Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Mosse-miehet iltavillissä?

Kaikki hönötiaiset, oravat kuukkelit ym on niin lääst seeson. Tämän hetken ykköstykit – siis voimakkaassa nousussa ovat viitasammakko ja rupilisko.

Toisaalta täysin perustellusti, voihan siinä uinua koko talven,  kun on talvi. Toista taas ei oikein voi bongata kuin kutupuuhista. Saa kesänkin vapaaksi. Sinällään hauskaa,  ituhipit sanovat nähneensä,  mutta tutkijat eivät – rajoituksia jatketaan.  Ruopata täytyisi – yksityisten mailla ei voi, koska sammakko, kunnan puolella sammakko ei haittaa. Hienoa.

En kirjoittanut YLE:n artikkeliin metsäsertifioinnista, mutta HS:n biodiversiteettikeskustelussa yritin puolustaa metsätalousnäkökulmaa. Talouslobbareilla on nimimerkin T.A. mielestä liian suuri valta. Tuntuu että nimenomaan päinvastoin luonnonpuolustus on nyt kaikkein muodikkainta.

”Pelkäänpä että on menty aika pitkälle toiseen ääripäähän. Kun katsoo vaikka YLE:n ja Hesarin metsäaiheisia juttuja, ei siellä paljoa metsätalouden saavutuksista kerrota vaan virheistä. Samasta asiasta saa aikaan näkökulman vaihdoksella aivan toisenlaisen jutun.

Stora Enson johtajan Annika Breskyn haastattelussa kerrottiin paitsi taloudesta, myös ympäristön ja maailman parantamisesta. Bresky jopa väitti että nämä eivät ole ristiriidassa. Kuten tiedämme, ovat melko usein. Viimeisimmät tiedot ilmastonmuutoksen tutkijoilta viittaavat siihen että fossiilitalouden lopettaminen on kaikkein kiireisin tehtävä. Siinä rinnalla tietenkin viedään eteenpäin muita tavoitteita.

Talousmetsiä voidaan viedä luonnonmetsien suuntaan, muun muassa lisätä jatkuvasti peitteistä metsäalaa. Luonnonmetsien piirteitä säilytetään hyvällä suojelualueiden verkostolla. PEFC-metsäsertifiointi koettaa viestiä metsänhoidon kestävyydestä, johon sisältyyvät meillä suojelualueet. Sen sijaan sertifiointikriteereillä ei pidä yrittää suojella vanhoja metsiä eikä määritellä tarkkoja hakkuutavoitteita.”

Viimeinen lause perusteltuna. Jos metsäsertissä on määritelty suojelumetsä (kuten HCV), syntyy suojeluvelvoite ilman korvausta. Jos sitoudutaan kollektiivisesti tietyn raja-arvon mukaiseen hakkuutasoon, jonkun puut jäävät huippusuhdanteessa hakkaamatta. Tasoa voitaisiin tarkastella vaikka 5 vuoden jaksolla mutta vaikka näin tehtäisiin, olisi parempi sitoa hakkuutaso ylläpidettävissä oleviin hakkuumahdollisuuksiin kuin johonkin tiettyyn lukuun tai metsien kasvuun.

Niin, ei oikein mahdollista, siksi sitä lukua ei pidä sertiin laittaakaan, kuten ely-keskus ilmeisesti olisi halunnut (kts. lainaus). Onko sitten niin että sertin aiemmassa versiossa olisi tällainen periaatteellinen sitoumus ollut, mutta se on nyt poistunut.

Käytännössä varmaan menisi niin että isot toimijat, esimerkiksi Metsähallitus, vähentäisivät hakkuita mikäli tiukka raja olisi ja se uhkaisi ylittyä. Tällainen tilanne ei ole aivan hypoteettinenkaan, koska kotimaiset hakkuumäärät kasvavat ja kuitenkin meillä on edelleen olemassa lupaus EU:lle että hiilinielu säilytetään.

”Jatkossa sertifikaatti sallii hakkaamisen reilusti yli kestävänä pidetyn, noin 80 miljoonan kuution rajan. Raja on Luonnonvarakeskuksen laskelma siitä, kuinka suuria hakkuita voidaan ylläpitää ilman, että tulevista hakkuu­mah­dollisuuksista jouduttaisiin tinkimään.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008727979.html

Päivän metsämielipide sanoo että avohakkuu on nyky-Suomen kansallismaisema.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008759834.html