Kauppisen ajatuksista opin, että populaatiot kestävät ja pitävät lajinsa elossa kun niiden olosuhteet ovat siedettävät. Se huomio oli jo kauan, ei yks pääsky kesää tee.

Ei kannata ehkä  kommentoida ,  jos ei jaksa lukea kuin viimm. kappaleen ko. kommentista, ja siitäkin tekee ihan ikioman  johtopäätöksen jota ei voi alkup. kappaleesta tehdä  kuten hapa.    Se on sitä olkiukon tekemistä.

Miten muuten vhp:en lisääminen vaikuttaa metsien monimuotoisuuteen reaalivihreiden näkökulmasta katsottuna ?

Olin PEFC-sertifioinnin alkuhämärissä pari kertaa mukana kriteeri- ja indikaattorityöryhmissä. Totta kai tavoitteiden yhteensovittaminen oli myös poliittista eturyhmien keskinäistä vääntöä, ja ellei asiasta ollut tutkimustietoa, sitä oli vaikea edistää. Voidaan toki sanoa että, kestävyys lepää ekologian varassa, mutta tässä on ongelmana miten määritellään riittävä ekologian huomioiminen. Metsälajien uhanalaistuminen on yksi selkeä mittari, mutta kuten edellä todettiin, siihen vaikuttaa meillä moni muukin asia kuin metsätalous.

Itse näen kestävyyden kolmijalkaisena Aalto-jakkarana. Eri kestävyyden lajit ovat yhteen kietoutuneet. Hyviä esimerkkejä eri kestävyyden ulottuvuuksien kytköksistä oli jo Puukilla edellä. Sosiaalis-kulttuuriseen kestävyyteen kuuluu myös työllisyys, kuten Timppa muistaa aina mainita, ja sehän on selvästi kytköksissä talouteen. Avohakkuu tekee paisteisia alueita paahdeympäristön lajeille. Ilmastollinen kestävyys kuuluu ekologiseen koriin, ja sitä ei saavuteta ilman hiilinieluja jotka meille syntyivät avohakkuiden kautta.

Mielestäni meillä on nyt kuitenkin työkalupakki, jossa on hyvät välineet metsätalouden ekologisen kestävyyden saavuttamiseen, mutta niitä pitää käyttää tehokkaammin, esimerkiksi metsien luonnonhoitoon pitää saada lisää sekä määrää että laatua. Vesistöjen entistä leveämmät suojakaistat tarjoavat tähän yhden välineen. Ilmastonmuutoksen edetessä vauhdilla pitäisi muuhunkin toimintaan saada vauhtia.

Kiireellisimpinä toimina näkisin Etelä-Suomessa metsien ja soiden suojeluohjelmien täydentämisen sekä lehtojen ennallistamisen joutoalueille. Lisäksi lisää perinneympäristöjen ja paahdeympäristöjen verkostoja, (jälkimmäisiä vaikka valtateiden varsille lupiinien sijaan). Kokeilisin jopa sellaista, että tunturipaljakoille aidattaisiin kasvien suojelualueita turvaan poroilta, esimerkiksi Mallan luonnonpuistoon. Näillä toimilla saataisin autettua jo todella isoa osaa uhanalaisista.

Ratkaisu on aina poliittinen, ei yksi ja sama kepu voi olla sanelemassa joka tulosta. Varsinkin kun se hakeutuu mukamas puolustamaan jotakin ja lopputuloksena kepun ajama päätös on lopulta puolustettavia vastaan.

Luulisin että vhp metsästys etenisi jos vastakauppana turkistarhaus loppuisi, turkistarhaus ei ole tuonut maahan kuin vieras lajeja. Talous ei ole ainakaan parantunut, kepu tyyliin maksatettu muilla jotta oma hillotolppa säilyy.

Eräs vastakauppa on valtion ja seurakuntien maat, ne voisivat helposti toteuttaa suojelu tavoitteen. Srk:n tehtävä muutenkin on jotakin muuta kuin tonttien omistaminen.

EDIT