Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Tämä aihe sisältää 10,873 vastausta, 138 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 22 tuntia sitten A.Jalkanen toimesta.

Esillä 10 vastausta, 10,631 - 10,640 (kaikkiaan 10,874)

1 2 3 … 1 063 1 064 1 065 … 1 086 1 087 1 088

Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Lähetetty: 16.1.2020, 22:35
Merkitty: luontokato

Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

Tekijä
risuparta

Teema Metsänhoito

Rane2 2.1.2026, 18:33

””Tässäkään ennallistamisessa ei ole hyväksytty luonnon omaa kehitystä vaan on lähdetty rakentamaan ihmisille-lintuharrastajille-sopivaa luontoa.”

Ennallistaminen on suuri kupla – Mielipide – Maaseudun Tulevaisuus

Visakallo 2.1.2026, 18:38

Seppo Vuokko omilla aivoilla ajatteleva, viisas ihminen. Ei ole kulloistenkin muotivirtausten vietävissä, kuten suurin osa ihmisistä valitettavasti on.

Petkeles 2.1.2026, 19:50

Vastarannan änkyröillä on aina fanittajia. Kellariporukan jäsenistö väheni taannoin yhdellä, kun Turtiainen loikkasi rajan yli. 💞

mehtäukko 2.1.2026, 19:58

Kyllä antinsa perusteella turta ja petkeles ovat samaa kastia.

A.Jalkanen 4.1.2026, 15:12

Etsin tietoa vanhojen metsien hiilivarastoista ja luin uudelleen Hesarin juttua Vesijaon luonnonpuistosta. Haastateltavana Luken tutkija Juha Siitonen.

”50 tai 100 vuoden päästä ne [hoitamatta jätettävät alueet] saattavat sinänsä näyttää samalta kuin Vesijako nyt, mutta mistään niihin ei silti tule sellaista vanhan metsän lajistoa kuin Vesijaossa on. Vesijaon arvo on siinä, että se on saanut olla rauhassa satoja vuosia, eikä sen lajistoa ole ikinä hävitetty”, Siitonen painottaa.

Juuri runsas ja eri suuntiin verkottunut lajisto tekee vanhasta metsästä vanhan. Ja juuri tästä syntyy vanhojen luonnonmetsien arvo ja merkitys.

Vesijakoa ei oikeastaan ole kunnolla edes kartoitettu. Silti sieltä on koealoilta löytynyt 55 kääpälajia ja 242 kovakuoriaislajia. Vanhassa eli hakkuukypsässä talousmetsässä samoja lajeja voi vastaavalla alueella olla puolet tästä.

Vesijaolla on eristyksiin jääneitä harvinaisia lajeja, kuten lännenkarvapehkiäinen ja idänlahopoukko. Tai erittäin uhanalainen paksukuorikääpä.

”Melkein joka käynnillä täältä löytyy lisää lajeja, hämmästyttäviä löytöjä. Ja tämä on ihan tavallista tuoreen kankaan kuusikkoa. Tässä ei ole muuta erityistä kuin se, että tämä on säästynyt metsänkäsittelyltä”, Siitonen sanoo.

Eri tutkimuksissa on päädytty siihen, että luonnontilaisissa metsissä on keskimäärin 60–65 prosenttia enemmän lajeja kuin vanhaksi kasvaneessa talousmetsässä.

Myös häiriöiden arvo tunnustetaan. Kaatuneen puun avaamaan pienaukkoon on tullut kuusen taimia. Kuvateksti: ”Juurakon paljastamalla maalla lajeja voi olla kaksinkertainen määrä ympäristön tiiviiseen metsänpohjaan verrattuna.”

https://www.hs.fi/suomi/art-2000006285081.html

Kurki 4.1.2026, 19:39

Eri tutkimuksissa on päädytty siihen, että luonnontilaisissa metsissä on keskimäärin 60–65 prosenttia enemmän lajeja kuin vanhaksi kasvaneessa talousmetsässä.

Pitää paikkansa vain lahopuulajeihin.

Vesijakoa ei oikeastaan ole kunnolla edes kartoitettu. Silti sieltä on koealoilta löytynyt 55 kääpälajia ja 242 kovakuoriaislajia. Vanhassa eli hakkuukypsässä talousmetsässä samoja lajeja voi vastaavalla alueella olla puolet tästä.

Siitosen tässä tutkimuksessa sivu 33 : ”https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/d5840f65-6b93-4f9f-be3e-7fcb82de3b30/content”

Hankkeessa pyydystettiin yhteensä yli 29 000 kovakuoriaista, jotka edustivat 623 eri lajia. Kummallakin puolella rajaa kovakuoriaisten määrä oli likimain yhtä suuri, mutta Venäjän puolella pyydystetyistä (213 lajia) kovakuoriaisista useampi laji kuin Suomen puolella pyydystetyistä lajeista (179) edusti lahopuuta tarvitsevia lajeja.

Ensinnäkin Vesijaon metsästä puuttuu vajaa 400 kovakuoriaislajia.

Vertailuna kovakuoriaislajit 242 ja 179. Ei ihan puolet, vaan jonkin verran vähemmän.

Korouomasta on löydetty yhteensä 21 uhanalaiseksi luokiteltua kääväkäslajia. Korouoman alueelta on löydetty 78 kääpälajia. Vähän enemmän kuin Vesijaon metsästä.

