Metsien hiilinielu

Ei fossiilienergioiden käyttö vielä ole hiipumassa, joten korvannee vajauksen hiilidioksidin tuotannossa. Metaania tulee myös ja se hajoaa hiilidioksidiksi. Turvetta voi polttaa. Metsiä katoaa. Aika kauan menee siihen että hiiltä poistuu tarpeeksi saati liikaa.

AJ kommentteja:

Luken uutinen 15.12.25.: Maankäyttösektori pysyy suurena päästölähteenä, mutta metsät ovat pieni nielu kasvihuonekaasuinventaarion 2024 ennakkotiedoissa. Uutisesta kannattaa tutkia epävarmuusmarginaalit: sekä puuston että maaperän arviot ovat epävarmat ja kokonaisepävarmuus metsämaan osalta sellainen, että ei voida sanoa, onko se päästö vai nielu.

Kaaviokuvasta näkyy myös, että kivennäismaan hiilinielu on ajan myötä kutistunut ja orgaanisen maaperän päästö noussut, näistä kummankin vaikutus on noin 10 milj. CO2-ekv.tn luokkaa. Lämpösumman nousulla lienee suuri vaikutus näihin. Arvot tarkentunevat vielä turvemaiden osalta, kun malleja saadaan parannettua mm. vedenpinnan syvyyden osalta. Samaan aikaan nousseiden harvennushakkuiden määrät pienensivät puuston hiilinielua jopa 30 milj. tn. Päätehakkuiden määrät ovat pysyneet pitkään aika lailla samoissa hehtaarimäärissä suhdannevaiteluita lukuun ottamatta.

Jos metsänomistajille aletaan pitkin maailmaa maksaa hiilen varastoinnista ja perustetaan paljon metsityshankkeita, ilmastonmuutoksen hillintä on paljon helpompaa kuin jos näin ei tehdä. Politiikka ei jostain syystä kuitenkaan näytä edistävän tätä. EU:ssakin puhutaan lähinnä vihreästä siirtymästä ja biotaloudesta.

Suomessakin voidaan käyttää metsiä ainakin jonkin aikaa hiilen varastointiin ja pitää puuston hiilinielu positiivisena hakkuita himmailemalla. Loputtomiin tämä ei onnistu, vaan jossain vaiheessa metsiä pitää taas niiden nuorentamiseksi hakata enemmän. Ellei sitten haluta, että metsäteollisuus supistuu olennaisesti. Vaikeita valintoja joudutaan joka tapauksessa tekemään.

*

On olemassa IPCC:n yleiset ohjeet kasvihuonekaasujen inventaariolle. Niistä voi lukea lisää Tilastokeskuksen aiheen teemasivustolta. Ideana on että jokainen maa raportoi juuri omat merkittävimmät päästönsä sen hetken parhailla menetelmillä. Metsien osalta puuston määrän muutosten raportointi on kaikille metsäisille maille yhteistä.

Yksi merkittävä ero Suomen ja Ruotsin inventaarioissa on se että meillä on ojitettu soita suuremmat pinta-alat. Tämä heijastuu nyt epäedullisesti meihin, kun turpeen hajoaminen on kiihtynyt lämpösumman nopean nousun myötä. Merkittäviä parannuksia voidaan saada aikaan juuri samaisilla turvekankailla tuhkalannoituksen, jatkuvan kasvatuksen ja vesipinnan paremman säätelyn avulla. Kuivatetaan vain tarvittava kerros turvetta eli 30-40 cm mutta ei enempää.

Hiilinielukeskustelussa on häiritsevää se, että metsäalaa syyllistetään siitä, että se ei toteuta metsäalan ulkopuolelta tulevia tavoitteita. Jopa rakentamisen metsäkadon päästöt tulisi kuitata metsänhoidolla, eikä alaa ole velvoitettu kompensoimaan aiheuttamaansa metsän hävitystä. Puuraaka-aineen tuotanto on metsänhoidon tärkein tavoite ja on yksi tärkeä tavoite myös monitavoitteisilla metsänomistajilla. Muita metsien hyötyjä saadaan maksamalla niistä.

*

Antti Riuttala:

” Ideana on että jokainen maa raportoi juuri omat merkittävimmät päästönsä sen hetken parhailla menetelmillä. Metsien osalta puuston määrän muutosten raportointi on kaikille metsäisille maille yhteistä.”

