Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 8 vastausta, 10,251 - 10,258 (kaikkiaan 10,258)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Timppa Timppa

    ,Annelin tarkoittamissa metsissä on siis samoja osioita kuin Suomen nykyisisäkin metsissä.  Suhde on vain erilainen.   Tällä ei tietenkään ole merkitystä, koska yksittäinen eliö ei voi tietää mitä vieressä tulee tapahtumaan.  Tuleeko tuhoaukko  vai kasvaaki metsä.   Ovat sopeutuneet kaikkeen.

    Oleellista on vain, että teemme aukkoja.  Silloin pidämme metsien monimuotoisuudesta huolen.  

    Tuhoisinta olisi yrittää kasvattaa jk-metsiä, joista puuttuvat niin aukkovaiheen kuin myös päätehakkuuvaiheen osiot.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kuten Kurki esittää, lajien määrä ei ole ainoa mahdollinen mittari. Pitää katsoa aineistoa syvemmältä eli sitä lajistoa, joka on vakiintunut meille ja jonka tulisi olla yleistä. Toisena ryhmänä se lajisto, joka olisi meillä harvinaisena, jos luontomme olisi luonnontilassa.

    Elinympäristön määrällä ja laadulla on merkitystä yksittäiselle lajille, sen yksilöille ja populaatioille. Vaikkapa liito-oravalle avohakkuualue on absoluuttisesti mahdoton asuinpaikka. Muualle on vaikea muuttaa, jos muuallakaan ei ole sopivaa ympäristöä. Lajeissa on eroa sen suhteen miten ne sopeutuvat muutokseen. Esimerkiksi hömötiaiselle muutos vaikuttaisi nyt olevan liian nopea. Esimerkkinä ihmisen aikaansaamasta luontotyyppien muutoksesta lehtojen lajisto, jonka elinalueet ovat kutistuneet lehtojen tultua raivatuiksi pelloiksi.

    Ymmärrän jk-metsälläkin olevan vastineensa luonnonmetsän häiriödynamiikassa, jossa rehevillä kulonkiertämäalueilla ylispuita kuolee vanhuuteen, joskin jk-metsän kierto on huomattavasti nopeampi kuin luonnollinen kierto. Koska kaikkialla talousmetsissä kiertoaika on lyhyt ja edelleen lyhenemässä, meidän pitää erikseen huolehtia metsämaisemaan vanhat metsäkuviot ja vanhat puuyksilöt.

    Petkeles Petkeles

    Tärkeintä on aukon teko.

     

    Timppa Tzun 2025 AD

    Pakahe Pakahe

    KurkiLeinonen kirjoittelee

    ”Taulukko 5 on vanhojen metsien monimuotoisuudesta erittäin paljastava lähde.

    Koivut (Mk=kangasmetsät) ja kaikki lehtipuut lyhytikäisnä häviävät yhettömiin metsien vanhetessa ja ovat siksi sijoitettukin Talulukon 5 jaossa ”muihin metsiin

    Taulukko 5 ei paljasta mitään metsien moninaisuudesta.

    Siis lehtipuut on siirretty luokkaan muut metsät koska ne häviävät vanhoista metsistä. Ihmeellistä, sillä kuustakaan ei ole vanhojen metsien listalla, niin kun ei ole yhtään puulajia, putkilokasveista listalla on vain neidonkenkä.

    Mutta tarkistellaan siis luokkaa koivut (hies ja rauduskoivu), molempien elinympäristöksi punaisessa kirjassa on merkitty Mk=kangasmetsä. Eikö koivuja ole lehdossa(Ml)? Totta kai on, kuten myös vanhoissa metsissä.

    Ja jos lehdot kuusettuvat ja lehtipuut häviävät, miksi haapa sitten on  listattu lehtoihin jos se mielestäsi kuusettumisen yhteydessä lehtipuuna häviää?

    Millä perusteella yleisiä lajeja kuten mänty, kanerva, mustikka, puolukka tai metsämaitikka ei ole vanhojen metsien listalla?

    Ja yleisten metsien lajien lista on pitkä, 8200 lajia.

