Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 2,501 - 2,510 (kaikkiaan 9,714)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Metsäkupsa Metsäkupsa

    Olen aina suhtautunut jättöpuihin hyvin nihkeästi, aina vaan hullummaksi menee metsäomistajan kannalta. Kyllä hakkuut on pantava ennen syksyä käyntiin, kaupatkin kyllä vielä tekemättä. Kalliiksi hoidetuissa metsissä monimuotoisuus sertit tulee.

    KeMeRat

    Kyllä soon niin, notta laitetan kaikki siliäksi. Kaikkiin mahdollisiin viherrytyksiin ollaan jo sitouduttu ja kaikki mahdolliset viherrytyset tehty, mutta ei tunnu riittävän! Minun mettään ei tule mitään 20kpl puuryhmiä, siinä se rajaa on ei menee.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos vertaa säästöpuita muihin hakkaamatta jääviin puihin tai hirvituhoihin niin suhteellisen pienistä summista kuitenkin puhutaan. Hirvituhossa voi käydä niinkin, että uudistamiskustannus meni mutta tuloja ei koskaan tule. Säästöpuiden aiheuttama korkokulu on teoreettinen, koska saamatta jääneitä rahoja ei välttämättä kuitenkaan olisi sijoitettu Metsäliiton osuuksiin tai mihinkään muuallekaan.

    Sen sijaan kun puhutaan EU-taksonomiaan ehdotetuista ekologisista kriteereistä, eli paljon metsäsertifiointia pitemmälle korvauksetta menevistä suojeltavien metsien prosenteista ja leveämmistä suojakaistoista, silloin puhutaan todella isoista rahoista. Veikkaan että metsänomistajat eivät niistä innostu muissakaan EU-maissa. Innostuisiko metsäteollisuuskaan taksonomiasta, koska nuo kriteerit merkitsisivät käytäntöön laitettuina puuntuotantoon käytössä olevan pinta-alan merkittävää alenemista.

    aegolius aegolius

    >Melko moni joutuu jo noudattamaan FSC-sertivaatimuksia vaikka ei halua olisikaan

    Onko jollain tietoa tästä? Minulle on täysin uutta, että FSC-vaatimuksia joutuisi vastentahtoisesti noudattamaan. Myös PEFC on (periaatteessa) vapaaehtoinen. Puut voi myydä ilmankin, jos onnistuu. Laki ei säästöpuita vaadi.

    Puukin korkoprosentti (4 %) tullee vaihtoehtoisesta tuotosta? Miksei aivan samoin voisi laskea, että autoon laittamatta jätetty 20000 € tarkoittaisi, että raha olisi 70 vuodessa 4 % korkokannalla kasvanut 310000 euroksi (huom, tuossa ei ole pilkkuvirhettä). Tai polttoaine? Litrahinnaksi väitetään 1,90 €/l, mutta olisiko se kuitenkin 1,04^70*1,90 = 29,60 €/litra? Jokaiselle säästetylle eurolle voidaan laskea vaihtoehtoinen tuotto seuraavalle 70 vuodelle. Miksi näin tehtäisiin säästöpuille, mutta ei muille? Jos vastaus liittyy menetettyyn pinta-alaan, niin tekee isolatvaiset lehtipuut pökkelöiksi. Silloin ei mene juuri pinta-alaakaan.

    Kokonaan toinen asia on se, että jos koko leimikolla ei ole ainuttakaan yli 15 cm lehtipuuta (haapa, raita, leppä, hieskoivu, jne) jättöpuuksi jätettäväksi, niin onko alkutilanne ihan timanttinen muuten kuin puhtaasti taloudellisessa mielessä? Arvaan, että melko pienestä osasta leimikoita tuossa puhutaan.

    Puuki

    Ei ole FSC pakollinen ainakaan toistaiseksi paitsi niille jotka joutuu kärsimään HCV-alueiden kartoituksista , jos  leimikot jää myymättä (ostajat ei uskalla ostaa) .   Korkolasku on teoreettinen mutta silti mahdollinen jossain tapauksessa.   Ero auton yms. hankinnassa on kuten jo aiemmin kirjotin vapaaehtoisuudessa tai pakollisuudessa ;  jos tulee voimaan muita sääntöjä.  esim. 30-60 m leveät ranta-alueiden rauhoitukset (EU:n komission ”keksimät”) .

    Metsänkasvatuksen kvartaali on 25 v. eikä se norm. 1/4-vuotta.  Siksi(kin) sen kannattavuuden arviointi on melko hankalaa mutta sitä tehdään silti esim. perusteltaessa eri kasvatusvaihtoehtojen kannattavuutta.   Eikä taida enää olla juuri olemassa mitään metsään liittyvää kannattavuusarviointia ilman korkotekijän vaikutuksen huomioon ottamista. (paitsi kassavirtaperiaatteella laskettavat mutta ne  liittyy vähän eri asiaan).

