Keskustelut Metsänhoito Miksi avohakkuita tarvitaan

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 110)
  • Miksi avohakkuita tarvitaan

    Merkitty: 

    Ajattelin joukkoistaa Verde-lehden artikkelin tekoa eli pyytää kommentteja raadilta, olkaa hyvät ja kiitos paljon jo etukäteen!

    ”Miksi metsä ei ole halkoliiteri ja mihin avohakkuita tarvitaan”

    Nykyistä vilkasta metsäkeskustelua seuranneena metsänomistajana ja metsänhoidon tutkijana haluaisin koettaa selittää, miksi avohakkuita edelleen tarvitaan kestävän metsätalouden osana. Jaan metsän tuottamat hyödyt professori Timo Pukkalan määritelmän mukaan, eli taloudelliset hyödyt, monimuotoisuushyödyt ja säätelypalvelut (käytän tässä tekstissä termiä ekosysteemipalvelut). Pukkala ei erottele sosiaalisia hyötyjä erikseen, koska kaikki edelliset osiot tuottavat myös sosiaalisia hyötyjä. Kestävyyden mittaamiseksi Pukkala on kehittänyt myös mainiot mittarit, joilla voidaan määritellä esimerkiksi metsäsuunnittelun yhteydessä metsätalouden positiiviset ja negatiiviset ulkoisvaikutukset.

    Ilmaston kannalta metsän kasvu on tärkeämpi asia kuin hiilivarasto

    Metsä ei ole halkoliiteri: se ei ole puuvarasto vaan elävä, yhteyttävä ja hengittävä organismi. Jos tehdään hakkuu, metsän puuvarasto kyllä vähenee hakkuun verran hakkuun hetkellä. Harvennushakkuun jälkeen jäljelle jääneet puut vahvistavat kuitenkin heti juuristoaan ja latvustaan, muutamassa vuodessa niiden kasvu nopeutuu, ja voi jopa ylittää harventamattoman metsän kasvun, kun kullekin puulle jää enemmän resursseja käyttöön. Pitkällä aikavälillä metsän kasvu ja hiilinielu on suurin mahdollinen, jos kaikki alueen metsiköt ovat nuorehkoja suurimman vuosittaisen kasvun vaiheessa olevia. Käytännössä tämä tila ei ole mahdollista ylläpitää, vaan metsiä pitää myös uudistaa, joten osa metsistä on aina optimiin verrattuna vanhempia ja osa nuorempia.

    Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta metsä ei ole varma hiilivarasto. Alaskan, Kanadan ja Venäjän luonnonmetsistä näemme että vanhan metsän hiilivarastoa verottavat usein hyönteistuhot ja metsäpalot. Pienemmässä mittakaavassa tämä ilmiö näkyy myös Keski-Euroopan metsissä yksipuolisesti kuusesta koostuvilla alueilla. Siksi metsiä kannattaa hoitaa ja käyttää. Metsiä pitää perustaa lisää alueille joilta niitä on hävinnyt. Metsien käyttöä ei kannata lisätä niinkään meillä vaan Pohjoismaiden ulkopuolisilla alueilla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – alueilla jotka ovat nyt alisuoriutujia ilmastonmuutoksen torjunnassa.

    Jatkuvapeitteinen ja jaksollinen täydentävät toisiaan

    Jatkuvapeitteinen metsä poikkeaa tasaikäisestä jaksollisesta metsästä siten, että siinä eri ikäiset puut eivät sijaitse eri metsiköissä vaan samassa metsikössä lomittain. Monesti ajatellaan että näin metsikkö olisi koko ajan kasvun kannalta optimitilassa, mutta käytännössä kasvu jää jaksolliseen metsään verrattuna alemmalle tasolle, koska lomittain kasvavat eri kokoiset puut haittaavat toistensa kehitystä. Meillä on tällä hetkellä kasvatettavista pääpuulajeistamme vain kuusi sellainen, jonka uudistuminen onnistuu kunnolla muiden puiden varjoon.

    Ilmaston lämmetessä saamme kyllä kasvatettavaan valikoimaan etelämpää jalopuita, joilla on se mukava ominaisuus, että ne uudistuvat luontaisesti varjoon.

    Jatkuvapeitteisyydellä saavutetaan kyllä etua turvemaametsissä, joissa se onnistuessaan tasoittaa pohjaveden pinnan vaihteluita ja vähentää näin ollen ojituskustannuksia, turpeen hajoamista ja ravinnepäästöjä. Lisäksi peitteisestä metsästä hyötyvät jotkin metsälajit, jotka kaihtavat avoimia alueita kuten kuukkeli, liito-orava ja näätä, ja ne pieneliöt jotka tarvitsevat kosteaa tai varjoisaa elinympäristöä.

    Miksi avohakkuu kuuluu kestävään metsänhoitoon?

