Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Täytyypä taas ottaa ennen poistumista talteen näitä ”ammattilaisen” asiantuntevia lausuntoja. Ihan menee hiljaiseksi.

>Nyt muistin, Ilkka Hanski – Kutistuva maailma.

Keskustelua ei synny, kun osaaminen loppuu heti ensimmäisen nälväisyn jälkeen.

Mitäs Anneli on mieltä, pystyttäisiinkö monimuotoisuutta edistämään sillä, että luodaan keinotekoisesti puumarkkina järeälle haavalle, lepälle, pihlajalle, Pohjanmaan ja Lapin koivulle ja muutamalle muulle puulajille?

Metsänomistaja on jotain, jota kaupunkilainen punavihersosialisti inhoaa monista muistakin vakaumuksellisista syistä. Sellaista on helppo syyttää, vaikka syy olisi luonnossa itsessäänkin tai jossain muussa, hankalammin havaittavassa tekijässä.

aegolius: ”Keskustelua ei synny, kun osaaminen loppuu heti ensimmäisen nälväisyn jälkeen.”

Voiko tuota enää selvemmin sanoa! Kaikkien näiden vuosien aikana täällä on tullut hyvin selväksi, että jotkut nimimerkit (osalla se on vaihtunut jo monesti) eivät yksinkertaisesti halua, tai pysty normaaliin keskusteluun. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällaiset ihmiset toimivat työelämässä? Onko olemassa sellaisiakin työpaikkoja, joissa ei tarvitse kohdata kuin samanmielisiä ihmisiä? Omalla alallani kun koko toiminta perustuu taas siihen, että aivan kaikenlaisten ihmisten kanssa on asiallisen käytöksen kautta pyrittävä yhteistyöhön.

Kommentti avohakkuukeskusteluun (HS mielipide: Onko hakkuualue nyky-Suomen kansallismaisema).

Metsän hävityksellä tarkoitetaan Tilastokeskuksen kasvihuonekaasujen raportoinnissa metsän siirtymistä toiseen maankäyttöön. Meillä tätä aiheuttaa etupäässä rakentaminen: taajamien laajeneminen ja tiivistyminen, tie- ja ratahankkeet ja tuulivoiman tarvitsemat johtokäytävät.

Se on sitten katsojan silmässä ja mielessä onko avohakkuun aiheuttama iso muutos maisemassa ja ekosysteemissä metsän hävitystä vai ei. Luonnossa tapahtuu isoja muutoksia ja häiriöitä ilman ihmisen vaikutustakin. Onko sekin metsän hävitystä vai luonnollista kehitystä?

Ei pohjoisen havumetsän luontainen tila ole täysin sulkeutunut ja ikuisesti peitteinen. Vanha metsä yleensä lopulta uudistuu esimerkiksi puiden vanhuuden, hyönteistuhon, metsäpalon tai myrskyn seurauksena suurempana tai pienempänä aukkona.

Metsätalouden luonnonhoidon tavoite on että metsämaisemaan tuodaan takaisin niitä elementtejä joita luonto itsekin tuottaisi. Lahopuuta tai palanutta puuta ei kuitenkaan tarvitse olla jokaisella aarilla tasaisesti. Eliöt löytävät ne leviämiskykynsä avulla säästöpuuryhmistä ja muista peitteisistä kohteista.

Kurki tuolla kysyi: ”Mitähän nuo satunnaistekijät sitten ovat?” Tarkoitti uhkia uhanalaisille.

Esim. asutuskeskusten läheisyys ja luontoihmisten kukkarakas haahuilu ovat yksiä satunnaistekijöitä.

Valkovuokko ei ole uhanalainen, mutta vetäisen esimerkiksi luonnon köyhtymisestä. Muutimme 80 -luvun alussa uudelle asuntoalueeelle. Klasista näkyi keväisin lähialueen valkovuokkoja. Ei näkynyt kauan. Alueella oli paljon kakaroita ja muita kukkien rakastajia. Valkovuokot häipyivät pikkutyttösten kätösissä. Kului muutama vuosi, lapset ja väki ikäistyivät – ja kas – valkovuokot palasivat pikkuhiljaa.

Hyvä esimerkki oli myös jostain vaeltanut keisarinlilja. Ehti olla kukassa päivän ja penskat kiskoi irti.

Alueella oli myös paljon lauleskelevia pikkutirppoja ynnä kaunis äänisiä fasaaneja. Sitten alkoi ilmestyä runsaasti variksia ja naakkoja. Lakkasivat tirpat laulelemasta ja fasaanit rääkymästä.

Yleensäkään en tykkää immeisten tavasta kiskoa mukaansa kasvien sukupuolielimiä. Älkäätten hyvät ihmiset opettako lapsianne kukkien kerääjiksi.