Keskustelut Metsänomistus Millä autolla ajat palstalle?

Esillä 10 vastausta, 491 - 500 (kaikkiaan 587)
  • Millä autolla ajat palstalle?

    Merkitty: 

    Olen kunnostautunut täällä niin paljon vakavissa keskusteluissa povaamassa tilamarkkinoille huonoja aikoja, että otetaan väliin vähän kevyempi aihe – ihan siis kevennysmielessä.

    Millä autolla ajat palstalle? Sehän on persoonallisuuden avaavista faktoista syvällisin.

    1. Toyota Corolla – Säästäjä
    Corollamies on taloudellisuuden perikuva. Auto jätetään hyvissä ajoin hyvän tien varteen parkkiin ja viimeiset kilometrit taitetaan reippaasti kävellen. Eihän sitä nyt toimivaa peliä aleta missään risukoissa naarmuttamaan tai pohjaa kiviin kolhimaan! Kunto kasvaa ja eurot säästyy.

    ​2. Toyota Hilux – Kannonvalloittaja
    Hilux-mies ei esteitä kumarra, eikä kävely kuulu sanavarastoon jos ei ole aivan pakko. Tällä laitteella ajetaan suoraan ryteikön läpi hakkuuaukealle ja pysäköidään tyylikkäästi palstan isoimman kannon päälle. Mitä pahempi maasto ja syvempi muta, sen leveämpi hymy.​

     

    3. Volvo XC60 – Statuskävelijä
    Citymaasturilla lähdetään metsään, koska pitäähän sitä näyttää, että puukaupoilla on käyty! XC60-kuskin todellisuus on kuitenkin karumpi: auto on niin hieno, että se joudutaan jättämään vielä kauemmas maantien laitaan kuin Corollamiehen kulkupeli. Kiiltävä maalipinta ja isot erikoisvanteet eivät kestä ajatustakaan kuusenneulasista. Siinä on mukavasti aikaa miettiä elämänvalintoja pitkällä kävelymatkalla palstalle ja pohtia, kestääkö ERADi kotiin saakka.

    ​4. Mersu (Diesel) – Vanhan liiton nokileka
    Mersumies on perinteiden vaalija, joka suorastaan rakastaa raskaasti käyvän dieselin jyrinää ja vienoa naftan katkua aamuisessa metsässä. Tähtinokka puskee vakaasti eteenpäin huonommallakin tiellä, ja takakontista löytyy aina luotettava moottorisaha, kirves ja kanisterillinen löpöä.

    ​5. Skoda Octavia – Harmaa eminenssi

    Octaviamies on suomalaisen metsänomistajan perusmalli – se järkivalinta. Hän istuu kannonnokassa, juo termospullosta Juhla Mokkaa, tekee tarvittavat raivuut fiksusti ja hukkuu sen jälkeen autollaan täydellisesti maantien harmaaseen massaan. Ei herätä kateutta, mutta hommat tulee hoidettua.

    ​6. Nissan Qashqai – Marjastajan unelma

    Qashqai-kuski ei tullut niinkään tekemään raskaita metsätöitä, vaan lähinnä katsastamaan sieniapajat ja hakemaan pari ämpäriä puolukoita. Auto on mukavan korkea nousta, mutta vähänkin syvempi traktorinura saa kuskin kääntymään suosiolla takaisin päällysteelle. ”Kyllä täältä tien reunastakin marjoja löytää!”

     

    ​7. Sähköauto – Digitaalinen tarkkailija
    Sähköautomies liukuu metsäautotien laitaan äänettömästi lintujen laulua häiritsemättä. Hän ei pue metsurin kypärää päähän eikä aio hikoilla raivaussahan kanssa. Hän on tullut paikalle ainoastaan katsomaan ja tarkistamaan dronellaan, ettei kukaan vain ole käynyt kaatamassa mitään missään. Sen jälkeen palataan takaisin etätöihin.

    ​8. Toyota Hiace / MB Sprinter – Liikkuva työkalupakki
    Hiace-miehen luottoratsu on käytännössä pyörillä kulkeva metsäkeskus. Hänelle on kunnia-asia, että peräkontista löytyy kalusto aivan jokaiseen kuviteltavissa olevaan tilanteeseen. Vasta palstalle saavuttuaan ja takaluukun aukaistuaan hän raapii päätään ja miettii: ”Olikos täällä tänään vuorossa istutusta, taimikonhoitoa vai vedetäänkö samantien päätehakkuu?” Kyydissä kun on varmuuden vuoksi niin pottiputket, taimivakat, raivaussaha, pari moottorisahaa kuin tukkisaksetkin.

    Tästä tyypidtä on myös MB-sprinter-variantti, jolloin myös asunto ja suku mahtuvat mukaan.