    Taloudelliselta kannalta se on tarpeen, koska kuten edellä todettiin, jatkuvapeitteinen metsä kasvaa hitaammin ja avohakkuussa pieneltä metsäalalta saadaan korjattua kustannustehokkaasti suuri puumäärä. Viime vuosina puun myyjä on ollut alkutuottajana maanviljelijöihin verrattavassa asemassa: puusta on ollut ylitarjontaa ja myyntihinnat ovat jääneet selvästi jälkeen metsänhoidon kustannuskehityksestä. Pääomaveron tasoa on myös nostettu. Taloutta ei olisi varaa enää heikentää vaarantamatta intoa sijoittaa rahaa metsäteihin ja metsänhoitoon.

    Monimuotoisuutta tarvitaan ekosysteemin toiminnan turvaamiseen ja koska eliöillä on itseisarvo. Monimuotoisuuden kannalta avohakkuu on helpoin keino saada aikaan monimuotoinen ja monilajinen sekametsä, joka kestää parhaiten metsätuhoja. Jatkuvapeitteisyys lisää pitkään jatkuessaan kuusen osuutta metsikössä. Kuusikko on metsäpalon sattuessa kohdalle alttiimpi muuttumaan latvapaloksi. Avohakkuuttomasta maisemasta puuttuvat lisäksi taimikoiden muodostamat luonnolliset palokatkot. Etelä-Suomessa kuusen osuutta ei kannata enää lisätä myöskään kuusenkirjanpainajakuoriaisen ja kuusenjuurikäävän (sienitauti) riskin vuoksi. Etelämpää tulee ilmaston lämmetessä uusia tuholaisia riesaksemme, esimerkiksi perhonen nimeltään havununna ja sientitauti etelänversosurma. Näitä vastaan paras vakuutusturva on nuorekas sekametsä. Myös suojelualueverkosto (pienet ja isot alueet) on hyvä apu, koska niissä elää metsätuholaisten luontaisia vihollisia.

    Entä ekosysteemipalvelut? Näiden kannalta peitteinen metsä on monesti parempi. Virkistäytyjälle se on ydinhabitaatti; vain keväinen korvasienten etsijä etsiytyy tuoreelle avohakkuulle. Vesistöjen varsilla peitteinen metsä nappaa avohakkuualueelta tulevat ravinteet ja kohentaa maisemaa. Säästöpuuryhmässä ja tärkeissä elinympäristössä peitteisyys tuottaa uhanalaisten eliöiden tarvitsemaa resurssia. Niihin voidaan keskittää tällä hetkellä kaikkein kiireellisimmin lisättävä metsien monimuotoisuusresurssi: vanhat järeät puuyksilöt.

    Miten tästä eteenpäin

    Millainen sitten olisi kaikki metsän tuottamat hyödyt turvaava tasapainoinen metsämaan käyttö? Toteutetaan Suomen Luontopaneelin biodiversiteettistrategiassa ehdotettu jako maakunnittain: 10 % metsämaasta tiukasti suojeltua, 20 % osittain suojeltuja pysyvästi peitteisiä elinympäristöjä ja jatkuvapeitteisinä hoidettavia metsiä, loput 70 % normaalia talousmetsää. Jos ”jatkuvapeitteiseksi” määritelty alue ei uudistu eli taimia ei synny, se olisi kuitenkin oltava mahdollista uudistaa myös avohakkuun ja metsänviljelyn kautta. Tarkastellulla, esimerkiksi maakunnan kokoisella, alueella olisi kuitenkin aina riittävä määrä peitteisenä käsiteltävää aluetta ja sitä voidaan seurata eri organisaatioiden metsävaratietojärjestelmien avulla. Pysyvästi peitteisen metsän pinta-alaan tulee erittäin paljon lisää aluetta jo PEFC-metsäsertifikaatin vastikään levennetyistä vesistöjen suojakaistoista.

    *

    Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin metsänhoidon historiaan maassamme, pari lukusuositusta. Seppo Vuokko: ”Viljellen ja varjellen” ja Tapani Tasanen: ”Läksi puut ylenemähän”. Kirjoista näkee että metsämme ovat paljon paremmassa tilassa nyt kuin moneen sataan vuoteen. Lisäksi Timo Pukkalan artikkeli ”Assessing the externalities of timber production”.

    *
    Kirjoittajan esittely

  • Timppa

    Hesariin kirjoittaessani keksin mielestäni hyvin kuvaavan termin ”uskomusmetsänhoito”.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Timpan termi ”uskomusmetsänhoito” on erittäin osuva, sillä sitä tavaraa tulee tuutin täydeltä vakaalla rintaäänellä etenkin Hesarissa. Eikä Yle häviä laulannassa yhtään varman yhden totuuden markkinoinnissa ainoana oikeana tietämyksenä.

    Rane

    Uskomusmetsänhoitoa on mahdotonta käsitellä ilman että mainitaan Koneen Säätiö ja Panu Kunttu.Konetyötä ja polttoainetta palaa tuhottomasti kun ympäristön kannalta parasta olisi vain olla tekemättä mitään.Luonto voi odottaa kymmeniä tai satoja vuosia.Vain huomionkipeät luontoihmiset tarvitsevat turhaa touhottamista.Parasta hankkeessa on kun alueelle on fossiilisella polttoaineella kuskattu muualta pölkkyjä lahoamaan,joilla oli siis alunperin tarkoitus korvata fossiilisia tuontipolttoaineita.

