Keskustelut Metsänhoito Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Esillä 10 vastausta, 3,561 - 3,570 (kaikkiaan 9,733)
  • Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

    Merkitty: 

    Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

    Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

    Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

  • Visakallo Visakallo

    Suomea koskeva monimuotoisuuden köyhtyminen on melko kosmeettista verrattuna sitä vaikkapa Alankomaihin. Soiden määräkin on ollut siellä aivan omaa luokkaansa. Mitä arvelette ennallistamistoimien suosiosta Alankomaissa?

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Alankomaiden_maantiede

    Kurki Kurki

    Puu Hastelija: Otsakkeen lajikato on todellisuutta. 

    Silmäilin Punaisen kirjan 2019 sienet läpi hävinneiden osalta.

    Hävinneitä (RE) on 2 kpl. Aarnihytyvinokas ja Rusohelttavahakas.

    Aarnihytyvinokas: Levinneisyyskartan mukaan esiintyy vain Suomessa. 1 havainto Tammelassa. Elinympäristö on hakamaat ja metsälaitumet ja uhanalaisuuden syy avointen alueiden umpeenkasvaminen. Että sillä lailla se tätäkin lajia Suomen  luonto suojelee.

    Tämän lajin häviämisellä ei voi perustella Suomen nykyistä harhaväitettä Suomen lajikadosta mitenkään, kun Suomen luonto on sen esiintymistä vastaan.

    Rusohelttavahakas:Lajia ei ole tavattu Suomessa 1876 jälkeen. Elinympäristöksi on annettu lehdot ja vaatii vielä kalkkiperäisen maan. Lehdot kalkkeineen ovat jo nytkin suojelun piirissä, mutta laji ei vain ota esiintyäkseen missään. Uhanalaisuudeksi on kyllä löydetty syy metsien käsittelystä – metsien uudistamis- ja hoitotoimet. Lajin todellinen syy on pieni populaatio, jota ei saada runsastumaan koskaan elinvoimaiseksi millään ilveellä.

    Tämän lajin häviämisellä ei voi perustella Suomen nykyistä harhaväitettä Suomen metsien lajikadosta mitenkään, kun on luonnostaan niin harvalukuinen muissakin maissa. Ruotsissa luokitus on erittäin uhanalainen (EN).

    Olisiko Puu Hastelijalla joku metsien kadonnut laji esittää, jolla voisi tuota lajikatoa perustella?

    Timppa

    Tuota Heli Saavalaisen juttua lukiessa tulee väistämättä mieleen, mitä lehti oikein tavoittelee.  Niin typerä se oli monessa mielessä.   Esimerkkinä väite aukkojen suurenemisesta.

    Kävin juuri tarkistamassa 2015 tehdyn aukon mustikkatilanteen.  Hyvin tulee, mutta pitää odottaa vielä viikon verran, jotta ovat parhaimmillaan .

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Timppa sai meikäläisen provosoitumaan… kommentoin Kari Savolaiselle joka kirjoitti harhasta kello 18.46., mutta menikö liian räväkäksi…

    ”En oikein ymmärrä mitä tässä tarkoitetaan ”harhalla” – ehkä yritetään johtaa lukijoita harhaan? Meillä on mitattu metsiä jo sata vuotta valtakunnan metsien inventoinnissa. Puumäärät ja kasvut tiedetään tasan tarkkaann.

    Lisäksi tiedetään uhanalaiset eliölajit – ehkä jopa vähän liiankin tarkasti. Mukaan uhanalaislistoille on nimittäin tullut lajeja joista on vain yksi havainto, eli ne eivät ole koskaan kuuluneet mukaan luontaiseen vakinaiseen eläimistöömme tai kasvistoomme. Osa puolestaan on ympäristövaatimuksiltaan niin erikoisia lajeja, että ne eivät voi koskaan olla yleisiä vaikka tekisimme mitä. Onko tällaisetkin ryhmät pidettävä mukana uhanalaisten listoilla? Kumpikaan ryhmä ei mitenkään voi olla edellytys ekosysteemin normaalille toiminnalle.

