Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Snellman totesi jo aikanaan, että koskienvarteen rakennetut paperimyllyt eivät tuoneet metsäkansan elämään helpotusta, vaan hyödyt keskittyivät harvojen käsiin. Tämä historiallinen kokemus muistuttaa, että metsien käytön tulisi aina palvella myös yhteisöjen ja luonnon pitkän aikavälin hyvinvointia, ei vain lyhytaikaista voittoa. Osara kirjankuva on otettu pysäytettynä asetelmana jotain tarkoitusta varten.

Kaskenpoltto ylhäällä rinteillä viljely ja tervantislaus olivat välttämättömiä hengissä säilymisen keinoja, joista osan sai tekijät, erityisesti mini-jääkausien ja nälänhätien aikoina, jolloin lapset kuolivat ja pääskyset jäätyivät pesiinsä kesäkuun pakkasilla ( Z. Topelius ). Kansan elanto riippui pitkälti petäjästä, ja luonnonvarojen käyttö oli arkipäivää.  ”Tuhat kertaa” vähemmän  kuitenkin kuin nykyisin.

Kruunuhan jopa vaati tervanpolttoa ankarine verovouteineen. Moni talo maksoi veronsa tervassa jo 1500 luvulta. Kaskenpolton rajoituksien sanotaan olleen jopa syyllinen nälkäkuolemiin.

Vuokko- ym. pohdinta sopisi paremmin tänne kuin vesistöketjuun.

Myyrät ja pedot jatkavat yhteiseloaan meistä tutkijoista riippumatta ja alan tietämystä kertyy hiljalleen. Punkit leviävät kohti pohjoista, mutta suuren yleisön tietotaso niistä on noussut ja niitä osataan torjua. Kehitteillä oleva borrelioosirokote voi poistaa tautiriskin, mutta koko väestön rokottaminen punkkitauteja (ml. tbe) vastaan tulee kalliiksi.

Ilahduttavaa on, että riistantutkijat mainitsevat metsäkanalintujen ja kotoperäisten petojen kehittyneen yhdessä ja sopeutuneen toisiinsa. Huomioiden kuitenkin sen, että ihminen on paljon muuttanut ravintoketjuja ja elinympäristöjä ja sitä myöten lajien välistä kilpailutilannetta. Esimerkiksi peltomyyrille on talousmetsämaisemassa paljon sopivaa elinympäristöä. Ei kettuja, mäyriä ja näätiä tarvitsisi hävittää yhettömiin, vaan hyödyntää niiden tarjoamat ekosysteemipalvelut. On esimerkiksi väitetty että pedot pitävät saaliseläintensä populaatiot terveempinä. Olisi hienoa jos myös metsästäjäkunnassa leviäisi ajattelumalli, jossa monimuotoinen ravintoketju ml. pedot on terveen metsäekosysteemin merkki.

Jotkut arvelevat, että metsissä on kaikki hyvin, ja merkkejä ekosysteemin toiminnan yskimisestä saati romahduksesta ei ole. Tämä ei tarkoita, etteikö tuo kehitys voisi olla meneillään – me emme vain havaitse heikkoja signaaleja vielä. Sellaisia voisivat olla yksittäisten puiden kuolemiset ja metsien kasvun tasaantuminen, mikäli se ei selity sää- ja ikätekijöillä tai ojitustilanteella tms. Varmin valinta olisi toteuttaa määrätietoisesti biodiversiteettistrategiaa meidän metsien turvaamiseksi.

Täälläpäin ei ole vuokkoja niin en oikein osaa sanoa niiden vaikutuksesta metsiin mitään.

Aluksi 90 luvulla kun alkoivat jättää jättö ja säästöpuita metsiin, niin jättivät niitä enemmän mitä nykyään. Ilmeisesti tiukan talouden ajat vaikuttaa vai mikä.