Tietääkseni tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Ruotsin ja Suomen tutkimusmetodiikassa on eroja. Muun muassa koealat ovat erikokoisia, metodit puun rungon tilavuuden mittaamiseksi ovat erilaiset, kasvunopeuden mittauskeinot ovat erilaiset. Ja mitä maaperän päästöihin tulee, Ruotsi mittaa, Suomi mallintaa.

Toisin sanoen, tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Ja koska ilmastotiede ei ole eksakti tieteenala, tulokset riippuvat todella paljon tutkimusmetodeista. Tarkkaa tulosta ei ole mahdollista antaa, kaikki tulokset tällä sektorilla ovat arvioita, arvauksia. Mutta jos metodit olisivat samat kaikilla, arvauksia voisi edes verrata.

Nasa kertoi Suomen olleen hiilinegatiivinen vuosina 2015 – 2020. Jos kerran jokainen maa päättäkööt miten mittaa, niin minä uskon nyt sitten vaikkapa Nasaa.

Jos käyttää ihan pelkkää maalaisjärkeä, niin jos metsät kasvavat 100 – 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja niiden hakkaus+luontainen poistuma muuten on suurimmissakin arvioissa maksimissaan jossain 90 miljoonan kuutiometrin luokassa, on aika helppo laskea, että metsä itsessään on hiilinielu. Maaperän suhteen koko touhu on arvailua. Tänään saadaan yhdenlainen tulos, huomenna joku toinen tutkii ja saa erilaisen tuloksen.

Metsätaloudessa pitäisi myös muistaa se, että vanhan metsän hakkaaminen nopeuttaa metsän kasvua = suurentaa hiilinielua. Puu sellaisenaan on hiilivarasto, oli se sitten metsässä tai vaikkapa hirtenä talon seinässä. Hakkaaminen ei vapauta puuhun sidottua hiiltä yhtikäs mihinkään.

*

Loppuosasta olen täysin samaa mieltä, mutta alkuosa kaipaa hieman tarkennusta. ”Kaikille yhteistä” tarkoittaa että metsien puustoa tulee raportoida metsäisissä maissa, koska niissä puusto vaikuttaa paljon hiilitaseisiin. Metodiikka ei ole eri maissa samanlaista, vaan se on kussakin maassa senhetkisen parhaan tieteellisen tiedon mukaista.

Ruotsin ja Suomen vertailuun saadaan ihan pian tuoretta tietoa Annika Kankaan raportista. Sen verran tiedän metsien inventoinneista (entisenä vmi- ja khk-inventaarion tutkijana), että ne ovat puuston osalta hyvinkin vertailukelpoiset metodiikaltaan Suomessa ja Ruotsissa. Koealojen ja mittausten käyttötapa ja mm. biomassaa kuvaavat mallit ovat hieman erilaiset.

Pohjoismaat pääsevät puuston osalta valtakunnan tasolla erittäin tarkkoihin tuloksiin. Kuka tahansa puuta omasta metsästään myynyt tietää, että metsän mittaaminen on melko eksakti tieteenala. Maaperän mittaaminen sen sijaan ei ole eksaktia. Nasan satelliitti mittaa aivan eri asiaa kuin metsänmittaaja.

Näkisinkin että ongelman alkujuuri ei ole tieteessä, vaan politiikassa. EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseen käytetään khk-inventaarioita, jotka eivät sovellu tarkoitukseen. Aiheesta on tuore professori Hannu Ilvesniemen kirjoitus Metsälehdessä 15.12.25 otsikolla Mielipide: Suomen metsät ja metsätalous eivät aiheuta ilmastonmuutosta.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011697266.html

Jos on rikkaruohoa työntävä viljelemätön pelto, miksi valtion pitäisi pumpata tukirahoja sen metsittämiseen? Keskusteluissa on kerrottu pellonmetsityksistä huikeita kasvutarinoita ja valtavia korjattuja mottimääriä varsin lyhyellä kiertoajalla. Eikö metsissä ja pelloilla enää mikään liikahda ilman valtion sosiaalitukea?

Luke vaihtoi etumerkin kertoimeen niin Suomen metsät muuttui hiilinieluksi. Tuollaista harmia voi kiire ja raskastyöpaine aiheuttaa.

Etelään saataisiin samalla palautettua lehtoja ja lisättyä puulajien kirjoa. Lehtikuusi olisi aika varma ja kohtuullisen huoleton viljeltävä a paitsi happamille turvemaille ei jos on paksulti turvetta vielä pellolla. Tuhkalannoitus auttaa.