    On myös listattu uhanalaisia luontotyyppejä, mukaan lukien yleiset metsätyyppimme, jotka eivät kuitenkaan ole häviämisvaarassa koska ne eivät ole harvinaisia.

    Entäpä sitten väite metsätalouden kestävyydestä, onko siitä näyttöä vai onko asia mielipidekysymys? Ainakin meille on perustettu asian todentamiseksi metsäsertifiointijärjestelmä, jossa on raportointi ja auditointi. Lisäksi meillä on hakkuiden luontolaadun seuranta. Todennetusti asioita siis tehdään paremmin kuin ennen ja kun aikaa kuluu myös tuloksia näkyy. Esimerkiksi avohakkuille jätetyistä säästöpuuryhmistä on tutkitusti hyötyä monimuotoisuudelle.

    Tiedättekö muuten mikä elinkeino ensimmäisenä alkoi puhua kestävyydestä ylipäänsä?”

    aegolius aegolius

    No nyt alkaa AJ päästä vauhtiin, hienoa työtä!

    Edit. Sen verran tarkennan tuota luontotyyppiasiaa, että pääosa metsistämme ei siis kuulu mihinkään luokitteluun luontotyyppiin. Siksi ne luokitellut tyypit ovat harvinaisia. Voi siis ehkä kysyä, että mitä talousmetsämme ovat, jos ne eivät ole luontoa lainkaan? Ihminen ymmärtää käsitteen luontotyyppi kuitenkin niin, että luonto on luokiteltu erilaisiin lokeroihin, tyyppeihin. Talousmetsät vaan eivät niihin kuulu. Tekisi mieli kutsua tätä käsitekikkailuksi. Tuskin monikaan tiedostaa tätä mitä juuri kirjoitin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Minä tiedostan kyllä! Meillä on siis EU:n luontodirektiivi jossa on ne harvinaiset luontotyypit kuten dyynit ja maankohoamisrannikot. Tämä on periaatteessa ihan Ok: harvinaisuuksista pitää säilyä esimerkkejä. Tämän vuoksi siis perustettiin Natura-verkosto.

    Sitten meillä on erikseen tämä kotikutoinen luontotyyppien uhanalaisarviointi jossa mentiin pitkälle hatelikkoon, kun siellä eroteltiin mm. eri metsätyyppien eri kehitysvaiheet eri luontotyypeiksi.

    aegolius aegolius

    >Sitten meillä on erikseen tämä kotikutoinen luontotyyppien uhanalaisarviointi jossa mentiin pitkälle hatelikkoon, kun siellä eroteltiin mm. eri metsätyyppien eri kehitysvaiheet eri luontotyypeiksi. 

    Ja lehtotyypit eroteltiin peräti puulajeittain! Kumma ettei lisäksi vielä kehitysvaiheittain. ?

    Lisäksi niihin metsätyyppeihin asetettiin lahopuuraja sellaiseksi ettei niihin kuulu monikaan hehtaari koko maasta. Tuo lahopuuraja on lisäksi liukuva, eli kukaan ei tiedä milloin sitä on tarpeeksi – ei edes reva-Martti, vaikka hänellä oli lahoa upeasti jopa parikymmentä kiintoa joillain kuvioillaan.

    Kaiken kukkuraksi mediassa ja vallanhimossa käytetään uhanalaisten luontotyyppien prosenttiosuutta lyömäaseena. Tämä paljastaa, että mistään luonnon säilymiseen tähtäävästä ei oikeasti ole kyse, vaan ainoastaan uhan tunteen luomisesta. 