    Taulukossa 5 tai yleisesti Punaisessa kirjassa tarkoitus on arvioida uhanalaisia lajeja, ei eri elinympäristöjen kokonaislajimääriä.

    Ei kerran arviossa yleisiksi todettuja lajeja kuljeteta jokaisen elinympäristön listalla, koska kyse on uhanalaisten lajien arviosta, ei mistään elinympäristön kaikkien lajien luettelosta.

    Timppa Timppa

    ”Tärkeintä on aukon teko.”

    Aukkoja tehdään, jotta metsä kasvaisi paremmin ja olisi monimuotoisempi.  Kun haluan kasvattaa koivikkoa, männikköä tai sekametsää, niin pakko tehdä aukko.  Vain lahovikaisen kuusikon kasvatus onnisdtuu asikansa ilman aukkovaihetta.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kokonaismonimuotoisuus on korkein, kun maisematasolla on sekä aukkoa että peitteistä että suojeltua.

    Kurki Kurki

    Pakahe: Siis lehtipuut on siirretty luokkaan muut metsät koska ne häviävät vanhoista metsistä. Ihmeellistä, sillä kuustakaan ei ole vanhojen metsien listalla, niin kun ei ole yhtään puulajia, putkilokasveista listalla on vain neidonkenkä.

    Kasvilajeja, joihin puutkin kuuluvat, on noin 200 lajia metsissä. Ja niiden sijoittelulla eri metsäryhmiin Taulukossa 5 ei ole mitään painoarvoa ja sijoittelua voi kysellä Hyvärisen Eskolta. Tokihan me tiedämme, että lajit menevät päällekkäin eri metsätyypeissä, mutta Taulukossa 5 eivät mene.  Taulukon 5 anti ei ole se, vaan lajien ensisijaiset elinympäristöt, joka sitten määrittää pois päällekkyydet.

    Taulukko 5 jaottelu esittää lajieille ensisijaiset metsäelinympäristöt, joissa lajit menestyvät parhaiten ja siinä ”vanhat metsät” jäävät auttamattomasti pahasti häviölle.

    Metsälajeja sanotaan olevan 20 000 ja niistä noin puolet on arvioitu. Punainen kirja 2019 on arvioinut 9499 blajia ja Lajikeskus noin 1000 enemmän.

    Lopuista lajeista ei ole niin paljon tietoja, että ne voisi arvioida. Viimeksi tähän uuteen Punaiseen kirjaan 2019 oli arvioitu n. 1000 lajia enemmän kuin edelliseen.

    Linkissä sanotaan Suomessa olevan lahopuulajeja 4000..5000 ja niistä ensisijaisesti vain 190 lajia olisi uhanalaisia lahopuun vuoksi. Lahopuulajeista Lajitietokeskuksen arvioima määrä vanhoihin metsiin sisältyy 1163 lajin listaan.

    https://www.metsaan-lehti.fi/uutiset/luonto/lahopuu-on-kovakuoriaisten-ja-kaapien-koti.html

     

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Vaikkapa puulajin luokittaminen metsän iän mukaan on keinotekoista. Se vain sattuu kasvamaan jossain sopivalla kasvupaikalla, jossa tapahtuu sukkessiota eli metsän muutosta iän mukana. Luontotyyppien uhanalaisluokitus tekee myös tämän iän mukaisen hieman oudon jaottelun: jaetaan jonkin tietyn kasvupaikkatyypin eli elinympäristön ikäluokkia eri uhanalaisluokkiin. Ei käytännön merkitystä sinällään kun kaikki saavat luokituksen uhanalainen mutta erikoinen menettely. Jos me metsäihmiset emme syyllistyisi samaan?

    Onko se ylivoimaisen vaikeaa hyväksyä että olemme muuttaneet metsäelinympäristöjä liikaa ja nyt pitäisi ottaa vähäsen takapakkia? Kokeillaan edes. Metsäyhtiöt jotka puuta ostavat vaikuttavat olevan tietoisempia tulevista askelista kuin metsänomistajat, jotka edelleen jarruttavat kehitystä.

Esillä 8 vastausta, 10,251 - 10,258 (kaikkiaan 10,258)