    Koneen Säätiö ennallistaa metsätalouskäytössä vaurioitunutta Kullan luonnonsuojelualuetta – Koneen Säätiö (koneensaatio.fi)

    Puuki

    Kyllä ennallistamisen tulisi tapahtua hevosvetoisesti, jos ihmisvoimat ei riitä lahopuiden pitkänmatkan siirtelyyn tai muuhun tarpeelliseen toimitaan.  Soiden ennallistamisen hyödytkin on kyseenalaisia , kun hommaa joudutaan tekemään kaivinkoneilla ja  vettyminen lisää metaanipäästöjä  muutaman vuoden kestävän ravinnepäästöpiikin lisäksi.  Ihan entiselleen (sama suotyyppi kuin ennen ojitusta ) ne suot ei tule ennallistamisella Koneensäätiön kirjoittelusta poiketen.

    Toisaalta on hyvä että esim. Koneensäätiö edes koettaa kompensoida päästöjään. Isot hissiprojektit ja yleensäkin betoni-/teräsrakennukset aiheuttaa valtavat päästöt. Puistoalueetkin kutistuu ja muutakin  metsää hakataan rakentamisen tieltä pois.  Samoin esim. tuulivoimapuistojen rakentamisen haittoihin ja kok. päästöihin tarvittaisiin päästökompensointia hiilitaseen tasapainottamiseksi.

    Avohakkuualueen  pitkäaikainen hiilitase on parempi kuin hoitamattoman metsän, kun lasketaan mukaan sellutuotteiden ja sahatavaran kompensaatiovaikutukset suhteessa enemmän luonnonhaittoja ja päästöjä tuottavaan kulutukseen.  Lisäksi seuraavan kiertoajan hiilinielu  ja – varastot lisääntyy huomattavasti , jos uudistaminen  on tehty kunnolla.

    Rane

    Mikä tässä on kompensointia?Nämä Kuntun toteuttamat toimenpiteet vähentävät hiilinielua.Jos eivät olisi tehneet mitään nielu olisi ollut suurempi.

    kaapo123

    osa hiilestä metsässä palaa takasi ilmaan kun tulee yhteyttämiseen rubisco,

    Visakallo Visakallo

    Tällaisia Koneen Säätiön metsiin kohdistuvia kompensaatiotoimia voisi verrata tilanteeseen, jossa vaikkapa tupakkayhtiön säätiö hankkisi syrjäisen asutusalueen ihmisineen, rakennuksineen ja maineen kokonaan omistukseensa, eristäisi paikan ulkomaailmasta ja lopettaisi sieltä kaikki nykyaikaiset terveyspalvelut. Joku vanha poppamies voisi ehkä jäädä. Tämän jälkeen säätiö alkaisi mediassa esitellä toimintaansa, ja kuinka heidän omistamallaan alueella kukaan ei ole sairaalassa, eikä edes lääkäreitä tarvita! Näin osalle suuresta yleisöstä tupakkayhtiöstä syntyisi mielikuva suurena terveyden edistäjänä!

    kaapo123

    ja mannerlaatat liikkuu 2-10 cm vuosi ja maan liike luovuttaa ilmaan hiiltä ja kun puu alkaa lahoamaan, hiiltä menee ilmaan ja lehti pystyy ottamaan vain rajoitetun määrän hiiltä ja karikkeesta nousee hiiltä ilmaan ja kun ihminen hengittää,hiiltä menee ilmaan 218 g päivä lääkärin mukaan.Samoin suolistokaasut luovuttaa hiiltä ilmaan.Väestöä 8 miljardia.Samoin maanmuokkaus luovuttaa hiiltä ilmaan

    mehtäukko

    ”…kun ihminen hengittää,hiiltä menee ilmaan 218 g päivä lääkärin mukaan.Samoin suolistokaasut luovuttaa …” Ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ”lääkärin mukaan” jos nuo toiminnat lopettaa?

    Rane

    Muistutetaan vielä kerran että luontojärjestöjen oma ja myös  hallinnoima(WWF,Greenpeace,Luonnonsuojeluliitto,Luontoliitto metsäryhmineen,yms) FSC perustaa metsätaloutensa avohakkuisiin pitkälle tulevaisuuteen.Kuten FSC:n pääjohtaja Kim Carstensen kirjoittaa järjestönsä nettisivuilla:

    ”Avohakkuita käytetään Ruotsin,Venäjän ja Kanadan metsien hoidossa.Tämä johtuu siitä että avohakkuu ei eroa kovinkaan paljoa luonnon omasta tavasta hoitaa metsiä näissä ekosysteemeissä.Metsät palavat säännöllisesti luonnon omissa metsäpaloissa tai tuhoutuvat rajoissa myrskyissä.”

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 110)