Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 1,731 - 1,740 (kaikkiaan 9,804)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    ”Suomen metsäkeskus tekee luonnonhoidon laatuarviointia. Vuonna 2020 arvioitiin 1400 hehtaaria ja 350 leimikkoa. Näistä 80 oli leimikoita, joilla oli merkittäviä luontoarvoja. Tässä otannassa laatu oli erinomaista 88 prosentilla, välttävää 10 prosentilla ja heikkoa 2 prosentilla arvioiduista kohteista. Metsälakikohteista 96 prosenttia oli säilynyt ennallaan tai lähes ennallaan, mutta hakkuut olivat aiheuttaneet muutoksia 8 prosentilla.”

    http://pihkassa.fi/puu-on-arvokas-niin-pystyssa-kuin-kaatuneenakin-talousmetsien-luonnonhoito/

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    ”Tiheikkö voi kattaa vain muutaman puun tai olla kooltaan esimerkiksi 10 x 10 metriä ja näitä tiheikköjä mahtuu hehtaarille helposti useampikin.” (em. linkistä pihkassa.fi).

    ”Vuonna 2020 säästöpuustoa oli jätetty hakkuissa yksityismetsiin selvästi PEFC-sertifioinnin vähimmäisvaatimusta enemmän, eli keskimäärin 19 runkoa hehtaarille. Säästöpuustoa tulee jättää vähintään 10 runkoa hehtaarille. Säästöpuustosta 79 prosenttia oli elävää puustoa.

    Säästöpuiksi tulisi valita aina monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia puulajeja, kuten haapoja, raitoja tai jaloja lehtipuita. Säästöpuut kannattaa jättää ryhmiksi hakkuualoilla olevien arvokkaiden luontokohteiden yhteyteen ja vesistöjen läheisyyteen.”

    Lähde: http://www.metsakeskus.fi/fi/ajankohtaista/saastopuiden-maara-on-kasvanut-vesiensuojelussa-yha-parannettavaa-1

    Jos hehtaari on 100 aaria ja 10 x 10 metriä on yksi aari, se vie 1 % puuntuotannon pinta-alasta, jos se tehdään jokaiselle hehtaarille. Kuinka monta säästöpuuryhmänä ja samalla riistatiheikköä siis tekisitte?”

    Tarvittava pinta-ala: vaatimus on vähintään 10 puuta, mutta käytännössä on jätetty elävää ja kuollutta säästöpuuta lähes 20 runkoa hehtaarille. Näistä kertyisi puuston rakenteesta riippuen yhteensä ehkä 200 neliötä (2 % pinta-alasta), jos laskisi että yksi iso puu veisi 10 neliötä (ympyrän halkaisija 3 m). Tämä olettaen, että säästöpuuryhmä on perustettu silloin kun puita oli tiheämmässä, eikä vasta päätehakkuupuustosta. Lahopuu tai tekopökkelö tai maalahopuu mahtuu hyvin ”oleskelemaan” myös elävien puiden väleissä.

    Puuki

    Keskimäärin 2 kpl n. aarin/pari kokoisia per ha jätän yleensä säästöpuuryhmiä leimikon reunoille jos ei ole keskemmällä jotain kosteikkoa tms.   Joskus on niissä haapoja ja koivuja mutta silloin tietysti ei ole , kun ei kasva kuviolla niitä puulajeja.  Taisi  viimeksi männikön päätehakkuualalla kasvaa  2 kpl koivuja joista toinen jäi pystyyn, toinen oli väärässä kohtaa jotta olisi kannattanut sekin jättää (varjosti viereistä mä- taimikkoa liiaksi) .

    Koivuilla ja haapapuillakin on arvo, varsikin tukkipuukokoisilla. Vaikka haapa onkin arvokas säästöpuuna  on sillä myös muuta taloudellista arvoa, jos se esim. sahataan lankuiksi.  Isoja haapoja ei kannata muutenkaan kovin montaa jättää ympäri leimikkoa pystyyn kokonaisina, jos aikoo kasvattaa esim. männyn taimikon korjatun metsän tilalle .

    Esim koivikon kiertoaikainen (taloudellinen)arvo ei ole yleensä merkittävästi huonompi kuin kuusikon arvo. Koivikon kiertoaika on selvästi lyhyempi ja se tasoittaa tilannetta.  Ei voi perustella suojeltujen kohteiden olevan vähäarvoisia, jos niillä kasvaa lehtipuita.

     

    Esim. ne n. 20 kpl/ha säästöpuuta kasvaa suht. nopeasti arvokkaammiksi vaikka eivät oliskaan aluksi tukkipuita.     20 cm rklpm:n elävä puu (joita FSC-sertissä vaaditaan) on n. 300 l puu, 10 v:n päästä se on tod. näk. n. 500 l:n puu ja 20 v:n päästä jo  n. 750 l:n . (hyvällä kasvupaikalla).