Sitten nämä pari lajia, joista mainitaan:

Vesijaolla on eristyksiin jääneitä harvinaisia lajeja, kuten lännenkarvapehkiäinen ja idänlahopoukko. Tai erittäin uhanalainen paksukuorikääpä.

– Lännekarvapehkiäinen (VU) on eteläinen laji ja havaintoja Suomesta vain Tampereen eteläpuolelta. Laji on pienen popun laji ja suuret kannanvaihtelut ja havaintoja kautta aikain vain 27 viimeinen vuodelta 2013 1 kpl.

Idänlahopoukko (LC) on elinvoimainen suomalainen laji, sillä havaintoja ei ole muualla maailmassa, havaintoja kaikkiaan 32 ja viimeien 2022 2kpl, ensisijainen elinympäristö on kangasmetsät ja vanhat metsät. Havainnoista päätellen on pienen popun laji, jolla suuret kannanvaihtelut. Huomaa, että on luokiteltu elinvoimaiseksi, vaikka on välillä kadoksissa 10 vuotta.

Ei muuta sitä tosiasiaa, että luonnon metsät ovat ovat vähälajisempia kuin talousmetsät. Lahopuulajeja on enemmän vain verrattuna talousmetsien vanhoihin metsiin. Eikä nyt kovin suuri ero siinäkään 242/179 luonnon metsien hyväksi.

Sellaisia kuin kauniisti kelottunutta mäntyvainajaa, oranssinpörheää kuukkelia, vikkelää metsäkaurista tai punahehkuista pihlajaa. Yhtäkään näistä ei välttämättä näe Vesijaolla.

Rane2 4.1.2026, 20:48

”50 tai 100 vuoden päästä ne [hoitamatta jätettävät alueet] saattavat sinänsä näyttää samalta kuin Vesijako nyt, mutta mistään niihin ei silti tule sellaista vanhan metsän lajistoa kuin Vesijaossa on.”

Juuri näin.Evoluutio menee koko ajan eteenpäin.Luonto ei jää haikailemaan mennyttä ja menneitä lajeja,ihminen ja varsinkin biologi jää.Kumpi on oikeassa…

A.Jalkanen 4.1.2026, 21:26

Ehkäpä pienen popun lajeista osa selittyy sillä, että elinympäristöä ei niille enää ole eikä tule.

On esitetty (en muista missä) että ekosysteemi sopeutuu ympäristön muutoksiin paremmin, jos evoluutiolla on materiaalia jolla operoida, siis monimuotoisuutta.

Kurki 4.1.2026, 22:51

https://laji.fi/taxon/MX.193113/endangerment

Lännenkarvapehkiäisen (VU) uhanalaisuus on lahopuun väheneminen ja vanhojen metsien väheneminen.

Kovakuoriainen elää pääasiassa Kantokäävällä ja myös Pökkelökäävällä, jotka Suomessa ovat elinvoimaisia ja kaikissa metsissä yleisiä.

Ei löydy oikein seltystä siitäkään että, jos näitä paljon lahopuuta siältäviä Vesijaon metsiä olisi enemmän, laji olisi yhtään yleisempi. Tuo että lajilla on suuret kannan vaihtelut on juuri sitä mitää Lajitietokeskuksen havainnotkin kertoo. Voi kadota vuosikymmeneksi välillä. Ruotsissa on elinvoimainen, joka viittaa juuri siihen, ettei ole sopeutunut Suomen ilmastoon. Näin kun käy näitä lajeja tarkemmin läpi, niin selviää ettei näitä lajeja voi Suomessa edes auttaa runsastumaan millään suojella ja vielä miksi hitossa pitäisi, kun Ruotsissa ja Keski-Euroopassa laji on elinvoimainen.

https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/L%C3%A4nnenkarvapehki%C3%A4inen.pdf

A.Jalkanen 7.1.2026, 14:06

Aika hyvä artikkeli metsäkanalinnuista vuodelta 2018. Huomionarvioista on se mitä lajia ei lainkaan mainita uhkaksi metsäkanalinnuille eli mäyrää. Sanailin Facebookissa ryhmässä Vilda djurens skydd mäyrästä; eräs ruotsalainen kommentoija oli sitä mieltä, että se ”imuroi” suihinsa erityisesti maassa pesivien lintujen munia.

Metsästys ei ole suurin uhka metsäkanalinnuille, muu ihmisen toiminta on – luonnon muuttaminen ja ilmastonmuutos koituu yhä useamman linnun kohtaloksi

https://yle.fi/a/3-10384246

Pitkän aikavälin metsäkanalintujen kannan kehitys on ollut murheellinen, mutta viime vuosina teeren ja pyyn osalta toiveikas.

Kysymetsastajalta.fi/metsakanalinnut-historia-ja-kantojen-kehitys/

Sadan vuoden mittainen kehitys on vielä murheellisempi. Hae artikkeli otsikolla: Metsäkanalintujen viimeaikaisista runsaudenmuutoksista Suomessa.

Mäyrien määrää ei tiedetä. Mainitsin FB-ryhmässä perusteena sen pienelle vaikutukselle sen, että niitä metsästetään Suomessa vain noin 10000 kappaletta vuosittain. Vertasin lukua supikoiran metsästysmäärään, joka on ollut jo pitkään yli kymmenkertainen.

Suomen Luonto: Mäyrän mysteeri.