Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Tosi on. Ketjun otsikko on humpuukkia pääsääntöisesti.

Edelleen olen sitä mieltä (vaikka eräs meteorologi sinnikkäästi inttää vastaan), että neljä pointtia riittää, riittävän laajana ja laadukkaana sovellettuna.

1. Riittävän laajojen tiukasti suojeltujen alueiden alueellisesti ja luontotyypeittäin kattava verkosto. Toteutetaan Suomen Luontopaneelin ehdotus.

2. Metsä- ja luonnonsuojelulakien määrittelemät tärkeät elinympäristöt. Käsitellään laissa määritellyillä tavoilla eli esim. ominaispiirteitä säilyttävin tai parantavin poimintahakkuin.

3. Metsätalouden luonnonhoito. Tähän kuuluvat esimerkiksi  kaikki metsäsertifioinnissa määritellyt lisätoimet kuten säästöpuuryhmät, elinympäristöjen huomioiminen ja vesistöjen suojakaistat, siellä missä ei olla kohdan 2 tärkeällä elinympäristöllä. (Joissa on kai määritelmällisesti edelleen kyse pienialaisista kohteista.) Nämä alueet mahdollistavat vaateliaampien varjoa ja kosteutta vaativien eliölajien menestymisen tavallisella talousmetsäalueella.

4. Jatkuvan kasvatuksen kohteet siellä missä ei haluta mistä tahansa syystä avohakata, mm. erirakenteiset paksuturpeiset ojitusalueet, virkistysmetsät, karuimmat männiköt. – Pienaukko on monella tapaa ongelmallinen, joten se ei kuulu minulla repertuaariin. Se heinittyy kuten isompi aukko, mutta taimet kasvavat huonosti, jos niitä edes syntyykään, kun ei voida maata muokata.

Kohdasta 1 kertyy 10 % tiukasti suojeltua aluetta ja kohdista 2-4 loput 20 % puolisuojeltua aluetta. EU:n biodiversiteettistrategia on näin toteutettu.

Eihän Stubbin ajatukset kuvasta mitään todellisuutta, ei niillä ole mitään mahdollisuutta toteutua.  Voiko kutsua suojelualueiksi alueita joissa sallitaan metsästys? Ymmärrän kyllä että jos sasllitaan alkuperäiskansoille metsästys alkuperäisiä menetelmiä käyttäen, suomessahan ei ole alkuperäiskansoja.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007741686.html

Sienten ja selkärangattomien monimuotoisuus toteutuu avohakkuulle kaadettavilla järeämmillä haavoilla. Haapa tietenkin sopii sekametsiin ja kuusen kaveriksi, mutta pelkästään männyn kanssa voi aiheuttaa mäntyihin versoruostetta, joka kuivattaa kasvaimia ja latvakasvaimia.

Hömötiaisesta, joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, Ylellä omituinen uutinen. Metsätalous syyllinen.

Raimo Virkkala:     Hömötiainen ei löydä talousmetsästä talvella syötävää – muutaman naulan painoiseen lintuun mahtuu vain vähän rasvavarastoja

Tässä Wikin kertomus hömötiaisen ravinnosta. Ainoa paikka, josta hömötiainen tietenkin löytää talviravintoa, on talojen pihapiirin lintulaudat ja sitten on syksyllä tehdyt omat kätköt. Onko kätköt jääneet tekemättä, kun kanta on rajussa laskussa. Ruuastahan kesällä eikä syksyllä ole puutetta eikä piilopaikoistakaan. Parhaiten sitä löytyy reheviltä avohakkuualoilta, mutta Raimo Virkkala, dosentti ja johtava tutkija Suomen ympäristökeskuksessa, on tullut päätelmään, että hömötiainen ei löydä ravintoa talvella talousmetsistä.

Hömötiainen syö kesällä pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia sekä hämähäkkejä. Syksymmällä se syö myös siemeniä ja marjoja. Syksyllä se varastoi ahkerasti ruokaa keräämällä pelloilta kauranjyviä ja rikkakasvien siemeniä sekä havupuiden siemeniä ja hyönteisiä. Se varastoi saaliinsa puun kaarnan ja kuorella kasvavan jäkälän alle ja rakoihin. Talvella hömötiaiset tutkivat näitä tyypillisiä varastopaikkoja, ja löytävät omia ja toisten lajikumppanien kätköjä. Talvisin laji vierailee mieluusti lintulaudoilla ja syö ihraa,

Oisko maaseudulla ruokintapaikat vähentyneet.

Hämähäkit, joka on hömötiaisen ruokaa, eivät ainakaan täällä ole uhanalaisia ja liekö missään, kun syksyllä huurre pakkasaamuna loihtii ne näkyviin.

Niitä on joka paikka täynnä.