› Keskustelut › Metsänhoito › Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 4 vastausta, 10,871 - 10,874 (kaikkiaan 10,874)
1 2 3 … 1 086 1 087 1 088

  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Lähetetty: 16.1.2020, 22:35

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

    Tekijä
    risuparta
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Rukopiikki 27.2.2026, 11:23

    Kova talvi on ollu. Syyspuolella oli yksi kovempi pakkasjakso ja vuoden vaihteesta asti pakkanen paukkunu. Syksyn suuret tiaisparvet näyttää huvenneen. Metsälintuja näkyy tänä talvena harvinaisen vähän. Pitkät oli metsästysajat.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 28.2.2026, 10:44

    Mistä Visakallo löysi luvun että metsämaasta olisi suojeltu 5 milj.ha/20 milj.ha (pyöristettynä)? Jos puhutaan metsätalousmaasta, tuo pitääkin aika lailla paikkansa. Metsämaata on suojeltu vasta noin puolet tuosta.

    https://www.luke.fi/fi/tilastot/metsien-suojelu/metsien-suojelu-112025

    A.Jalkanen A.Jalkanen 28.2.2026, 14:03

    Näkökohtia monimuotoisuuskeskusteluun Facebookin puolelta ystäväni Tapion sivulta. Samaa ajatusta kuin Ranella, että lajisto muuttuu, ja kaikki muutos ei ole huonoon suuntaan.

    T: ”Metsien suojeluun liittyen moni asia on vielä lähes kokonaan keskustelematta. Suurin osa uhanalaisista viihtyy vain varsin pienialaisilla biotoopeilla, ja niistä suuri osa on jo käytännössä käytön ulkopuolella, vaikka niitä ei olisi lakiteknisesti suojeltu. Yli 90 % meidän metsistä on lähtökohtaisesti kv. termeillä semi-natural ja ei voi olla niin, että meillä tarvittaisiin yhtä tiukkoja täydellisen suojelun toimia kuin vaikkapa lähes kaikki metsänsä viljelysmaaksi muuttaneissa tai metsättömäksi joutomaaksi maissa, jossain muualla meikäläinen semi-natural + serti + luonnonhoito menee varmaan helposti sopimuksissa vaaditun 20% väljän suojelun piiriin. Valtaosa lajistosta menestyy oikein hyvin meikäläisen käytön piirissä olevissa metsissä ja osa lajeista viihtyy ihan selvästi paremminkin. Kiihkein luontoväki kyllä jollain tasolla tietää nämä asiat, mutta kieltäytyy keskustelemasta niistä, koska johtopäätökset eivät tue heidän nykyisiä vaatimuksiaan. Tosin tiedon tasokin välillä ihmetyttää, kun äskettäin juttelin yhden ekologian proffan kanssa ja hän ei tiennyt, että meille on tullut arviolta 2000-4000 uutta hyönteislajia viime 30 vuoden aikana, siihen päälle kaikki muut lajiryhmät. Silti lehdissä kirjoitetaan lajimääriin liittyen lähinnä ”kuudennesta sukupuuttoaallosta”, jonka annetaan ymmärtää koskevan Suomeakin.”

    AJ: ”Pitäisi lopultakin päästä konsensukseen siitä kuinka paljon metsiä suojellaan ja etsiä rahoitus siihen. Ei näin kuin nyt, että metsiä hivutetaan koko ajan harmaan korvauksettoman suojelun piiriin ja vartioidaan hakkuilta (Greenpeace Koneen Säätiön varoilla). Tarvittava pinta-ala riippuu siitä millaisia pinta-aloja todelliset vanhojen metsien spesialistilajit tarvitsevat ja miten talousmetsiin onnistutaan lisäämään luonnontilaisen metsän ominaispiirteitä. Pinta-alojen puolesta ei ehkä olla enää hyvin kaukana biodiversiteettistrategian tavoitteesta, jos huomioidaan metsäsertifioinnin tuomat rajoitteet ja hiljaisen suojelun pinta-alat.”