    Timppa

    Tuonne Uutisiin tulikin yäsmennetty versio siitä PEFC-sertifikaatista.  Muutosta edellä kirjoittamaani on se, että tekopökkelöitä tarvitsee jättää 2-5 hehtaarille aiemman version 10 sijaan.  Jättöpuiden kokonaismäärä säilyi 20:ssä

    Lähteiden ja purojen suojakaistojen keskileveys on 10 m ja alle 2 metrin ojamaisten suoristettujen ja perattujen min 5 m ja  että niillä saa tehdä poimintahakkuita selkeyttää mielestäni tilannetta.  Ainakin meillä tuli erään puron varteen vähän lisää hakkuumahdollisuuksia aiempaan tulkintaan verrattuna.

    JMa

    Sertifioinnin vaatimista säästöpuista on kirjoitettu paljon.

    Tilastojen perusteella pääosa Suomen metsistä kuuluu ainakin PEFCn piiriin. Uudistetut PEFC-vaatimukset näemmä julkistettiin äsken.

    Luetun ymmärtäminen on näissä kyllä koetuksella, mutta minun ymmärtääkseni  usein esille nostettu 15 cm:n läpimittavaatimus ei ELÄVILLE säästöpuille ole suinkaan ehdoton vaatimus.

    Uudistetuissa PEFC-vaatimuksissa säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään ensisijaisen listauksen mukaisesti mm. järeät KATAJAT, jaloja lehtipuita (kaiketi siis ain metsäLEHMUKSIA, -VAAHTEROITA ja -TAMMIA), puumaisia RAITOJA, TUOMIA ja PIHLAJIA, TERVALEPPIÄ.

    Tässä listassa ei ole vielä mainittu 15 cm:n läpimittavaatimusta. Tuskin ”puumaisuuskaan” tai katajan ”järeys” sitä vielä vaatii.

    Vasta jos edellä listattuja puita ei leimikolta löydy (”edellä lueteltujen puuttuessa”), jätetään säästöpuiksi rinnankorkeusläpimitaltaan väh. 15 cm:n paksuja puita (nyt myös koivut, kuuset ja männyt kelpaaavat).

    Sertifioinnin alkuaikoina säästöpuut saattoi usein olla aika hajallaan ja joukossa pylväslaadun tukkimäntyjäkin. Nykytaimikoista luulisi löytyvän jokseenkin kaikkialta kuivimpia kankaita lukuunottamatta ainakin pihlajia, tuomia ja raitoja. Jos niitä vähän säästettäisiin taimikonhoidossa, olisiko vanhat säästöpuupetäjät mahdollista tarvittaessa vaihtaa esim ensiharvennuksen yhteydessä puuntuotannollisesti halvempiin, mutta monimuotoisuuden kannalta arvokkaampiin säästöpuuraitoihin ja -pihlajiin?

     

     

     

     

    aegolius aegolius

    >Metsänkasvatuksen kvartaali on 25 v. eikä se norm. 1/4-vuotta. Siksi(kin) sen kannattavuuden arviointi on melko hankalaa mutta sitä tehdään silti esim. perusteltaessa eri kasvatusvaihtoehtojen kannattavuutta. Eikä taida enää olla juuri olemassa mitään metsään liittyvää kannattavuusarviointia ilman korkotekijän vaikutuksen huomioon ottamista.

    Pidempiaikaisten kannattavuuslaskujen tärkein toimenpide on aina joko diskontata tai prolongata kaikki kustannukset samaan ajankohtaan jotain järkevää korkokantaa käyttäen. Silloin niitä voi vertailla keskenään. Ymmärrät puuki sen erinomaisen hyvin. Kun päätehakkuu tehdään nyt ja säästöpuut jätetään samalla kertaa, ovat molemmat toimenpiteet jo samassa ajanhetkessä. Ei niitä tarvitse enää diskonttailla tai prolongailla minnekään. Niitä voi vertailla suoraan. Koska täällä on korostettu toista ääripäätä, niin nostanpa taas sen toisen. Jos 20000 € /ha tuotosta menee 50 € säästöpuihin, kustannus ei ole kallis.

    Edit. Juuri noin JMa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Jos JMa:n päätelmä pitää paikkansa, ns. sivupuulajien arvo nousee huimasti ja niitä alkaa oikeasti jäädä metsään. Tämä olisi erinomaista.

    Pitää kuitenkin muistaa, että monet vähäarvoiset lehtipuut ja myös kataja tarvitsevat valoa menestyäkseen eli jatkuvan kasvatuksen kuusikko ei ole niillekään se paras elinympäristö.

    Tomperi

    Koska se muuten pysähtyy, mikhään ei jatku ikuisesti ikuisesti pessimistisenä totean, elettyä elämää moninverroin takanapäin kuin edessä

Esillä 10 vastausta, 2,501 - 2,510 (kaikkiaan 9,714)