Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

viljellyt alueet on otettu ”erityiseen käyttöön” jolloin ei tarvitse keskustella saako kävellä.

sillä ei väliä näkyykö viljeltyä kasvia, saattaa olla kylvetty, ja vaatii maajussin tunnistamaan kaikki suojakasvin aluset sirkkataimena…

eihän yksittäinen kävelijä ole ongelma, mutta taajamien lähellä alkaa helposti muodostumaan polkuja, koiran kusetusreittejä, yms

jotkut rinnastaa pelloilla kävelyt metsässä  istutus alueen taimien tallomiseen

Jokaisen oikeuksista on täällä puhuttu aiemmin paljonkin. Käsitin asian hanhiin liittyen mainittuna en passant.  Maantapa, kun se ei ole kohtuuton, on tuomarin ohjeiden mukaan lakina pidettävä.

”Linnusto tulee arvioida hakkuissa ja metsänhoitotöissä toteutusajankohdasta riippumatta eli myös pesintäkauden ulkopuolella. ” asiasta kymmenenteen – riittääköhän syksyllä arvioksi haulikon ulkoilutus palstan halki?

Keskustelua TA:n kanssa ennallistamisesta artikkelissa ”Otetaanko Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vakavasti?” Ollaan hiukan eri mieltä mm. turvepeltojen ja suometsien käsittelystä. TA:n mielestä nämä ilmeisesti pitäisi kaikki ennallistaa, jos olen ymmärtänyt oikein.

AJ:

Mielipidekirjoituksen yksi pääpointti on juuri tuo, että luontoa haittaavaa ihmistoimintaa pitää rajoittaa, etteivät ennallistamisen hyödyt nollaudu. Tästä olen samaa mieltä, mutta mittakaavasta ja kohteista eri mieltä. Esimerkiksi hyvin pitkälle muuttuneet ja vähäpäästöiset turvekankaat yleisillä kasvupaikkatyypeillä kannattaa hoitaa vastaisuudessakin talousmetsinä. Näissä ei läheskään aina tarvita ojien kunnostusta, vaan puusto hoitaa haihdutuksen. Vedenpinnan nousu voi olla suometsässä jopa myönteinen asia: se vähentää turpeen hajotusta, pienentää kuivuusriskiä ja edistää luontaista taimettumista.

Ennallistamisen päähuomio kohdistuu monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin harvinaistuneisiin luontotyyppeihin. Tässä kohtaa pitää tutkia huolella EU:n luontotyyppioppaan tulkinta ja soveltaminen meillä. Tulkinnasta seuraa toiminnan laajuus ja kustannukset. Esimerkiksi boreaalisella luonnonmetsällä pitää olla periaatteessa aina metsäpalohistoria, mutta meillä luonnonmetsiä uudistavat myös hyönteistuhot ja myrskyt. Metsissä on reheviä alueita, jotka ovat luontaisesti palaneet todella harvoin.

Ennallistaminen ei ole ainut toimi, joka parantaa luontomme tilaa, vaan paljon muutakin tehdään samanaikaisesti. Maanomistajien huolia on myös kuunneltava, jotta ohjelmat saadaan toteutumaan. Esimerkiksi liian löysä boreaalisen luonnonmetsän määritelmä voi estää talousmetsien luonnonhoitoa. Samoin liian tiukka uhanalaisten lajien suojelun tulkinta. Jos jokainen alueellisesti uhanalainen laji saa ympärilleen tiukasti suojellun suojavyöhykkeen, uskaltaako omaisuuttaan enää hoitaa niin että uhanalaisille on siellä elinympäristöjä?

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000012018864.html

Kurki, se voi olla että moderaattorien mielestä tuo sinällään oikea ja asiaan liittyvä uhanalaistilastosi toistuu liian usein; aiheesta kiinnostuneet ovat sen jo nähneet.

Metsiensuojelun määrä eli pinta-ala voisi olla pian kasassa, mutta laatua pitää parantaa. Uhanalaistilastot kertovat aikanaan edistymisestä, mutta eivät aukottomasti keinoista miten tilannetta voidaan parantaa, kun kaikki uhanalaistuminen ei johdu metsien käsittelystä.

