Mikäs tänne on meikäläisen päivittäin kirjoitellessa. Eläkeet ja Kemerat juoksee, minä en. Toki aamun ja illan välissä käväisen vähän raivaussahaa ulkoiluttamassa. Reilussa viikossa tuli taas yhdeksän hehtaaria harvennuksen ennakkoraivuuta valmiiksi. Nyt alkoikin sateet, pitää pysyä pirtissä kun on hartiat niin sokerista tehty.

Lykkyä pyttyyn Jeesille!

Sen on tässä huomannut että duunarin  ja kirjanoppineen huumori ei ole samanlaista.

Tuon maataloustuki jankkauksen voisi jo lopettaa.

Hyvin ehtiin lukea ja heittää jotain älyvapaata kommenttia metsässä tauko kahvia juodessa.

Eivät tahdo mennä kirjallisiksi. Silloin on jotain yrittäjyydessä pielessä jos vapaa-ajat tuhoaa paperihommiin. Emme aio sille tielle lähteä. Vielä on kirjanpitotoimistoja jotka hoitavat kaiken palkkojen maksusta laskutukseen jne, jne. Emme aio alkaa myydä mitään vaan asia liikkeessä on enemmän harrastetyyppinen. Isännän kallis harrastus kuten joku sanoi isännän maataloudesta täällä yhdessä talossa. Kyllä yksi putkiliike hoidellaan vasemmalla ja metsät oikealla kädellä. Kiitos vain Visakallo, poikkea Harjavallankatu 15:aan, kahvit ja pullaa pitää aina olla! Hanakat-teipeistä tunnistaa, ainakin hyväksyntä jo on. Tämän vuoden puolella ei vielä ehkä aivan täyspainoinen toiminta. Tilikausi on tarkoitus aloittaa lähempänä vuodenvaihdetta.

Onnea yrittäjälle Jesu. Tuollaista suomessa nyt tarvitan. Muista pitää omat ja yrityksen rahat erillään. Ja jos ei yritys nouse siivilleen anna hiipua unholaan. ”Yrittänyttä ei laiteta” vai miten se vanha sananparsi menee.