    T: ”Kun katsoo Punaisen kirjan laskurista, niin miten päin tahansa pyörittäen enemmän kuin 86 % uhanalaista lajeista esiintyy jossain muualla kuin vanhoissa metsissä ja noistakin ainakin kolmannes esiintyy lehdoissa, jotka ovat käytännössä jo metsätalouskäytön ulkopuolella. Kuitenkin melkein kaikki luonnonsuojelun huomio kohdistuu vanhoihin metsiin, mikä on todella outoa, varsinkin kun isopuustoinen metsä on ehdottomasti kallein suojelukohde, jos ei lasketa tonttimaita tms.”

    AJ:  ”Itseäni askarruttaa kuinka suuri osa lisämääre v:n Punaiseen kirjaan saaneista on oikeasti vanhan metsän spesialisteja ja kuinka montaa autetaan parantamalla metsien luonnontilaisen kaltaisuutta (lahopuut, lehtipuulajisto, vanhat järeät puut, palaneet yms.). Eli ne 370/2667 eivät ole suinkaan vanhaa metsää vaativia kaikki. Lehtojen lajit poistaen jää jäljelle 232 kangasmetsien lajia lisämäärellä v. Näistä pitäisi vielä erotella ne jotka elpyvät luonnonhoidolla eivätkä tarvitse laajoja vanhan metsän alueita. Lehtojen lajeja voitaisiin auttaa suojelemalla olemassaolevia lehtoja ja perustamalla uusia metsittämällä.”

    T: ”Koukin tutkimuksissa paloalueilta on selvinnyt, että aiempiin vanhojen metsien lajeiksi oletetuista ovat olleet todellisuudessa tietynlaisesta lahopuusta riippuvaisia ja menestyvät taimikossa ihan yhtä hyvin, jo siellä vain on sopivaa ruokaa. Samoin hakkuuaukon jättöpuihin on ilmestynyt harvinaisia haavan seuralaisia, vaikka niiden oli jo luultu lähes kadonneen Suomesta eli osa itiöinä leviävistä voi tulla jostain pitkänkin matkan päästä. Joku joukko lajeista leviää sitten heikommin, mutta tietoa niistä ei ole juurikaan saatavilla. Eikä sitä haluta jakaa, koska se johtaisi luultavimmin ihan toisenlaiseen priorisointiin?”

    A.Jalkanen A.Jalkanen 2.3.2026, 10:29

    Artek-keississä on siirrytty urputukseen vesistöpäästöistä ja monimuotoisuudesta (KT ja Kurki) joten laitan vastauksen tähän asianomaiseen ketjuun. Metsänhoidon ohjeet ovat nykyään aika hyvät, ne tarvitsee kuitenkin laittaa kattavasti käytäntöön. Lisäksi tarvitaan ennallistamista ja suojelua talousmetsämaiseman laadun kohentamiseksi. Ei siis mitään radikaalia muutosta, vaan huolellista perustekemistä.

    *

    AJ:

    Nuo tulokset osoittavat, että metsätaloudella on haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Nyt pitäisi keskustella siitä, miten nämä haitat poistetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Jokunen päivä sitten uutisoitiin, että Tornator ottaa entistä laajemmin käyttöön pintavalutuskenttiä. Toinen apukeino soilla on jatkuva kasvatus ja kolmas ovat matalammat ojastot. Nämä eivät kuitenkaan poista sitä kaikkien turvemaiden perusongelmaa, että turve tuottaa sekä kasvaessaan että hajotessaan veteen liukenevaa ja vesistöihin valuvaa humusta.

