Metsien hiilinielu

Voisi vähentää ja sanoa, että Suomen metsät turvemaapäästöistä huolimatta ovat reilu hiilinielu.

Voisi myös kehoittaa kaikkein innokkaimpia ojitusten vastaisia piirejä lopettaman turvemaiden päästöistä meuhkaamisen.

Innokkaimmahan ovat jo lähteneet oma-aloitteisesti tukkimaan ojia lapiolla.

Minusta voi kyllä yrittää vähentää ojitusalueiden kuormia vesiin ja halvin tapa lienee ohjata ojistusten vedet vanhan ojitusalueen sammaloituneiden ojien kautta mahdollismman pitkän matkan. Onnistunee monessa tapauksessa. Minulla on yhdessä purossa käytössä puron tulvajärven  puhdistusmentelmä ja ravinnesieppari. Se toimii hyvin vain, jos kevättulvat ovat runsaat ja vesi nousee ojista ylös järveksi serpetiinin muotoon kaivetussa pitemmäsä ojassa. Puro menee suorana ränninä 300 m metsäpalstan läpi ja  se on kaivettu uudelleen serpentiiniojan muotoon, jonka pituus on nyt 1 km. Virtaus pitenee niin paljon, että veden kulkumatka nosta veden. Oja toimii ravinnesiepparina silloinkin, kun vesi nousee lähes maapinnan tasolle, sillä oja on yläosaltaan leveämpi metrin molemmin puolin, joka nyt näkyy olevan kyllä sammaloitunut, mutta ravinteita jää siihenkin puiden juurille otettavaksi.

Minulla oli vuosia sitten hakkuu toisella lähes samanlaisella suopurolla, jonka oli kaivettu suoraksi ränniksi n. 1m matkalla. Puron varren suo oli tarkoitus ojittaa molemmin puolin ja ehdotin, että ennallistetaan puro serpentiineillä, niin että se mutkittelee kattaen koko ojitusalueen, mutta suunnittelijalle se ei sopinut, sillä ennallistaminen vain vanhan puron mukaisesti olisi käynyt. Sitten ränni jäi varsinaisesti puron uomaksi ja ojia kaivetttiin puron molemmin puolin. Mieluummin olisi ottanut uuden mutkittelevan vesiuoman koko ojitusalueelle, sillä kaivetun rännin ojan varsi kasvoi erittäin hyvin kuusta ja koivua. Mutta se ei kelvannut.

Tässä tutkijat kertovat, mitä ojituksille ei ainakan kannata tehdä ilmastovaikutuksen vuoksi.

Tutkimuksen mukaan ojitetun turvemaan metsä paljastuu hiilinieluksi, kun tarkasteluun otetaan mukaan puuston hiilensidonta ja puusta valmistettuihin pitkäaikaisiin puutuotteisiin varastoituva hiili. Lisäksi ojitetun suometsän metaanitase on tutkimuksen mukaan ilmaston kannalta huomattavasti luonnontilaista suota edullisempi.

Soiden ennallistaminen sen sijaan vain lämmittää ilmastoa eli edistää ilmastonmuutosta.

https://www.verkkouutiset.fi/a/uskomus-nurin-soiden-ennallistamisella-ei-olekaan-vaitettya-vaikutusta/#17ec5cb3

Maanmuokkaaja on tulossa ihan kohta avohakkuualueelle, täytyy mennä sit sanomaan kaivurikuskille, kun perkaa ojia, että tekee NIISTÄ RIITTÄVÄN SYVÄT.

Tomperille: on hiukan merkitystä siinä mielessä, että kaikki hiili joka on varastoituneena on pois ilmakehästä sitä lämmittämästä. Orgaaninen aines maassa myös parantaa maan ominaisuuksia eli veden ja ravinteiden pidätystä.

Tietyn kasvupaikan ja sijainnin talousmetsän kokonaishiilimäärä on yleensä pienempi kuin vastaavan paikan luonnonmetsän, koska jälkimmäisestä ei viedä niin paljon biomassaa pois. Itseharveneminen ja tuhot ottavat siellä toki omansa.

Ekosysteemin ml. maaperän hiilen määrä kasvaa kiertoajan loppua kohti tai sukkession mukana. Avohakkuu tekee maaperän hiileen joidenkin laskelmien mukaan suuren notkahduksen, mutta toisaalta se tuo myös suuren karikesyötteen kerralla. Viime vuosina on opittu uutta: yhteytys (taimet plus pintakasvillisuus) ja hiilinielu elpyy nykytiedon mukaan nopeasti.

Jotkut pitävät tärkeänä sitä, että avohakkuun hetkellä systeemistä poistuneen hiilen määrän palautumiseen menee pitkä aika. Tällä on merkitystä silloin, kun metsiä halutaan käyttää hiilivarastoina, kuten vaikkapa Syke näyttäisi haluavan. Jos metsiä halutaankin pitää nopeimman kasvun vaiheessa, tarvitaan tietenkin avohakkuita. Hiilinielu toteutuu sitten aina kasvun ja hakkuiden erotuksena.