Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

reservuaari. Juuri tässä tapauksessa MYYRÄ, josta puutiaiset saavat muunmuassa borrelian levitettäväkseen. indeksi. Juuri tässä tapauksessa KETTUjen lumijälki-indeksi, joka kertoo kettujen lumijälkien puolittuneen samaan aikaan kun muunmuassa borrelia on kymmenkertaistunut.

Ei kangasmaiden MT-tyyppejä ole yleensä ojitettu.  Mustikkaturvekankaiksi muuttuneita soita kylläkin .   1750-luvulta ei ole tietääkseni kovin tarkkaa seurantatietoa minkälaisia ne metsät on silloin olleet ; niihin ilm. verranneet punaisen kirja laatijat nykymetsiä.   Kaskeaminen, mäntyjen koloaminen, suurimpien puiden harsinta ja kylien ympäristöjen putsaaminen  suunnilleen kaikesta puusta paljaiksi rakennuspuiksi ja polttopuu- ym.  käyttöön on ollut varmaan silloin yleistä.     Jos menneisyyden tilanteeseen halutaan välttämättä palata niin pitää odotella vielä kotvan aikaa jotta Pohj- Lapissakin kasvaa taas jättikokoisia tropiikin puita kunhan/jos  ilmasto-olot on muuttuneet riittävän kosteiksi ja lämpimiksi.  Tai vielä pidempään  jolloin puut ei vielä olleet vallanneet Suomen maaperää.

”Toisin sanoen luontotyypistä tulee uhanalainen 1. jos sen pinta-ala menee kovin pieneksi tai 2. sen ominaispiirteet poikkeavat liikaa luonnonmetsästä”

Nyt jo polttelee, luontotyyppi kuulostaa olevan luonnontilainen tai sen kaltainen biotooppi. Metsälaki ja ls-laki tuntevat niitä muutamia.

Sanoisin että soistuneita mt-kankaita, nykyään ojitettuja kankaita on useampia hehtaareja. Lisänä turvekankaista kangasmaaksi valahtaneet.

Ls-lain perusteella suojeltuja luontotyyppejä on esim. luont. syntyneet jalopuumetsät , katajakedot, lehdesniityt ja tervaleppäkorvet.    Niitä ei saa muuttaa niin että niiden ominaispiirteet vaarantuu. Eli mm. jalopuumetissä ja pähkinäpensaslehdoissa tulee tehdä tarvittaessa kuusikon ylispuuhakkuita jotta jalopuiden ym. selviytyminen ei vaarannu.

Metsätyypit on ihan eri asia kuin nämä vaarantuneet luontotyypit.   Siksi metsätyypeistä kirjoittaminen sotkee vain asioita keskenään koska metsätyypithän ei ole pääsääntöisesti mitään vaarantuneita muualla kuin joidenkin mielikuvissa , ei luonnossa.    Lehtotyyppejä joita on pinta-alaltaan hyvin vähän on joitakin uhanalaisia olemassa.  Sieltä saatu sitten pun.kirjan isoon %-lukuun lisää ”tavaraa”.

Ei tarvitse olla tästäkään samaa mieltä, tästä voimme olla varmaankin samaa mieltä. Mutta onko nyt ihan varma, että palstan keskivertolukija pysyy perässä tuon termistön kanssa?

Olisiko parempi keskustella nyt aluksi vaikkapa luonnontilaisesta metsästä (joita siis ei enää oikeastaan ole) ja luonnontilaisen kaltaisesta metsästä (joita voi hyvinkin olla tai ainakin läheltä liippaa). Olkoon se metsä-/luontotyyppi nyt sitten mikä tahansa.

Jos tavoitteeksi otettaisiin se, että muutama mo tulisi edes ajatelleeksi sitä, olisiko omilla tiluksilla joitain säästettäviä kohteita tai sellaisia alueita jotka voisi rauhoittaa ihan vaikka muuten vaan. Jos se sitä kautta siirtyisi toiminnan (jopa jossain kohtaa hoitamattomuuden) asteelle vaikka 15-20 vuoden päästä. Kun on saanut vähän mietittyä! Tai siirtyisi pienenä vinkkinä seuraavalle sukupolvelle.

Kun palstaa lukee niin vaikuttaa siltä, että vastustus kaikelle vähänkin suojeluun viittaavalle on ainakin palstan ehdottoman eliitin puolella kova, no tietysti kuuluukin olla metsäpuolueen arvoja ja missiota kunnioittaen. Sen takia voisi olla hyvä lähteä liikkeelle vähän pienemmin, ilman lakipykäläkikkailuja ja avainbiotooppeja.

MHY:n ja Metsäkeskuksen väellä olisi tässä hyvä kohta tuoda vähän monipuolisemmin asioita esille asiakaskontakteissa. Ei vaan taida vielä pitkään aikaan avarakatseisuus sillä suunnalla riittää. Pelko viherhipiksi leimautumiselle on liian suuri. Valitettavasti.

yst. Leena