    Uhanalaisen lajiston osalta pitää löytää kullekin ryhmälle sopivat elvytyskeinot. Tärkeimmiksi on tunnistettu lehtojen hoito ja lisääminen, paahdealueiden hoito, talousmetsien luonnonhoito (lisää maisemaan luonnontilaisen kaltaisia ominaispiirteitä kuten lahopuu, palanut puu, laaja puulajikirjo ja isot vanhat puut), jatkuvapeitteisyyden ja osittaisen suojelun (esim. suojakaistat ja tärkeät elinympäristöt) lisääminen ja lopuksi tiukan suojelun alueiden lisääminen. Ennallistamiseen voidaan kohdistaa suuria toiveita. Jos toimet kohdennetaan oikein, saadaan aikaan suuria lisäyksiä em. elvytyskeinoissa.

    Suuri kysymysmerkki on se, kuinka suuri osa uhanalaisista ja millaiset lajit tarvitsevat tiukan suojelun alueita, millaisia niiden tulisi olla ja kuinka paljon niitä tarvitaan. Toinen kysymysmerkki on resurssien laatu ja määrä: mikä on riittävä taso talousmetsämaisemassa esimerkiksi hömötiaiselle.

    KT:

    Yksittäisten eliölajien, vaikka useammankin täsmäsuojelu ei kuulosta kovin toimivalta. Kaikki lajit tarvitsee oman biotooppinsa ja luonnonoloissa biotoopit pitää useita lajeja hengissä.

    Paras ja luultavasti ainoa keino tehokkaaseen suojeluun on metsien käsittelyn vähentäminen. Siinä voi sitten käyttää harkintaa, mitkä olisi arvokkaimpia ja kokonaisuuden kannalta parhaita alueita. Kuitenkin tässä tilanteessa suojelun onnistuminen on verrannollinen suojelualueiden määrään.

    Usein ajatellaan, että esim. metsässä on runsaasti ihmisille hyödyttömiä lajeja. Ne kaikki on kuitenkin metsän muovautuvia ”rakennuspalikoita.” Kun uusia taudinaiheuttajia tai muita haittatekijöitä syntyy, niin metsäbiotooppi aloittaa mukautumisprosessinsa ja parhaimmillaan hävittää haittavaikutukset. Se ottaa nykyihmisen näkökulmasta ehkä pitkän ajan mutta geenimuuntelulla ihminen pystyy vain yhden lajin, puun tms. ominaisuuksiin, ei sen biotooppiin. On selvää, että luonto muokkaa paremmin ympäristökokonaisuuden, kuin ihminen ikinä.

    AJ:

    Kyllä, varovaisuusperiaate sanoisi varmaan juuri noin, mutta tulee sitä kalliimmaksi mitä enemmän metsien käsittelyä vähennetään. Nyt on suositeltu ilmastotavoitteidenkin tueksi metsien tiheämpänä ja pitempään kasvattamista. Tämän vaikutukset riippuvat siitä, mistä ikävaiheessa ja mistä tiheydestä lähdetään liikkeelle. Vaikutukset eivät ole yksinomaan myönteiset, jos suositusta sovelletaan väärin. Ilmastotoimet eivät saisi johtaa metsien kasvun näivettymiseen pitemmällä aikavälillä.

    Sen sijaan on melko riskitöntä lähteä liikkeelle lajiryhmien suojelusta, joka toteutuu käytännössä eri pääluontotyyppien huomiointina. Näitä ovat jo monesti mainitut pienialaiset lehdot ja paahdeympäristöt. Kangasmetsissä ja soilla eli pinta-alaltaan laajemmissa luontotyypeissä pitäisi säästää sekä luonnontilaisen metsän sukkession alkupään (hyönteiset, myrskyt ja metsäpalot) alueita että sukkession loppupään eli aidosti vanhojen metsien alueita. Täsmäsuojeluakin voidaan tarvita – esimerikiksi saimaannorpan, metsäpeuran ja liito-oravan kohdalla.

    Ennallistamalla saadaan apua kaikkiin pulmiin ja myös vesiensuojeluun lisää tehoa. Pitää vain toivoa menestystä ja riittävää rahoitusta ennallistamisohjelman toteutukseen.

Esillä 4 vastausta, 10,871 - 10,874 (kaikkiaan 10,874)
1 2 3 … 1 086 1 087 1 088