Metsien hiilinielu

Saksahan sai vängättyä kaasun vihreäksi energiaksi. Ei kun polttoon.

Edellä olevan perusteella vain keskustelu näyttää taas sulkevan pois sen, miksi puuta metsästä viimekädessä otetaan: Koska siitä tehdään tuotteita, joita ihmiset, siis myös ne hakkuita kauhistelevat kansalaiset, tarvitsevat ja käyttävät. Ei (vain) siksi, että metsänomistaja saa siitä jostain syystä rahaa. Jos haluaa muovipakkauksen sijaan pahvia, haluaa silloin myös käytettävän puuta.

”Ja jos ei omistaminen innosta, metsäpalstan voi aina myös luovuttaa säätiölle, joka hoitaa sitä kestävällä tavalla.”

Nimimerkki KL olisi voinut meille epätietoisille vinkata mikä tämä hänen säätiönsä on jolle voisimme metsäpalstamme ”luovuttaa”…

Helsingin Sanomissa arvioidaan Juha Kauppisen uusin huhtikuun lopulla ilmestynyt kirja Kertomuksia maasta. Arviossa mainitaan yleiseetos: Hillitse itsesi, ota siitä vain mitä tarvitset.

”… on trilogian itsenäinen kolmas osa. Kirjan katsanto on aiempia globaalimpi. Siinä päähenkilönä on koko maapallo tai oikeastaan hiili – elämän kemian ja ilmastonmuutoksen alkuaine. Kirja osoittaa, että elinkelpoista ilmastoa ei voi olla olemassa ilman elävää luontoa, joka hiiltä kierrättää ja sitoo.

… Ilmakehässä on hiiltä 850 gigatonnia, kun sitä on maapallon kasvillisuudessa 450 gigatonnia. Maaperässä hiiltä on 2050 gigatonnia. Hiili on väärässä paikassa, Kauppinen kiteyttää: sitä kuuluisi olla joitakin satoja gigatonneja vähemmän ilmakehässä ja joitain satoja gigatonneja enemmän elävässä luonnossa, maaperässä ja kivikehässä.

… ilmastokriisiin ei ole olemassa sellaista ratkaisua, jossa luonnon annettaisiin köyhtyä.

… Kauppisen mukaan Suomen hiilinielukeskustelua vaivaa yhä väärinymmärrys, jossa sekoitetaan hiilinielu ja hiilivarasto. Hiilinielu on varaston kasvua. Lopulta varastolla on väliä. Väärinymmärrys johtaa johtopäätöksiin, joissa avohakkuu näyttäytyy ilmastotoimena.

Hehtaari nuorta metsää sitoo [kasvaessaan] enemmän hiilidioksidia kuin vanha, mutta nuoren metsän ylistäminen vaatii sen tieltä kaadetun vanhan metsän ylivoimaisesti suuremman hiilivaraston sivuuttamista.

Suuret puut ovat monimuotoisuuden koteja mutta niiden merkitys myös ilmastolle on hämmästyttävän tärkeä. Kauppinen siteeraa kansainvälistä tutkimusta, jonka mukaan läpimitaltaan yli 60-senttisiin puuyksilöihin oli sitoutunut puolet eri puolilla maailmaa tutkittujen metsien hiilestä, vaikka noita puita oli lukumääräisesti vain prosentti kaikista. Silti metsäntutkimuksen perusyksikkö ei ole puu vaan tietty ala metsää, Kauppinen kirjoittaa.”

http://www.hs.fi/taide/art-2000011337141.html

Kommentoin rautalankamallilla:

”Mahdollisimman yksinkertainen rautalankamalli metsistä ja hiilestä Suomessa. Suojelualueilla on enemmän hiilivarastoa ja monimuotoisuutta kuin talousmetsissä. Talousmetsissä on vähemmän hiilivarastoa, mutta enemmän hiilinielua (varaston kasvua). Jaksollinen eli avohakkuita käyttävä malli tuottaa enemmän kasvua ja sitä kautta myös hiilivarastoa kuin jatkuvapeitteinen malli. Poikkeuksena turvemaat, joissa maaperän hiilivarasto voi olla suuri ja sitä voidaan säästää jatkuvalla kasvatuksella.

EU:n ilmastopolitiikka nojaa hiilinieluun: varastojen säilyttämisestä ei palkita vaan niiden kasvattamisesta (hiilinielusta). Tässä sääntelykehikossa Suomen kannattaa pyrkiä maksimoimaan metsien kasvua ja metsätuloja ja jättää vain tarvittava osa kasvusta hiilinieluksi.”

Kauppisketjussa keskustelu jatkuu… väitetään että käsitteet hiilinielu ja hiilivarasto ovat epäselvät. Eivät varmaan enää ole, mutta käsitykset korjaavista toimista kyllä eroavat.

Sirkka-Liisa Peltonen:

1. Luen parhaillaan kyseistä Juha Kauppisen kirjaa ”Kertomus maasta”. Kirja on uskomattoman hyvä kuvaus tämän hetken tilanteesta: Kaikki mittarit ovat punaisella, keinoja muuttaa suuntaa kyllä on mutta tahtoa ei.

