Metsien hiilinielu

Ok, turvealustat erikseen. Ehkä kerrytys yleisin niissä karuissa suotyypeissä, joissa ei tapahdu juuri mitään ja kannattaa jättää ennallistumaan. Paksuturpeisilla rehevillä kohteilla lienee hajotus aluksi vallitsevampi kuin kerrytys. Tilanne oletettavasti muuttuu, kun suokasvupaikka kehittyy ojikosta muuttuman kautta turvekankaaksi. Puiden ja pintakasvillisuuden karikkeista tulee hiilivarastoa tietenkin kasvun mukaiseen tahtiin, oli alla sitten turvetta tai kivennäismaata.

Suomessa  hiilitaselaskelmat taidetaan tehdä samalla logiikalla kun monet muutkin ympäristölaskelmat. Päätetään ensin  tulos ja sitten valitaan sopivat mitattavat asiat.

Hyvää settiä Ilkka Leinoselta:

https://x.com/IlkkaJLeinonen/status/1970648078920335637?t=t0XVikYfKWVTaOl4u3O6KA&s=19

AJ: linkistä.
Kun puuston kasvu ylittää kokonaispoistuman, kasvu alkaa lopulta laskea. Kasvun ja hiilinielun ylläpitämiseksi tarvitaan myös hakkuita. Metsäalueella suurin kasvu ja puuston bruttohiilinielu saavutetaan, kun eri ikäluokkien metsiköiden pinta-alat ovat yhtä suuret, kun metsä uudistetaan silloin kun kiertoajan keskimääräinen kasvu on suurimmillaan, ja kun puuston kasvu ja poistuma ovat yhtä suuret. Professori Lauri Mehtätalon tutkimusten mukaan suurin metsän kiertoajan keskimääräinen kasvu ja siten puuston suurin bruttonielu saavutetaan Etelä-Suomessa vähän yli 70 vuodessa.

Siinähän sitä maksimaalisen metsänkasvun teoriaa on yritetty selittää.

Tämän 3 professorin mielipidekirjoituksen yleisökommentit summaavat hyvin suuren yleisön tiedon tason. Joukossa on muutamia valistuneempia, jotka tietävät jonkin verran hiilitieteestä. Ei vielä riittävän paljon, vaan alkavat kyseenalaistaa professorien pitkäaikaiseen tutkimukseen pohjaavia väitteitä. Se on hyvä että professorit tunnustavat, että maaperän hiilen mittaaminen on epävarmaa.

Toinen puoli porukasta ei kyseenalaista tiedettä eikä havaintoja, vaan politiikkaa. Juupaseipästelystä pitäisikin jo päästä eteenpäin miettimään mitä realistisia ja nopeasti toteutettavissa olevia vaihtoehtoja meillä hiilineutraaliuspolulla on. Piipun päästä vetytuotteiksi esimerkiksi on vasta alkuvaiheissaan oleva teollisuuden ala eikä ehdi avuksi ennen vuotta 2035.

Kommentteja tässä mielipiteessä.

AJ:

<span class=”break-words”>Täällä ehdotetaan toistuvasti, että Suomen hiilineutraalius- sekä EU:n ilmasto- ja biotalouspolitiikka pitäisi muuttaa hiilen varastointipolitiikaksi. Tähän sisältyisi pitkään sovellettuna ainakin se riski, että metsien kasvu kääntyisi alenevalle uralle. PEFC-metsäsertifikaatissa on kriteeri, että hakkuupoistuma ei saa ylittää kasvua alueittain 5-vuotiskaudella. Tämä kriteeri voisi estää vanhenevien metsien nuorentamisen hakkuilla, joten kriteeri kannattaisi muotoilla uudelleen.</span>

