Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Biologian tehtävän käyrästö sopisi kaarnakuoriaisten valloittaman ja kuivuneen sulkeutuneen kuusikon metsäpaloon.  Semmosiakin laajoja  alueita on esim. Siperiassa  ja Kanadassa,  ja niissä kesähelle-paloissa ei jää juuri mitään tähteelle. Siis hoitamattomien vanhojen metsien puustoja .

Ja avohakkuussakin jää hakkuutähteitä useimmiten runsaasti jäljelle.  Ei se biomassa häviä silloinkaan metsästä puunkorjuun jälkeen.       Tuoreen metsän latva-tai alikasvospalossa jää paljon biomassaa jäljelle.

Markkinavoimat ja politiikka unohtelee asioita, mutten jaksa uskoa siihen tieteen kohdalla.

Hesarissa itse tehtävää käsittelevä keskustelu on poikkeuksellisen hyvää muihin metsäkommentteihin verrattuna. Nyt esitetyt näkemykset kuvaajien suhteellisuudesta ja nollatasosta jäi pyörimään minunkin mielessä.

Jos käyrät ei välttämättä ala nollasta ja sitä perustellaan suhteellisuudella, käyristä ei voi todellisuudessa päätellä yhtään mitään. Asteikko voi olla mikä tahansa ja tällöin käyrässä esiintyvä muutos 1000%, 100%, 1%, 0,01% tai jotain muuta. Edes sitä ei voi päätellä, onko kuvaajassa näkyvällä muutoksella mitään havaittavaa merkitystä. Kaikki neljä käyräähän voivat olla eri asteikolla ja silloin on mahdollista myös se, että jollain tai joilla muuttujalla/muuttujilla on merkitystä, muilla ei.

Tällainen ei ole informatiivinen tilanne analysoitavaksi, joten on kohtuutonta olettaa sellaista asetelmaa olevan yo-kokeessa. Vaikka absoluuttisia määriä ei asteikon puutteen takia olekaan tiedossa, kuvaajien pitää kuvata muutosta suuruusluokkatasolla. Kun x-akseli alkaa nollasta, pitää voida olettaa myös y-akselin alkavan.

Tästä viisastuneena täytyy koittaa muistaa perustella näkemykset eli y-akselin mittakaava edes jollain tarkkuudella. Vastauksellahan tehdään politiikkaa ja siellä tahallista väärin ymmärtämistä riittää.

Aika alkoi nollasta ja ulottui n. 150 vuoteen.

Jos y-akselin skaala kokonaisuutena on 0-100 ja lähtötaso (akseleiden risteys) kuvassa 95, tilanne muuttuu ratkaisevasti verrattuna siihen, että oltaisiin origossa. Määrien vaihteluahan tuossa kuvataan, ei pelkkää muutoksen suuntaa.

Gla: tarkoitin että metsäpalo on unohtunut käytännön toimijoilta ja koulun biologian kirjoistakin, ei tieteestä. Muistan hyvin kun oltiin opiskeluaikana Muhoksella katsomassa kulotusalaa ja Eero Kubin sanoi että metsäpalon jälkeinen tilanne on sitten aivan eri.

Tietenkin palolajien uhanalaisuus on vähän ongelmallista, mutta sitä vastaan voidaan tehdä täsmäkulotuksia. Kuten Heli Viiri sanoi videolla: voi ottaa tohottimen ja tuikata säästöpuuryhmän tuleen. (Voi olla kuitenkin suotavaa ilmoittaa pelastuslaitokselle ensin.)

Miksi koulussa sitten oppilaille opetettaisiin sellaista mitä he eivät juuri koskaan luonnossa näe, eli luonnonmetsän kehitystä metsätuhoineen. Tässä pitäisi muistaa mainita että luonnonmetsissä niitä on, ne ovat tärkeitä monimuotoisuudelle ja että talousmetsissä näitä piirteitä pitää erikseen rakentaa jotta lajit säilyisivät. Ja sitten kerrotaan mitä lajien säilymiseksi tehdään. Ei riitä maininta että avohakkuu on luonnonvastaista. Lisämateriaalina voisi lukea Risto Isomäen kolumnin hiilinieluista ja varastoista ja metsätuhoista meillä ja maailmalla Aarre-lehdestä. Ehkä nykyisen lukiolaisen yleissivistykseen kuuluu ymmärtää nämä käsitteet.

Mitäs tapahtuu vanhojen puiden lajeille,  jos säästöpuuryhmä tuikataan tuleen ?  Toisesta päästä  monimuotoisuus kaveneee , jos yritetään laajentaa toisesta.  Säästöpuuryhmät kerää parhaiten vanhojen metsien lajeja , jos puut on isoja.  En lähtisi sille pyromaanin uralle.