Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Niin miksipä ei verrattaisi sitten kunnolla aikojen takasiin tilanteisiin. Sama koskee myös esim. Putiinin omintakeista historian muuntamista omien tavoitteiden mukasempaan suuntaan.  Sillä perustellen siellä naapurimaassa kaikkia vähemmistöjä ja pienempiä maita sorretaankin, vaikka muut kuin venäläiset ovat aikoinaan  mm. perustaneet Novgorodinkin.  Kun asetetaan vertailuaika sopivasti, saadaan itselle sopivia vaatimuksia tehtyä.

Metsää tulisi viljellä lissää varsinkin niille alueille joissa metsät on hakattu muuhun käyttöön aikoinaan. Siihen ei sovi ollenkaan keskimääräisten 10/20%:en esittäminen suojelualueiden lisäämiseksi joka paikassa.  Suomessa luontotyyppien uhanalaisuussepittelykin meni pelkkien %;en esittämisellä hakoteille (tarkoituksella ainakin medioissa) , kun liki 50 % on eri lehtotyyppejä joita on vain 1-2 % koko metsäalueesta.

Sen takia Jean S lauseen perässä onkin kysymysmerkki, kun en ihan luota meidän päättäjien arvostelukykyyn!

Vetoan biodiversiteettistrategiaan jossa sanotaan aivan selvästi että suojellaan 10 + 20 prosenttia maa-alasta. Ei esimerkiksi nykyisistä metsäpinta-aloista. Ennallistamishankehan on osa bd-strategian toteutusta.

Suhtaudun erittäin skeptisesti siihen, että niissä EU-maissa joissa ei ole paljoa vuoristoa päästäisiin tuollaisiin pinta-aloihin. Meillä se olisi mahdollista, mutta onko se poliittisesti hyväksyttävää tai järkevää. Panostaisin runsaasti suunnitteluresursseja siihen että päästäisiin samoihin tavoitteisiin, mutta pienemmillä pinta-aloilla. Avainasemassa on se mitä tapahtuu 90 prosentilla pinta-alasta eli varsinaiset talousmetsät ja puolisuojellut. Se ratkaisee kuinka paljon itse asiassa tarvitaan tiukasti suojeltua pinta-alaa.

Jos puolisuojeltuun ennallistettuun alaan saadaan laskea kaikki lakikohteet ja metsäsertifioinnin erityiskohteet ja vielä lisäksi jatkuvapeitteisenä hoidetut kohteet, sitten pinta-alat kyllä täyttyvät.

Voisin ounastella, että esimerkiksi Alankomaat on innoissaan ennallistamassa 30 % pinta-alastaan. Ilmeisesti siis mereksi.

Ja tulkitsin Annelin kysymysmerkin niin, että ”eikö se olekin selvää, etteivät päättäjämme suostu…”.

Minusta on selvää, että päättäjämme suostuvat mihin tahansa, ja se saattaa olla terveellistäkin. Olennaista kuitenkin – tuon muovipulloasiankin suhteen – on se, että EU:ta ei pidä ymmärtää poliittisesti neutraalina himmelinä, joka ajaa puolueettomasti erilaisia hyviä asioita ja rauhaa Euroopan alueella.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että EU:ssa ei ymmärretä Suomen erilaisuutta ja erityispiirteitä, ja tämä on varmasti jossain määrin totta ollutkin. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja nyt EU:ssa tehdään – ehkä eräänlaisen demokratian nimissä – myös aika rankkaa sisämarkkinapolitiikkaa. Se, että muovipulloihin tulee ne renkaat, suosii kauppapoliittisesti niiden maiden toimijoita, joilla renkaat jo ovat käytössä. Se, että maakaasu on puhdasta energiaa ja turve ei, suosii niiden maiden toimijoita, joilla maakaasu on käytössä. Rohkeasti voisi sanoa, että nämä eivät ole ympäristökysymyksiä vaan ympäristöasioita näennäisesti pelivälineenä käyttävää valtapolitiikkaa, jolla unionia yhtenäistetään enemmistön johdolla ja ennen kaikkea niiden ehdoilla. Valituksi ei useinkaan tule ympäristön kannalta paras käytäntö, vaan ratkaisu, joka syystä tai toisesta sopii keskeisille jäsenmaille ja tukee niiden teollisuutta. Yhtenäistämisestä (harmonisoinnista) syntyvät kustannukset maksatetaan sitten periferian valtioilla ja yrittäjillä, jotka joutuvat muuttamaan toimintamallejaan.

Joku totesi joskus jossain, että Saksa tekee EU:n kautta sen, mihin Hitler ei aikoinaan pystynyt. Ei nyt ehkä ihan niinkään, mutta toivoisin, että suomalaiset kykenisivät tarkkanäköisyyteen eivätkä vain hihkuisi onnesta, kun tukimiljoonia tulee sinne ja tänne ja matkustaminen on helppoa.

Suomen väkiluku ei kasva, joten meillä on paljon kaupunkeja, joissa on tilaa rakentamiselle ilman uusien alueiden kaavoitusta.

Ei sitä väkiluvun kasvua voi ennustaa.  Voidaan saada rutkassti uutta porukkaa.

Juuri tänään paikallisuutisissa kerrottiin, että johonkin paikkaan Helsingissä kaavoitetaan asuntoja lähivirkistysalueeksi aiemmin merkittyyn mäntymetsään.  Pelkäsivätköhän tulevaa direktiiviä?

Tyttären asunnon lähellä Espoossa louhittiin ja hakattiin iso kalloinen mäki asunnoksi.

Totta on, että suuressa osassa Suomea asuntoja on liikaakin, mutta vastaavasti kasvukeskuksissa liian vähän.  Kyllä niin uusi asunto- kuin työpaikkarakentaminen tulee jatkossakin painottumaan paljolti nimenomaan metsiin.