Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Saatiin aikaan ihan hyvät inttämiset Hesarissa koskien luontotyyppejä. Jätän vastaväittäjän kommentit pois, tilaajat voivat lukea ne Hesarista.

Kommentti 1. ”Luontotyyppien uhanalaisarviointiin sisältyy menetelmällisiä kysymysmerkkejä. Ensiksikin siinä käytetään uhanalaisuuden mittaamiseen luontotyyppien lukumäärää eikä pinta-alaa. Toiseksi siinä määritellään erillisiä luontotyyppejä esimerkiksi metsäkasvupaikkojen ikävaiheiden ja pääpuulajien mukaan. Parempi tapa luokitella luontotyyppejä on EU:n luontodirektiivissä. Sen raportteihin kannattaa tutustua.”

Kommentti 2. ”Mielestäni uhanalaisuuden käsite sopii huonosti yhteen metsätalouden käyttämän metsätyyppi- eli kasvupaikkaluokituksen kanssa. Ne eivät voi hävitä kuten lajit vaan niiden ominaispiirteet muuttuvat metsien käsittelyssä. Kasvupaikan puusto muuttuu myös metsän kehittyessä mutta luontotyyppi säilyy silti samana.

EU:n käyttämä luontotyypin käsite eli Natura 2000 -verkosto sekä tietenkin luonnonsuojelulain metsäiset luontotyypit ovat järkeviä luokituksia. Meidän pitää säilyttää, suojella ja tarvittaessa ennallistaa riittävä määrä alueita seuraavista: boreaaliset luonnonmetsät, maankohoamisrannikon metsät, muutama lehtojen tyyppi, vanhat tammimetsät, puustoiset suot eri tyyppeineen, tulvametsät, harjumetsät, hakamaat ja kaskilaitumet sekä metsäluhdat.”

Kommentti 3. ”No, melkein kaikki on meillä alun perin ollut ”boreaalista luonnonmetsää”. Tarkoitan sanoa että metsätyyppien uhanalaisuus on huonosti määritelty käsite. Luokittelu eri metsätyyppeihin kun on alun perin kehitetty metsätalouteen, se tarkoittaa että luonnossa ei ole olemassa noita luontotyyppejä, ainoastaan ihmisen ajatuksissa. Niillä kuvataan kasvupaikan ravinteisuutta eli tavallaan vain puuntuottokykyä. Minkään keinotekoisesti luodun metsän ikään tai puulajin perustuvan luokan olotila ei ole pysyvä vaan koko ajan muuttuva. Onko niistä siis suojelun perusteeksi lainkaan?

Kasvitieteen kasvillisuusvyöhykkeet ja luontotyypit ovat vähän eri asia. Ne tarkoittavat pitkään olemassa olleita vakiintuneita kasviyhteisöjä tai luonnon muuttumisen johdosta syntyneitä kuten maankohoamisrannat. Suojelun lähtökohtana pitäisi ensisijaisesti olla luontainen luontomme. Poikkeuksen voi tehdä perinneympäristöjen kuten niittyjen kohdalla; niitä voi yrittää säilyttää jonkin verran.

Sinällään tämä on saivartelua, koska ihan luokittelusta riippumatta tiedämme miten monimuotoisuutta tulee elvyttää.”

Kommentti 4.

”Luontotyyppien uhanalaisraportissa oli otettu lähtökohdaksi siis alun perin A. K. Cajanderin kehittämä metsätyyppiluokitus, joka sisältää kivennäismaiden metsäkasvupaikat eri osiin maata. Erillisiksi luontotyypeiksi luetaan vielä näiden kunkin metsätyypin alalajit eri pääpuulajeilla tai ikävaiheilla. Näiden jokaisen luokan pinta-alaa ja laatua pitäisi sitten seurata ja raportoida?

Asiassa päästään kustannustehokkaammin eteenpäin, kun lisätään kaikkialle maahan isoja ja pieniä tiukasti suojeltuja kohteita, jotka sisältävät erilaisia metsäalueita. Valitaan nämä niin että ne sisältävät uhanalaisia Natura 2000 -luontotyyppejä, niin niiden aivan jokaisen suojelutilanne paranee todennetusti.”

Millaisen ihmiskuvan keskustelu luontokadosta piirtää?
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008970213.html

Tuntematon suo TV2. https://areena.yle.fi/1-60960979

Eli erotuksen verran puun käyttö vähenisi? Ja se materiaali/energia korvautuisi jollain muulla. Kenties fossiilisella. Vai loppuiko tarkastelu siihen, että hakkuut vähenisi?

Eivät kiinalaiset lopettaisi vessapaperin käyttöä vaikka euroopasta ei laivattaisi yhtään paalia sellua.

Jos japanilaiset eivät saisi eurooppalaista liimapuuta maanjäristystä kestäviin taloihinsa, ostaisivat sen muualta tai käyttäisivät betonia tai terästä.

Ehkä kuitenkin parempi järvinäköala on se, mitä Nurmijärvellä  haetaan.