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Metsäkeskuksen metsävara-aineistoista ja Metsähallituksen suunnittelujärjestelmästä saisi varmaan irti melko tarkatkin pinta-alat. Erityisesti kiinnostaisi paljonko leveämmistä vesistöjen suojakaistoista kertyy pinta-alaa. Ehkä metsäsertifioinnin uudistajat osaisivat vastata? Kai asiasta on tehty jonkinlainen vaikutusarvio ennen kuin niitä levennettiin.

    Scientist Scientist

    Kyllä se 10 puuta helposti löytyy, esim vanhoja haapoja, rauduskoivuja ja jokunen havupuu. FSC:ssä puronvarsivaatimus on tietääkseni 15 m eikä 20 m. Tämä 20 m koskee järven rantoja ? Mikä on muuten uuden PEFC:n vaatimus puron varren kohdalla.

    Puuki

    Miten lienee uusituissa säännöissä säästöpuiden määrä ja vesiensuojelukaistat ? PEFC:ssä ainakin  muistaakseni leveni 5 m:stä 10 m:iin vesistöjen varsilla.   Se hyvä puoli siinä on , että ei ole kielletty poimintahakkuu kuten toisessa sertissä taisi olla .(ehkä oli niin, että esim. jonkin  veteen kaatuneen puun saisi hakea kuitenkin pois?) –   Joku metsäalaa tunteva henkilökin ollut ilm.  paikanpäällä PEFC.n päätöstä tehtäessä.

    Aina ei löydy niitä tal. vähäarvosempia puita jätettäväksi.  Varsinkin jos  vaatimus on jättää myös pääpuulajia ja min 20 cm lpm:n puita se 10 kpl/ha.

    Jos on paljon haapoja , niin kannattanee jättää ne ryhmiin, niin tullee vähemmän vaurioita kun kaatuvat sitten joskus kasvatusmetsän päälle.  (mäntykankaille haapa sopii huonosti, kun se toimii väli-isäntänä mäntytaimien tuholaiselle , en muista mikä senytolikaan  sen nimi, olikohan versosurma tms. * )   korj. Männynversoruoste*

    Metsuri motokuski

    Asia on varmaan noin kuin kirjoitatte jos ainoa kriteerit on raha. Onhan tässä yhteiskunnassa paljon muitakin rajoitteita ja jos niitä rahallisesti arvioi niin tulonmenetystähän se on. Otetaan vaikka esimerkki, joka on huono, niin nopeusrajoitukset. Jokainen tiellä vietetty ylimmääräinen minuutti on jollekin tulonmenetys. Kaikkia voidaan mitata rahallisesti mutta eihän se ole ainoa oikea tapa.

    Nuo säästöpuu määrät ovat ilmeisesti jokin yhdessä sovittu määrä  joka tiskin noilla määrillä lisää mitenkään metsän monimuotoisuutta. Jos todella halutaan lisätä monimuotoisuutta olisi jättöpuumäärä huomattavasti suurempi. Mutta se taas aiheuttaa liikaa kustannusten menetyksiä maanomistajalle jos liikaa rajoitetaan hakkuuta. Se taas soitin yrittämisen vapauden puolesta joka on laissa erikseen suojeltua toimintaa.  Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Ainoa kriteeri ei ole raha, mutta rahapuolesta on puhuttu aika vähän, siksi laskelmat edellä. Olisi hyvä olla jokin käsitys tulonmenetysten suuruusluokasta, kun keskustellaan metsätalouden kestävyydestä ja mihin päin sitä pitäisi jatkossa kehittää.

    Säästöpuiden pienistäkin puroista ja pienistä puuyksilöistä kertyy kuitenkin ajan myötä isoja puita ja isoja virtoja. Tavoitteenahan on lisätä metsään isoja puuyksilöitä ja lahopuuta. Näitä molempia säästetään myös rantavyöhykkeille, lakikohteisiin ja suojelualueille, joten koko monimuotoisuushomma ei ole yksin säästöpuista kiinni.

    Visakallo Visakallo

    Säästöpuita valittaessa joutuu punnitsemaan puun arvon lisäksi sen, mistä puulajeista olisi vähiten harmia. Jos metsä uudistetaan havupuulle, ei lehtipuiden jättö säästöpuiksi todellakaan houkuttele, koska lehtipuuvesaikkoa tahtoo tulla muutenkin liikaa. Itselläni jättöpuista n. 80% on mäntyjä, 10% kuusia ja loput koivuja ja haapoja.

    Visakallo Visakallo

    ”Paljonko on eroa hehtaarin kokoisen huonolaatuisen hieskoivikon kiertoaikaisessa hakkuutulossa (pystykauppa) verrattuna normaalin männiköön? Tämän hetken hinnat, Etelä-Suomi, sama maapohja, sama kiertoaika, eli 70 vuotta.”

    Kymppitonnin eron männikön hyväksi sain tulokseksi. – Onko palstalaisilla muunlaisia tuloksia?

Esillä 10 vastausta, 1,731 - 1,740 (kaikkiaan 9,804)