Kauppinen vierittää vakavia viestejä toinen toisensa jälkeen, antaa luonnolle pääosan, etsii kiinnostavia tutkijoita kertomaan korutonta tuoretta tietoa ja avaa näkökulmaa ja evoluution merkitystä. Ja vääntää rautalangasta muun muassa yhteyttämisen luonnossa, käsitteiden ”hiilinielu” ja ”hiilivarasto” sekoittumisen.

Myös muutokset elinympäristöissä – niin niiden hupeneminen, monimuotoisuuden häviäminen kuin muutokset vuorovaikutus suhteissa – tulevat hyvin kuvatuksi.

Kyseessä on – ja pitää olla – vuoden tärkein kirja! Viimeistään nyt hälytyskellojen pitää soida ja erityisesti vanhojen metsien merkitys nähdä.

Kirjoittaja Juha Kauppiselle ja kustantaja Siltajalle esitän lämpimät kiitokset.

*

2. Hiilivarastojen säilyttäminen on kuitenkin kestävyyttä ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitävää toimintaa. Kyllä vastuullisuutta korostavan metsätalouden ja metsien hoitoa ohjaavien tahojen on se tuotava rehellisesti esille.

Kauppisen kirjan yksi kohokohta on nimenomaan se, että nuorien metsien hoetaan olevan hyviä hiilinieluja ja unohdetaan (käsittääkseni tietoisesti) miten valtavan isolle pinta-alalle pieniä taimia ja miten kauan niitä pitää kasvattaa, ennen kuin samaan hiilivarastoon (ennen avohakkuuta) edes päästään. Vaan voihan sitä toitottaa, kuinka hyvät nielut ovat ja kuinka siitä palkitaan. Ja unohtaa iloisesti, että vanhoissakin metsissä nielut säilyvät hienojuurien ja karikkeen osalta.

Suojelualueita lisää, lisää lähellä luonnontilaisia metsiä suojeluun, ennallistoimia ja talousmetsien käsittelyyn lisää kestävyyttä (lue: ekologista ulottuvuutta).

Odotan yhä suoraselkäisten metsäammattilaisten esiinmarssia. Eikö olisi jo aika muuttaa kurssia ja edes oikoa virheellisiä käsityksiä? Taito moittia biologeja ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäviä taitaa olla helpompaa.

AJ:

Jos klikkaat nimeäni, näet aiemmat kommenttini. En ole moittinut biologeja enkä peitellyt metsäalan ongelmia. Olen pyrkinyt oikomaan väärinkäsityksiä, etsimään ja jakamaan tutkimustietoa, kertomaan mitä hyviä asioita metsätaloudessa jo tehdään ja ehdottanut mitä vielä pitää parantaa.

Pystyn kommentoimaan koska olen freelancer. Moni käytännön työtä tekevä on arka olemaan julkisuudessa tai siihen ei ole työnantajalta lupaa. En ihmettele haluttomuutta osallistua, kun näkee esimerkiksi miten ilkeän vastaanoton Savotta-sarjan maallikkojuontajat saivat. Tutkijat osallistuvat paljon X:ssä, mutta keskustelu taitaa siellä jäädä huhuiluksi ja oikeaa dialogia syntyy vähemmän. Metsälehden keskusteluissa käytännön tekijät ovat mukana eikä tekstissä ole pituusrajaa.

Metsien ilmastovaikutuksen lisäämiseen on keinoja. Metsittämiseen ja hyvään metsien hoitoon tulee lisätä kannusteita eikä kapuloita. Nyt edistetään luonnonarvo- ja hiilikauppaa, joista voi tulla vaihtoehto puumarkkinalle. Metsänomistaja haluaa toimia vastuullisesti, mutta ei kustantaa omavastuun ylittäviä toimia. Metsätalous on elinkeino.

Metsäammattilaisten, ainakin ymmärtääkseni suuren osan, mielestä parempi kokonaiskuva saadaan kun lasketaan metsien hiilivarastoja ja nielut yhden metsikön sijasta metsätilan, maakunnan ja koko maan tasolla. Vanhojen metsien nielut ovat pienet ja varastotkin monesti epävarmat metsätuhojen vuoksi. Metsien yleinen vanhentaminen toisi monimuotoisuushyötyjä, mutta kovalla hinnalla metsäteollisuuden hiipuessa. Ehkä melko vähän ilmastohyötyjä, koska metsien käytön alentaminen lisäisi todennäköisesti fossiilisten raaka-aineiden käyttöä esimerkiksi pakkauksissa. Jos kuluttajakysyntä on olemassa, metsäteollisuuden tuotteet valmistetaan kuitenkin jossain päin maailmaa ellei Suomessa.

En väitä tietäväni mikä on sopiva hakkuiden taso, mutta menisin ehkä Ilmastopaneelin ehdottamalla linjalla, joka säilyttää metsien kasvukyvyn mutta toteuttaa hiilineutraaliuspolkua.