  • Nostokoukku

    Hyvä auto on tarpeen, jos ajaa kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa. Pidin aikaisemmin periaatteena, että auto ei saa maksaa enemmän kuin ammattikäytön moottorisaha. Kun autolla tienaa niin paljon huonommin. Työmaat olivat metsuriaikana pääsääntöisesti lähes kotinurkille. Kun siirryin suunnittelutyöhön, edestakaiset ajomatkat alkoivat olemaan 100-150 kilometriäkin päivässä. Jouduin joustamaan periaatteestani ja nostamaan hinnan 4000 euroon. Sillä saa jo luotettavia autoja. Metsuriaikana jäin kerran välille. Auraamattomalla tiellä pakkasi lunta niin paljon konehuoneeseen, että laturin remmi hyppäsi päältä pois. En saanut sitä takaisin pelkällä sahan tulppa-avaimella ja viilalla. Suunnittelutöitä tein kaksikymmentä vuotta. Kertaakaan en jäänyt välille.

    Sulli

    Alanevalla pelottava asenne liikenteeseen. Toisaalta selittää osittain mitä kaikkea tapahtumaa tiellä näkee.

    Alaneva

    En sanoisi, että mulla on pelottava asenne… se vaan on niin, että mitä enemmän olet tien päällä niin sitä isompi todennäköisyys on sille, että jonkinlaiseen kolariin joutuu. Melkein joka vuosi tulee itsellä osuma jonkinlaiseen eläimeen. Aina ei voi itse vaikuttaa kolahtaako vai ei. Onneksi ei ole vielä omalle kohdalle isoa kolaria tullut, mutta pari kertaa on ollut todella lähellä.

    Gla Gla

    Jos ei sammakkoa tai pikkulintuja ja sitä pienempiä lasketa, osuma eläimeen vuosittain kuulostaa suurelta. Itse en noin miljoonan kilsan suoritteella ole osunut kertaakaan, vaikka liikun enimmäkseen peurojen ja rusakoiden tihentymäalueella.

    Vaikutusmahdollisuuden määrittely on vaikea asia. Ymmärrän, että aina ei kolaria voi estää, silti riski toisilla näyttää olevan suurempi kuin toisilla.

    20 vuotiaat autot ei yleensä ole hyväkuntoisia. Kunnossa ollessaan ne ovat täysin turvallisia. Edellinen autoni olisi aivan käyttökelpoinen, jos ei olisi loppuun ajettu ja varmaan jo paalattu. Vai pelottiko monia ajaa 20 vuotta sitten uudella autolla, jossa oli ajonhallinta, 8 turvatyynyä yms. järjestelmät ja neljä tähteä kolarikokeesta.

    Nostokoukku

    Samat suoritteet tiellä kuin Gla:lla. Rusakko on suurin, minkä kanssa olen kolaroinut, toiset ihmisliikkujat mukaan lukien. Hirviä olen nähnyt tienpäällä paljon, vielä ei ole osunut. Ehkä hiljaiset vauhdit ja mielenkiinnosta tehty tarkkailu ovat auttaneet.

    25 vuotta vanha lavamaasturini oli katsastusmiehen mielestä aivan hyväkuntoinen. Itse en osaa arvioida, kun ei autot tippaakaan kiinnosta. Mutta köröttelen niin kauan kuin katsastustoimistolta lupa heltiää.

    Visakallo Visakallo

    Riippuu aika paljon siitä, joutuuko ajamaan sellaisia teitä, jotka risteävät hirvien kulkureittejä. Se, joka nämä paikat tiettää, osaa kyllä varoa, mutta vieras ei. Kaikkein pirullisimpia ovat heti raivatun tiealueen takana olevat kuusitiheiköt. Sieltä kun hirvi, tai useampi loikkaa täyttä vauhtia tielle, kuskin reagointiaika on melko olematon. Muutaman kerran on sorkat kolisseet puskuriin, ja kerran sarvipää lähtikin juokemaan auton rinnalla, kunnes poistui takaisin metsään.

    Gla Gla

    Hirviä on täällä vähän verrattuna peuroihin ja rusakoihin. En muuta ajotapaani sen perusteella, missä sorkkaeläinten kolarikartta hehkuu punaisena. Riski on kuitenkin suuri kaikkialla.

     

    Reima Muristo

    Paras tapa suojautua mokomilta otuksilta on pysyä omassa pottukuopassa. Lisäturvaa voi tuottaa pukeutua vielä tynnyriin.

    Tunnettu totuus on että, hirvi ei törmää autoon. Aina auto törmää hirveen. Voi olla kyseessä myös jokin muu metsän eläin.

    Visakallo Visakallo

    Nuo Reiman hengentuotteet alkavat jo sivuta neroutta. Mihin vielä tämä päätyykään syksyyn mennnessä!

    140ärrä

    Kaverille kyllä kävi niin, että hirvi juoksi auton kylkeen. 80 oli nopeutta, ovet oli volkkarista tutussa, ja katossa naarmu hampaista.

Esillä 10 vastausta, 491 - 500 (kaikkiaan 587)