Petri Kortejärvellä oli ihan hyvä kommentti tuossa ketjussa jo suojelun piirissä olevista pinta-aloista ja tutkimustiedon puutteista. Tutkimustieto on kuitenkin aina vajavaista ja sen avulla on vaikea päättää täsmällisiä pinta-aloja.

TA haluaa tosiaan 30 % tiukkaan suojeluun. Alun perin asiantuntijat ilmeisesti ehdottivat jopa kolmannesta suojeluun, mutta eivät pitäneet sen toteutumista realistisena ja tavoite kohtuullistettiin 10+20 prosenttiin.

Kommentteja HS artikkelissa: Vanhojen metsien suojelu­paketti jätti Etelä-Suomen tyhjäksi

AJ:

Luontopaneelin ja Biodiversiteettisopimuksen tekemä tarvearvio on varmaan paras käytettävissä oleva, joten sitä kohti olisi pyrittävä. Eteneminen on monesta syystä hidasta. Voidaan silti saada edistystä aikaan, jos moni taho vetää köyttä yhtä aikaa samaan suuntaan. Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien seurannat näyttävät aikanaan tulokset.

Metsähallituksen päätöksen lopputulos on, että suojeltiin huomattavasti vähemmän pinta-alaa kuin mitä esimerkiksi Luonnonmetsätyöryhmä suositteli, joten kriteerit olivat erilaiset. Molemmat käyttivät päätöksenteon pohjana tieteellisiä kriteereitä, mutta niiden raja-arvot asetettiin maastoinventoinneissa eri kohtaan.

Metsähallituksen toimin tuloksia olisi saatu paljon nopeammin kuin haalimalla kasaan vastaava määrä suojelua yksityismaista. Ehkä eduskunta voi vielä ohjata toisenlaisiin päätöksiin. Voisi myös pienentää vuotuista valtion metsien hakkuiden tuloutusvelvoitetta, niin metsien kiertoaikoja olisi mahdollista pidentää.

Samaan aikaan käydään keskustelua boreaalisen luonnonmetsän ja muidenkin EU:n ennallistamiseen esittämien luontotyyppien määritelmistä. Lisäksi keskustellaan uhanalaisten lajien suojasta. Nämä koskevat myös yksityismaita, joten tässä kohtaa olisi oltava tarkkana, että omaisuuden suoja säilyy ja sitä kautta suojelun hyväksyttävyys ja suunnitelmien toteutettavuus.

*

Tuo on totta että meidän metsät ovat alle 10000 vuotta vanhoja, joten ekosysteemi ei voi olla yhtä monimutkainen kuin vaikka Australian Daintreessä 100 miljoonaa vuotta vanhassa metsässä. Meilläkin monimuotoisuudella on kuitenkin paitsi itseisarvo, myös välinearvo: se voi parantaa metsäluonnon sopeutumiskykyä ympäristömuutoksessa ja vähentää hyönteistuhoriskejä.

Lajistotutkimuksen asiantuntijat kertovat, että boreaalisissa luonnonmetsissä on nähtävissä lajien jatkumo, joka on hävinnyt talousmetsistä pysyvästi. Mitä pienemmäksi näiden metsien pinta-ala hupenee, sitä suurempaa joukkoa lajeja kato kohtaa.

Mitä tulee tarvittaviin suojelun pinta-aloihin, olet varmaan oikeilla jäljillä. Luken tilastojen arvio kertoo, että metsämaasta on jo lähes neljännes metsätalouskäytön ulkopuolella. Jos tämän lisäksi saataisiin tilastoihin näkyviin ns. hiljainen suojelu, saatettaisiin olla melko lähellä pinta-alatavoitteita.

Uhanalaisten lajien inventoinnit kertovat aikanaan, milloin pinta-alat ovat riittävät, eli on päästy tavoitteeseen pysäyttää ja kääntää uhanalaistumiskehitys. Johtopäätöksissä pitää lisäksi huomioida tapahtumat muualla kuten muuttolintujen talvehtimisalueilla, ilmastonmuutos ja muut elinkeinot. Kehitys ei ole pelkästään ”tavallisen epäillyn” eli metsätalouden syytä. Suojelun lisäksi toinen samaan suuntaan auttava toimenpidepaketti on luontotyyppien tilan parantaminen ja ennallistaminen.