Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Idea on se että säästöpuuryhmiin jää puustoa joka kasvaa ja lopulta niistä tulee isoja lahopuitakin.  Sama juttu on eurokannoissakin, ne alkaa ”pelittää” vasta jonkin ajan kuluttua lahopuuston lisääjinä  (ja lintujen pesäpaikkoina) vasta viiveellä.

Ennallistamistavoitteet ovat ainakin suureelliset – katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. ”Kotiaho arvioi, että luonnosversion velvoitteiden mukaan Suomessa pitäisi vuoteen 2030 mennessä parantaa luonnon tilaa 1–2 miljoonan hehtaarin pinta-alalla.”

Toiveita herättää esityksessä kohta jossa sanotaan että ennallistamisen kriteerit määritellään kansallisesti.

Epätoivoa herättää kohta, jossa määrätään ennallistamaan turvepeltoja. Niiden kohdalla ottaisin aikalisän, koska ne tarvitaan ruuan tuotantoon ja ne ovat ongelma lähinnä hiilidioksidipäästöjensä kannalta. Suoluonnon suojelussa on niitä kiireellisempiä ja järkevämpiä kohteita: suojelualueiden perustaminen ja suojeltujen alueiden heikentyneiden kohtien ennallistaminen.

http://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ee79e001-8859-40c0-b59e-91abf8682ced

Oletetaan, että lähtökohta on nuori metsä, jossa ei lahopuuta ole. Tällöin kestää pitkään, että tulevista säästöpuista saadaan järeää lahopuuta varsinkin jatkumoksi saakka. Eihän elävät säästöpuut edes lahopuuta tuota. Silloin luonnollisesti on hyvä, jos tuhot tuottaa lahopuuta heti. Vaikka kymmensenttiset rangat ei kymmeniä vuosia säilykään, useita vuosia kuitenkin ja niillä mennään siis nuo vuodet ja lisää jatkumoon tulee tulevina vuosina aina siihen saakka, että saadaan jostain järeää puuta.

Jos kohteessa on edellisen sukupolven jäljiltä kuolleita säästöpuita, hyvä niin. Jatkumoa ei nekään tarjoa, koska ovat vain tietyn ajan lahopuuta. Jatkumo tarkoittaa eri lahoamisvaiheessa olevaa puuta.

Kun katson rästikohteen kunnostusta, 10 vuoden takaiset jäljet näkyy vielä. Toki maahan kaadetut rangat ja niiden kannot on jo pehmeitä, mutta sehän on sitä jatkumoa. Sormenvahvuisilla raivausjätteillä ei ole merkitystä, mutta puhutaan n. 10 senttisistä rangoista. Silloin 10 vuotta ei ole mielestäni merkityksetön aika metsän kiertoajassa.

Pianhan puusto on siinä vaiheessa, että 10 senttisetkin on liian tiheässä, jolloin niitäkin alkaa kuolla.

Eurokannoista oaljon puhutaan. Veikkaan, että vähemmän niitä tehdään. Itsekin olen tehnyt vasta parin vuoden ajan. Monille ne taitaa edelleen olla vain päätehakkuilla olevia juttuja. Ei siinä mitään, erinomainen keksintöhän tuo sielläkin on.

Makasiiniin päätyi kuvani jänisten ruokinnan ja teköpökkelön yhdistämisestä, joten toivottavasti moni tuosta saa idean ja käytäntö leviää raivauksille, harvennuksille sekä polttopuutyömaille. On niin vaivaton juttu, että on oikeastaan syntiä kaataa etenkin kaikki lehtipuut tyvestä.

Jossain väitettiin että haavan ja lepän kuoreen tiaisen nokka kovertaa helpommin pesän. Ehkä koivun kantoon kannattaisi tehdä valmiiksi reikä tuoheen kuten täällä on ennenkin kerrottu ja tosiaan: tehdä kantoja eri lehtipuista.