukia. Tosiasiassa lainsäädännössä pitää voida palata takaisinpäin ilman korvausmaksuja, jos havaitaan, että on tapahtunut virhe. Kaikilla muilla toimialoilla on kiristetty ympäristösääntelyä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, vain metsäalalla on menty hulppeasti päinvastaiseen suuntaan. Ilmastolakikin edellyttää, että tapahtunut virhe pikaisesti korjataan.

AJ:

Ehkä muutkin kuin keskustaa kannattavat metsänomistajat ovat sitä mieltä, että ilmasto- ja luontokatopolitiikkaa ei saa maksattaa metsänomistajilla, vaan ne kuuluvat meille kaikille yhteisesti.

Jos unohdetaan hakkuiden siirtyminen muualle, niiden vähentäminen voidaan nähdä ilmastotekona. Pienet laput silmille kuitenkin tarvitaan. Kannattaa lukea mitä prof. emer. Pekka Kauppi asiasta lausuu.

Monimuotoisuustavoitteiden saavuttaminen on mahdollista vapaaehtoisinkin keinoin, erityisesti jos suojelun rahoitus saadaan kuntoon. Ei taida tulla tällä hallituskokoonpanolla; ainakaan vielä puoliväliriihestä vanhojen metsien lisäsuojelun rahoitusta ei ole uutisoitu. Vanhojen metsien kriteeritkin on hyväksytty joten nyt voisi ryhtyä toimeen. Metsähallituksen kireä tuottotavoite kyllä pakottaa sen hakkaamaan edelleen paljon.

Metsälain muutokseen oli aikoinaan perustelut jotka eivät liene vielä 10 vuodessa vanhentuneet.

http://www.hs.fi/suomi/art-2000011184899.html

Anneli julkituoma kohta 3 näyttäisi olevan täyttä huuhaata. Olisi ihan hyvä tietää peruste miten avohakkuiden vähentäminen lisää kasvua. Teoriassa jatkuvalla kasvatuksella pitäisi pystyä parantamaan kasvua, mutta ei tuo näytä toimivan käytännössä.

Se näyttäisi olevan totta, että hakkuusäästö vaikuttaa kasvuun. Mutta vähänkin pitemmällä aikavälillä (5 vuotta) vuosikasvu alkaa pienentyä.

Sinällään tuohan olisi aivan mahtavaa, jos hakkuita vähentämisellä metsät alkaisivat kasvaa niin, että rahisee. Prof Pukkala taitaa suosia tätä näkökantaa.

AP: ”hyvin tunnettua tosiasiaa, että metsän vanhetessa hiiltä sitoutuu aiempaa enemmän maaperään”. Tunnemmekos me tällaisen tosiasian, vai onko kyseessä harha, joka johtuu siitä että vanhaan metsään on ehtinyt kertyä suurempi hiilivarasto. Eli sekoitetaan ehkä keskenään hiilinielu (vuotuinen kertyminen) ja kumuloitunut hiilivarasto (koko ’sitoutunut’ hiilimäärä)?

Satelliitin tekemä hiililaskenta ei ehkä yksinään riitä, kun se ilmeisesti huomioi vain hiilidioksidin, muut kasvihuonekaasut jäävät laskelmasta pois. Suomen osalta pitäisi huomioida esimerkiksi peltojen runsaat typpioksiduulit.

Politiikkaa on IPCC-ohjeistuksen mukaisessa raportissa mukana ainakin sen verran, että huomioidaan vain ihmisvaikutteiset päästöt. Satelliitti ei erottele luontoa ja ihmistä, eli se ottaa mukaan mm. ojittamattomien luonnonsoiden hiilen sidonnan.

Satelliittihavaintojen avulla saataisiin kyllä se toinen mielipide hyvin kustannustehokkaasti. Jos haluttaisiiin voitaisiin tehdä (huom.) poliittinen päätös. että hiilidioksidin seuranta riittää ja luonto saa olla mukana.