Metsuri Motokuski:
””Suomessa on päättäjien mielestä toimiva hirvipolitiikka eikä sitä ole tarvis suuremmin muutaa.””

– Meillä harjoitettu hirvipolitiikka on MMM:stä johdettua, joten päättäjät eivät arvaa tyhmyydessään kyseenalaistaa sitä. Se kyllä tiedetään, että Suomi velkaantuu kovaa vauhtia ja vaihtotasekkin on alijäämäinen. Kuitenkin kansanedustajien kädet ja kalenteri ovat niin täynnä kiireitä, että he eivät jouda syventymään harjoitetun hirvipolitiikan aiheuttamiin ongelmiin ja menetyksiin.

Hirvestystä harrastavat edustajamme ovat jäseninä Eduskunnan Eräkerhossa, jossa päätetään, mitä ja milloin eduskuntaryhmien puheenjohtajille mistäkin hirvestykseen liittyvästä asiasta tiedotetaan. Joskus ohjataan keskustelu vaikka susiin, jos olisi polttava tarve keskustella hirviongelmasta, kuten tälläkin hetkellä.

Edustajiamme pidetään puutteellisen ja harhaanjohtavan tiedon varassa. Esimerkiksi Ruotsin hirvivahinkotutkimus kuitataan sivumennen kertomalla, että meillä on hirvikanta riittävän pieni ja hallinnassa. Tuskin rivikansanedustaja pystyy Eräkerhon ja ryhmäjohtajan tiedotuksesta edes muodostamaan omaa kantaansa siitä, mitä vaikutuksia liian tiheänä pidetystä hirvikannasta on maa- ja metsätaloudelle saati maantieliikenteelle.

Vuotuisten kaatolupien anojille on annettu taivaallinen valta määrätä vuotuisten hirvikolasreiden ja niissä loukkaantuneiden tasosta sekä maa- ja metsätalouden hirvituhoista. Vastuullisen ministeriö selittää tämänkin oman harrastuksensa pussiin, eli hirvikolari olisi autoilijan syy, ja taimikkovahinko johtuisi metsänomistajasta itsestään eli hoidon laiminlyönnistä.

Vielä Ammatti Raivoojalle:
Tuo hirvestävä kaverisi on noin kolmikymppinen ja työkyvyttömyyselkkeellä. Ehkä hänellä on eläkkeeseen oikeuttava sairaus tai vamma. Kuitenkin ihmettelen hänen kykenevän metsästämään hirviä. Ehkä hän pystyy jopa vetämään hirvenruhoja tien varteen. Silloin kyllä pystyisi tekemään muutakin kevyttä työtä, esimerkiksi metsänhoitotyö olisi sellaista.

Esitänkin, että kaverisi ryhtyisi perkaamaan metsästysalueensa nuoria männyntaimikoita, joita lehtipuu pyrkii haitallisesti varjostamaan. Ehkäpä häneltä tulisi työpäivän jälkeen tärkeitä viestejä hirvien käyttäytymisestä Ammatti Raivoojallekkin. Mielestäni jos kaveri työhön kykenee, mutta taimikonhoitotyö ei maita, voisit harkita enemmän yhteiseen hyvään suuntautuvan uuden kaverin hankkimista.

Puuntuottajajärjestöihin tulisi aina saada enemmistö sellaisia metsänomistajia, jotka eivät metsästä hirviä, ja joilla ei olisi mitään sidoksia tällaisiin terroria harjoittaviin hirvestäjiin. Päätökset kun sielläkin tehdään enemmistöpäätöksinä, koska puolueettomia tutkimuksia ei ole annettu tehdä.

”jos haluaisi nähdä merkittäviä hirvituhoja niin pitäisi tosissaan soitella vinkkejä jos joku tietäisi niistä.”

Metsalehti/Lukijoiden-kuvat/
Kuva/?imageId=890&index=0

Enää tosin on turha tulla katsomaan, kun koivut on raivattu maahan. Näin hirvituhot saadaan vähentymään.

Metsäsuunnitelma parin vuoden takaa muuten neuvoo tuolla uudistamaan rehevät kuusikot koivulle ja keskikarkeat mt-kuusikot männylle, joten ainakaan neuvontaa ei voi hirvipelon lietsonnasta syyttää. Noilla näytöillä omistajalla on kuitenkin totinen paikka päätöstä tehdessään. Raivaamattomuudestakaan ei voi tuon kuvion kohtaloa syyttää. Vai onko vika tällä kertaa liiassa harvuudessa? Tai ehkä kyse on vain turhasta huolesta, kun Jessen mielestä koivuista olisi voinut kasvaa kelpo puita.

Tuo koivikko on yksi niistä 7% mitkä ei onnistu. Siinä on neuvottu ihan oikein, suuressa määrässä menee eniten oikein mutta jollekkin voi tulla yksittäistä mielipahaa, mutta aina voi lohduttaa sillä että onneksi muualla kasvaa ja enemmän kuin tarpeeksi. Tuota kuvaa on muuten itketty jo useamminkin mut hyvä et se on olemassa sillä kaikki ei pääse näkemään tollasta koko elämänsä aikana kun nuo on niin harvinaisia. Toinen on se pähkäilijän koivikko mut se oli raivattu liian pienenä. Hirvet ei diggaa tiheistä koivikoista.