<span class=”break-words”>Professori Markku Ollikaisen työryhmä esitti, että hiilimarkkinoilta saataisiin metsänomistajille metsien kasvua vastaavaa vuotuista hiilivuokraa puun myyntitulojen vaihtoehdoksi. Kiinnostuneita hiilinielujen ostajia ilmeisesti olisi Keski-Euroopassa ja varmaan jonkin verran suomalaisissa yrityksissäkin. Metsänomistajiakin vapaaehtoinen hiilimarkkina voisi kiinnostaa nyt, kun teollisuuspuun kysyntä alenee ainakin väliaikaisesti. Valtiontalouden ja yksityisten työpaikkojen kannalta tämä on suhteellisen kallis ratkaisu menetettynä kansantalouden aktiviteettina, mutta auttaisi ilmastolain toteutukseen. </span>

<span class=”break-words”>Metsien kiertoaikojen ja puuvaraston maltillinen kasvattaminen hiilimarkkinoiden avulla – esimerkiksi 10 vuotta lisää kiertoaikaa ja 10 milj. kuutiometriä vähemmän hakkuita per vuosi – voisi riittää hiilineutraaliuspolulla pysymiseen. Ei aiheuttaisi vielä lyhyellä aikavälillä kohtuutonta haittaa metsissä ja Ollikaisen ryhmän ennusteen mukaan hakkuita voitaisiin myöhemmin uudelleen kasvattaa. Matkalla kohti vuotta 2050 kehitettäisiin samalla eteenpäin muita ratkaisuja, kuten hiilen varastointi rakennusmateriaaleihin ja sähköpolttoaineet.</span>

<span class=”break-words”>Miksi korealaiset perustivat sahan Suomeen, jos puun laatu on meillä niin heikkoa kuin väitetään? Koska heidän mielestään suomalainen kuusisahatavara on maailman parasta! [Tässä pohjalla väärä muistikuva, korjasin myöhemmin.]</span>

Lauri Valsta:

Itse asiassa tavoitteena pitäisi olla saada metsien avulla alennettua ilmakehän hiilidioksidin määrää mahdollisimman paljon, toisin sanoen minimoida ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrää tältä osin. Tähän tavoitteeseen voidaan edetä kahdella tavalla: (1) maksimoidaan metsien hiilivarastoa tai (2) maksimoidaan puun käytön korvaavuusvaikutuksia eli puulle vaihtoehtoisten materiaalien käytön aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä minimoidaaan. Pitäisi siis maksimoida (1) + (2). Tämä tehtävä ei ole ihan yksinkertainen, koska metsien hiilivarasto karkeasti ottaen maksimoituu, kun ei hakata ollenkaan, mutta silloin ei saada ollenkaan korvaavuusvaikutuksia, kun ei synny puutuotteita. Pitäisi siis sekä lisätä metsien hiilivarastoa että hakata puuta käyttäen se parhaisiin puutuotteisiin. Tällöin voidaan saada suurin alenema ilmakehän hiilidioksidin määrään.

AJ:

<span class=”break-words”>Anteeksi: muistin väärin, ne olivat japanilaiset jotka perustivat sen sahan. Japanilainen tiukka laatuajattelu huomioiden, varmasti tehtiin ennen investointia tarkat selvitykset.</span>

<span class=”break-words”>Kai Toni myönnät sen että vanhenevan metsän kasvu hidastuu? Jos kaikkia metsiä aletaan vanhentaa hiilivarastoiksi, joudutaan alenevan kasvun kierteeseen. Onko tämä toivottava kehityskulku? </span>

<span class=”break-words”>Onko EU:n ilmastopolitiikka sittenkin perusteiltaan väärä, kun se vaatii mailta hiilinieluja, jotka siis koko ajan kasvattavat metsien hiilivarastoja vanhentaen niitä? Pitäisikö painoa siirtää metsistä puutuotteisiin ja hiiltä varastoiviin rakenteisiin ja rakennusmateriaaleihin?</span>

<span class=”break-words”>Puhe materiaalipulassa kärvistelevistä kirvesmiehistä ja puusepistä joutaisi jo loppua. Se pieni määrä mitä he tarvitsevat hitaasti kasvanutta puuta löytyy aivan helposti karuilta kasvupaikoilta ja Lapista.</span>

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011495502.html