Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Ei raportissa ollut vielä kyse siitä kuinka laajoja alueita ennallistetaan, sehän riippuu poliittisista päätöksistä ja rahoituksesta. Metsäisiä luontotyyppejä koskevassa raportissa tuotettiin taustatietoa mm. soiden ja harjujen pinta-aloista. Mielestäni ne olisi hyvin voitu ilmoittaa useammalla määritelmällä – siis sekä laajemman että suppeamman tuloksen antavilla.

Nyt kävi samat kuin vanhojen ja luonnontilaisten metsien pinta-alojen määrittelyssä: poliittinen ohjaus muutti taustatietoja joiden pohjalta politiikkaa tehdään. Lisäksi tulee puutteellisia lakiesityksiä kuten susilaki. Ei tule hyviä tyylipisteitä tälle hallitukselle näin.

Eikö nuo luontotyypien ennallistamiset kuulu sinne jo suojeltuihin metsiin? Niitähän on jo suojeltuna 3 milj.ha ja muissa metsätalouden rajoitteissa on vielä 2 milj.ha.

Miksi niitä tuputetaan talousmetsiin? Luontohan kasvattaa ne umpeen.

Miten tämäkin paahderinneluontotyyppi yleensä toteutuu? Pitääkö niitä tehdä? Eikö pidä odottaa, että luonto tekee sen paahderinteen ja stten sattumalta sinne joku paahdelaji ilmaantuu.

Syke olisi halunnut paahderinteiden kylmiäkin puolia mukaan.

Näitä korpien uhanalaisia lajeja näkyy olevan 80 Lajitietokeskuksen mukaan. Kävin ensimmäiset 10 lajia läpi.

Pelkästään pohjoisen lajeja näkyy olevan 3.

Kasvupaikkana korven lisäksi monet muutkin suotyypit tai kankaat.

Uhanalaisuus kaikilla suuret kannanvaihtelut ja pieni populaaatio, joita on vaikea suojella.

Jos joku aukoisi kaikki 80 lajia, niin löytyisiköhän yhtään uhanalaista lajia, joidenka vuoksi tarvitaan suojeltuja korpia Suomessa?

HS mielipiteessä kehotetaan luontotietoisia metsänomistajia korjaamaan metsiensä ikäjakaumaa lähemmäs luontaista eli vanhempaa.

”Ekologisen tiedon perusteella turvallinen tavoite voisi olla, että selkeästi normaalia kiertoaikaa vanhemmat, vähintään satavuotiaat puustoltaan edustavat metsät peittävät jatkuvasti noin 30 prosenttia metsämaisemasta.

Nyt yli satavuotiaita metsiä on suojelualueet mukaan lukien Etelä-Suomessa 9 prosenttia ja valtakunnallisesti 15 prosenttia. Luonnonmaisemassa hyvin vanhat metsät kattoivat valtaosan maisemasta.”

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011698745.html

(Muokattu.) Kirjoittajina Mönkkönen Jyväskylästä ja Takala (UEF).

Kommentti sinne:

Metsien eliölajit ovat kehittyneet maisemassa, jossa vanhan metsän osuus on ollut nykyistä suurempi. Sen lisääminen tulee veronmaksajille kalliiksi suojelualueita laajentamalla, joten on hyvä jos monitavoitteiset metsänomistajat edistävät tavoitetta ilmaiseksi.

Oman metsän tavoitteita ja hyötyjä kannattaa miettiä omien arvostusten näkövinkkelistä. Liikutaan ns. tuotantomahdollisuuksien käyrällä, jossa jonkin hyödyn lisääminen vähentää muita hyötyjä. Sama periaate pätee valtakunnan tasolla: ei voida maksimoida yhtä aikaa metsäteollisuutta, metsien kasvua, hiilinielua ja monimuotoisuutta. Monimuotoisuutta ja hiilen varastointia voidaan lisätä yhtä aikaa kasvattamalla vanhojen metsien osuutta.

Netistä löytyy kaaviokuva: Metsien ikärakenne vuosina 1951-2019. Pohjois-Suomessa ollaan lähes tavoitteessa, kun yli satavuotiaiden metsien osuus on ollut noin 5 vuotta sitten 23,5 %, Etelä-Suomessa vain 9,3 %. Metsien keskikasvun maksimoiva päätehakkuuikä (kiertoaika) on noin 70 vuotta, pohjoisessa hiukan korkeampi kuin etelässä. Kannattavuuden maksimoiva ikä on hiukan korkeampi kuin puuntuotannon maksimoiva, kun loppupuolella kiertoaikaa saadaan paljon arvopuuta eli tukkia.

Suojelun lisääminen ja kiertoaikojen pidentäminen vähentävät puuraaka-aineen tarjontaa, jonka hinta voi tällöin pysyä korkeampana. Metsäteollisuuden volyymi sopeutuu puun tarjontaan ja hintaan. Teollisuuden tuottamaan arvonlisään vaikuttaa myös lopputuotteiden markkinan määrien ja hintojen kehitys.