Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 2,651 - 2,660 (kaikkiaan 9,714)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Timppa

    50-luvulla vesistön läheisyys oli tärkein tekijä.  Ei tien.  Ne suuret Osaran aukiotkin tehtiin juuri uittoreitin varteen.

    Visakallo Visakallo

    Timppa on oikeassa. Kun katsoo kartasta Suomen vanhaa läänijakoa ja nykyistä maakuntajakoakin, niin vesistöjen ja vesireittien mukaanhan ne jakaantuvat. Alueiden rajat osuvat vedenjakajille. Teollistuminen alkoi ja kaupungit kasvoivat vesireittien varsille. Vedenjakajaseudut pysyivät erämaina aina rautateiden ja suurempien teiden rakentamiseen asti.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    ”Tiukan suojelun nostamiseen 10 prosentin tasolle metsätalousmaan alasta voidaan päästä Luontopaneelin esittämää paljon kevyemmin keinoin esimerkiksi hankkimalla metsää valtiolle ja suojelemalla kokonaisia metsätiloja. Mukaan tulisi ottaa erityisesti nuorempia kasvuisia ja hiiltä sitovia ikäluokkia sekä myös huonokasvuiset metsämaat.”

    Juuri näin kannattaisi toimia: mitä suurempi suojelualuekokonaisuus sitä arvokkaampi. Tiukan suojelun alueet ja ”ennallistettavat” eli talousmetsien luonnonhoito muodostavat kokonaisuuden jolla on yhteinen tavoite. Kirjoituksessa muistutetaan vanhojen metsien kasvavista metsätuhoriskeistä ja tiukan suojelun aiheuttamasta päätehakkuumahdollisuuksien vähenemisestä Etelä-Suomessa.

    http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/artikkeli-1.1850643

    Gla Gla

    Ihan hyvin voi suojella nuorempiakin metsiä, jopa taimikoita. Aikanaan niistä kehittyy monimuotoisia kohteita. Teijon kansallispuistossa on tarkoitus polttaa tänä keväänä istutuskuusikko. Saa kasvaa sen jälkeen luontaisesti.

    jees h-valta

    Eikö voisi Putinilta tilata muutama risteilyohjus niin saisi maan muokkauksenkin samaan syssyyn. Järjettömys ei ainakaan enempää loistaisi kuin tuossa Glan mainitsemassa pystyyn poltossa.

    Timppa

    Nyt olen Jessen kanssa samaa mieltä.  Eiköhän siellä Ukrainassa tulee ilmaan riittävästi hiiltä, ettei meidän omilla toimin kannata lisätä ja samalla hävittää hiilinieluja.

    Jätkä

    Onko tuo pystykulotus palstan ”Aktivisteille” jotain ennenkuulumatonta? Sitähän on aikuisten oikeasti tehty joainakin 20 vuotta sitten  metsähallituksen toimesta mm Evon valtionpuistossa. Meiltäkin oli siellä hieman kalustoa.

    Tahtoo vaan kulotukset mennä läskiksi, kun niihin änkeytyy mukaan palokunta, jossa ei käsitä, että tarkoitus on polttaa, eikä harjoitella sammutusta.

     

    Puuki

    Tiukan suojelun lisäämisen sijaan riitäisi hyvin useimmissa tapauksissa ”puolisuojelu” joka onkin jo esim. PEFC- sertin ohjeissa vanhoille metsille olemassa.  Hakkuu pitää tehdä vanhan metsän ominaispiirteet säilyttäen eli sopiviin kohtiin jätetään säästöpuita ja säästöpuuryhmiä ja pienemmän puuston kohdissa harvennetaan.  Yläharvennus sopii luonnostaan jonkin verran erirakenteisiin kuusikoihin varsinkin hyvin , samoin kaistalehakkuu kapeita maastoa myötäileviä kaistaleita käyttämällä.

    Luontotyypeistä harvinaisimmat lehdot joita on 1- 2% metsäalasta (= liki 50 % pun.kirjan  luontotyyppien kokonaisuudesta, koska niitä on monia erilaisia) voisi suojella ja hoitaa niiden kuusettumista yläharvennuksilla , jos kasvavat jalopuita.  Jos lasketaan kuten on useimmiten laskettu pun.kirjan tietojen pohjalta, niin lehtojen suojelu lisäisi siis suojeltujen luontotyyppien osuutta liki 50 %  kaikista luontotyypeistä.  Se kattasi jo moninkertaisesti uuden komission esittämän suojeluvaatimuksen 10 %:n suojelusta.

    Fortuna Fortuna

    Jatkuva kasvatus toimii hyvin joillakin metsätyypeillä, mutta julkisessa keskustelussa ohitetaan täysin sen vaikeudet ja sen, ettei se toimi kaikkialla. Siitä on tullut julkisessa keskustelussa tarunhohtoinen yleisratkaisu, ikäänkuin vihreä märkä uni, joka elää omaa elämäänsä irti todellisuudesta. Esimerkiksi monimuotoisuus aina heitetään argumenttina jatkuvan kasvatuksen puolesta, mutta suosimalla liikaa tätä menetelmää, saisimme nopeasti aikaan nuorten metsien lajiston kadon.

    Samanlainen myytti on tuo susivihaaja, joka on oman näkemykseni mukaan vihreä viholliskuva. Tunnen paljon maakuntien metsä- ja metsästysväkeä, enkä ole silti eläissäni tavannut susivihaajaa. Ehkä muutama susivihaajakin Suomesta etsimällä löytyy, mutta etsimällä hulluja löytyy joka junaan.

    Tämä keskustelunavaus ei ollut pyrkimys keskusteluun, vaan tietämättömyydestä aiheutuvan pahan olon purkaus.

    Gla Gla

    ”Luontotyypeistä harvinaisimmat lehdot joita on 1- 2% metsäalasta (= liki 50 % pun.kirjan  luontotyyppien kokonaisuudesta, koska niitä on monia erilaisia) voisi suojella ja hoitaa niiden kuusettumista yläharvennuksilla , jos kasvavat jalopuita.”

    Miksi suojelualueita pitäisi hoitaa? Miksi ne ei saisi kehittyä luontaisesti kohti luontaista tilaansa?

    ”Jatkuva kasvatus toimii hyvin joillakin metsätyypeillä…”

    Mainitsetko aluksi vaikka kolme metsätyyppiä, joilla jk toimii hyvin?

Esillä 10 vastausta, 2,651 - 2,660 (kaikkiaan 9,714)