Metsien hiilinielu

Kyllä päästään. Jutussa oli myös melko uusi asia eli metsäpuiden geneettinen sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Sitä ei ole aiemmin julkisuudessa paljon käsitelty. Siitä kirjoitti ensin MT:n mielipiteen Martti Kinnari. Jatkoksi sitten Haapanen ja Ruotsalainen muistuttivat alkuperäsiirtojen tarpeesta. Luken Katri Himanen on ehkä jo aiemmin kirjoittanut aiheesta.

Tapion metsänhoidon suositukset kertoo, että kuusella jalostushyöty olisi 20% ensimmäisessä sukupolvessa, mutta 1,5 sukupolvessa jopa 37%. Jälkimmäinen luku on jo niin kova, että sillä merkitystä hiilensidonnan kannalta. 1,5 sukupolven taimet ovat vasta tulossa markkinoille.

Hiilinieluissa kokeillaan nyt suhdanteen heikentyessä tavallaan Ollikaisen ja Pukkalan ehdotusta jossa vähennetään hakkuita 2 milj.m3 10 vuoden ajan. Ennusteen mukaan tämän pitäisi lisätä kasvua ja hakkuumahdollisuuksia myöhemmin niin paljon että kansantalouden tappio jäisi vähäiseksi.

Toinen malli joka tuottaisi saman vaikutuksen olisi luontoarvomarkkina, jos siellä olisi tarpeeksi ostajia ja myyjiä.

Erikoista otsikointia taas Hesarilta: Bioenergian käyttö lisää hakkuita, mutta EU lykkäsi vaikeita päätöksiä. Jutun sisältö on kuitenkin ihan ok asiaa biotaloudesta.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011655026.html

Keskustelua

AJ:

Komissio toimii viisaasti jos se ei lähde mestaroimaan puun käyttöä markkinoilla. Uusia ei-biopohjaisia energioita ja ydinvoimaa lisätään, mutta siirtymäkautena on hyvä säilyttää repertuaarissa mahdollisuus polttaa teollisuuden sivujakeet energiaksi. Samoin se pienpuu, joka hajoaisi metsässä nopeasti. Ravinteiden poistumaa metsästä tässä ja hakkuutähteiden korjuussa tulee jonkin verran, joten ihan halvalla puuta ei kannata energiaksi myydä.

Katse kannattaa suunnata kestävään biotalouteen ja höllätä sääntelyintoa ilmastopolitiikassa muutenkin.

Kimmo Tuomela:

Biotaloutta pitää tuottaa luonnon ehdoin eikä päinvastoin. Sillä ei kuitenkaan pystytä korvaamaan kaikkea fossilitalouden energiaa ja krääsätaloutta. Mikään laki ei lupaa, että nykyisenkaltaisesta metsätaloudesta pitäisi aina saada rahavoittoa. Elinkeinoja on aina hävinnyt ja tullut uusia tilalle. Periaatteessa sama ”lainalaisuus” koskee myös metsätaloutta. Ja sitähän ei nyt uhkaa kuin pieni taantuma.

Se miten huonosti suomen maataloutta on kohdeltu, ei oikeuta, että metsät olisi alisteisia vain yksityiselle elinkeinolle. Ennen metsätalous oli omistajilleen pääasiassa sivuelinkeino. Nykyään se on myös sijoituskohde, josta odotetaan rahavoittoja, kuin kasinotaloudessa ainakin.

Omistuksen suojaan vedotessa unohdetaan, että metsät tuottaa vieläkin, huonosta kohtelusta huolimatta, kaikille yhteisiä luontoarvoja. Luontoarvojen kohtelu on liian löysästi säädelty laissa. Varsinkin kun vahingot ulottuu metsäalueiden ulkopuolelle mm. suometsien valuma-alueille.

”Katse kannattaa suunnata kestävään biotalouteen ja höllätä sääntelyintoa ilmastopolitiikassa muutenkin.” Voitko tätä avata hiukan lisää.

AJ:

Joo, sellainen käsitys on yleinen, että metsätalous olisi hyvinkin suuri vesien pilaaja. Ja onkin ollut sitä silloin kun suot ensimmäisen kerran uudisojitettiin. Voi olla edelleenkin, jos kunnostusojitetaan. Pääosa ojikoista on kuitenkin muuttunut turvekankaiksi. Ojitusten päästöt saadaan näillä vähiin hyvillä vesiensuojelutoimilla. Itämeren tilaan metsätalous vaikuttaa lähinnä Perämerellä.

Mielestäni EU:n ilmastopolitiikka on metsien osalta epäonnistunut. Ensinnäkin mittarointi on maaperän päästöjen osalta liian epävarmaa. Toiseksi pysyvien hiilinielujen vaatimus haittaa metsätalouden puuntuotannon tavoitteita vanhentamalla metsiä pitkällä aikavälillä. Kolmanneksi on epäreilua puuston nielun ilmaiseksi ottamista.

Nyt meillä lähivuosina tavallaan kokeillaan hiilinielujen lisäämisen vaikutusta, kun teollisuus vähentää puun ostojaan heikon suhdanteen vuoksi. Ollikainen ja Pukkala ennustivat Koneen Säätiölle laatimassaan laskelmassa, että hakkuiden vähentäminen muutaman vuoden ajan tuo etuja. Toivotaan että professorit olivat oikeassa tässä.

Pitkällä aikavälillä olisi harjoitettava metsäpolitiikkaa, joka huomioi metsänomistajan tuottotavoitteet, teollisuuden raaka-ainetavoitteet, ilmastotavoitteet ja luontokadon torjunnan. Nämä hoituvat parhaiten vapaaehtoisin toimin eikä sääntelyä lisäämällä.

Lopuksi pitää selvyyden vuoksi todeta, että kannatan hakkuiden maltillista alentamista meillä – siitä huolimatta että se voi johtaa hakkuiden kasvuun muualla. Hakkuiden alentamistarve johtuu paitsi monimuotoisuustoimista myös metsäkadosta, jota meillä aiheuttaa rakentaminen. Esimerkiksi Länsirata, Pohjanmaan rannikon vetyputki ja Harjulinja.

Ainakin on kova kyseenalaistamaan metsällä tienaamista. Kasinotaloutta – tuskin on jos kvartaali on 10-25 vuotta ja korko 3-4 keskimäärin. Vastaavissa keskusteluissa voisi vielä mainita Markku Remeksen laskelman luonnonhoidon kuluista.