Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Mitä todennäköisemmin Suomessa esiintyvistä lajeista 100% ei ole ollut koskaan elinvoimaisia. Näin ei ainakaan ollut 100 vuotta sitten. Aina on ollut tulokaslajeja ja taantuvia lajeja. Itse asiassa jääkauden jälkeen lähes kaikki lajit ovat tulokaslajeja.

Juuri tuota samaa tarkoitin kuin Scientist kun kirjoitin että maamme luonto on nuorta: kaikki on jääkauden jälkeen syntynyttä eikä ole ehtinyt kehittyä yhtä monimutkaiseksi kuin sademetsissä.

Yksi laji muiden joukossahan se ihminenkin on. Hyvin uusi ja vähän aikaa maapallolla ollut laji, joka myös jossain vaiheessa kuolee sitten sukupuuttoon. Ihminen on osa luontoa ja silloin kun ihminen suojelee luontoa itseltään, niin suojeleeko sillon ihminen luontoa luonnolta? Onkait nuo kaikki lajit, jotka tänne on jääkauden jälkeen levittäytyneet olleet jossain muodossa olevassa hyvin kauan. Etelään ja pohjoseen seilanneet ilmaston mukaan ja ajan saatossa kehittyneet koko ajan.

Minusta ei pidä ajatella alibiksi, että olihan 12000 vuotta sitten täällä luonnon monimuotoisuus paljon vähäisempää kuin nyt, jos ihminen toiminnallaan supistaa monimuotoisuutta. Koska ihminen ja luonto tarvitsevat monimuotoisuutta oman terveytensä ylläpitoon, jääkausi on vähän huono referenssi. Palstalaiset tuskin kovin pitkää aikaa niissä oloissa pärjäisi, koska elämä täällä on sopeutunut nykyajan olosuhteisiin.

AJ: ”Onko luonto niin kuin se kuuluisa lentokone josta voi irrottaa muutaman niitin, mutta jossain kohtaa menee raja jonka yli ei kannata mennä? Vai onko luontomme niin nuori että vähäisempikin monimuotoisuus riittää?

Vai pitäisikö ajatella (tyyliin Esko Valtaoja), että maailmankaikkeuden äärettömyydessä  ja iäisyydessä olemme vain tomuhiukkanen, joka Aurinko-nimisen tähden elämän pituisen lyhyen välähdyksen verran elelee ja sitten kuolee pois, joten kaikki suojelu on kuitenkin turhaa!”

Hyviä kysymyksiä, joihin ei faktapohjaisia vastauksia ole. Itse uskon niittiteoriaan. Se pätee omassa elämässäkin. Jonkin verran voi johonkin suoritukseen vaikeusastetta lisätä, mutta jossain vaiheessa tekemisen taso romahtaa, kun homma menee ns. yli hilseen. Luonnossakin oletettavasti jossain vaiheessa mekanismit romahtaa, josta seuraa ketjureaktio. Esimerkiksi järvi voi tiettyyn pisteeseen saakka vastustaa kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä tai muuta kuormitusta, mutta kun järven kapasiteetti ylitetään, alkaa järvi rehevöityä. Ja kun tarpeeksi rehevöityy, alkaa prosessi ruokkia itseään mm. happikadon avulla, jossa järveen sitoutuneet ravinteet palautuvat kiertoon rehevöittämään järveä lisää.

Riittävä monimuotoisuuden taso onkin hyvä kysymys. Hollannissa on hävitetty metsää saman verran kuin meillä on metsää jäljellä. Asukastiheys eli kulutuksen aiheuttama kuormitus on 25-kertainen Suomeen verrattuna. Vesijohtovettäkään ei voi juoda. Kuinka huolissaan hollantilaiset ovat luontonsa monimuotoisuudesta ja onko huoli aiheellinen? Vai riittääkö, että Suomessa on metsää, josta tuuli puhaltaa monimuotoista itiömassaa hollantilaistenkin elämän ylläpitäjäksi?

Valtaojan ajatus mittakaavasta on taatusti oikea. En silti ole valmis sitä hyväksymään välinpitämättömyyden perusteeksi. Minusta meidän kulttuuri antaa pohjan suhtautumistavalle ja siinä ihmisen dokumentoitu historia on riittävän pitkä ollakseen merkityksellinen.

”Koska ihminen ja luonto tarvitsevat monimuotoisuutta oman terveytensä ylläpitoon, jääkausi on vähän huono referenssi. ”

Tarkoittaako yo. sitä, että missä monimuotoisuus on vähäistä, ihminen voi huonosti ? Ei näytä pätevän esim. islantilaisiin ja moniin muihin saarilla asuviin. Pikemminkin ovat pitkäikäisempiä ja terveempiä ihmisiä maailmassa. Kommenttini ei tarkoita sitä, että monimuotoisuudella ei ole väliä, mutta on paljon fraaseja joita toistellaan ilman varmuutta niiden taustasta. Mm. pääministeri Marin sanoi joskus, että korona johtuu ilmastonmuutoksesta ja luonnonmonimuotoisuuden vähenemisestä.

Suomen oloissa esim. kylmä aiheuttaa enemmän kuolleisuutta kuin helteet. Normaali talvi aiheuttaa noin 2000 ylimääräistä kuolemaa ja normaali kesä noin 200 kuolemaa. Suomalaisten kuolleisuus on pienimmillään kun keskilämpötila on noin 15 C (esim. elokuu).