    Kirveellä olis töitä luontotyyppien uhanalaisarvioinnin kanssa. Upeasti on työllistetty itse itsensä ja järjestetty rakkaimmalle puolueelle lyömäase käteen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tällainen on EU-direktiivin luontotyyppilista jos linkistä näkyy. Vähän laajempi kuin luonnonsuojelulain luontotyypit -lista.

    http://www.ymparisto.fi/download/LUDtuloksetyhteenvetoluontotyypit20132019pdf/%7B15702AA5-287C-4DD3-BCED-79C5916E90A6%7D/159167

    hemputtaja

    Sitten meillä on erikseen tämä kotikutoinen luontotyyppien uhanalaisarviointi jossa mentiin pitkälle hatelikkoon, kun siellä eroteltiin mm. eri metsätyyppien eri kehitysvaiheet eri luontotyypeiksi.”Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. 

    Tarkoitatko propaganda teosta: ”Luontotyyppien punainen kirja. Tytti Kontula ja Anne Raunio (toim.)” vuodelta 2018. Selailin kauan sitten  ja jopa luin kuvauksen miten tehtiin. Korjatkaa jos muistan väärin, että kun arviointi kohteita valittiin, tiputettiin kohteet, joista huomattiin metsäväen käyneen. Ne eivät siis olleet luontoa.

    Tietysti tuolle on jonkinlaiset perusteet, mutta olisi hyvä muistaa historia. Satavauotias metsikkö on kovasti luontaisen oloinen, muuta se on saatettu kaataa tai kasketa moneen kertaa vuosisatojen aikana.

    Puu Hastelija

    ”Olisiko Puu Hastelijalla joku metsien kadonnut laji esittää, jolla voisi tuota lajikatoa perustella?”

    Pyrin nyt vastaamaan tähän kieli keskellä suuta parhaan tietoni mukaan.

    Metsään olen kadottanut ainakin yhden tulppa-avaimen. Sikäli harmillista,  että kyseisen avaimen terän lukituksen avaamiseen tarkoitettu koko oli vain 10mm. Siis sangen harvinainen, vaan ei ainutkertainen.

    Kyseessä ei kuitenkaan ollut koko Suomen luonnonvaraisen mursukannan viimeinen yksilö, jolle siis koitti lopullinen eksodus. Tätä pyrin tuomaan kirjoituksellani esiin. Mitä valintoja metsänhoitotoimissamme tai elämässämme olisimme voineet tehdä toisin, jotta musun kohtalo ei olisi vastannut Nestori Miikkulaisen vastaavaa. Saimaalla muuten erikoinen tilanne. Norpat laajentavat reviirejään, poikasia tulee se 100kpl/a, verkkokalastuskiellot (ja kohta ole niitä jotka viitsisivät kalastaakaan) eivät tapa poikasia, mutta kanta vaan ei virallisesti nouse 20v eliniästä huolimatta. Vissiin samat laskijat kuin hirvillä ja peuroilla.

    Tein muuten sangriaa siitä lopusta viinistä,  mielestäni erinomainen esimerkki, miten estetään hävikkiä ja voidaan esittää ”miten pienillä teoilla…” Ehkä mursu voisi hyvin ja polsuttelisi onnellisena Aurajokea ylös – tai mitä se nyt Turussa tekisi? Siis silloin  jos kaikki pastalaiset olisivat kehnon viinivalinnan muuttaneet kesäkaudella sangriaksi ja talvikaudella glökiksi. Ja voihan jonkun täysin juomakelvottoman version kastikleeksilin keitellä. Sopii mainiosti täydentämään esim.  kunnon paistia.

    Tähän loppuun jos vielä toteaisin pään kulmasta johtuen kielen päätyneen kuitenkin poskelle. Ehkäpä poskihoito auttaisi saamaan taas kielen keskelle suuta?

    Kastelin muuten taimet,  varmaan näillä ilmoilla hyvä kastella vaikka kohta uudelleenkin.

     

Esillä 10 vastausta, 3,561 - 3,570 (kaikkiaan 9,733)