Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Kerttu: ”Kyllä. Fossiileja täytyy vähentää ja puutuotteiden valmistusta lisätä. Tästä voimmr varmaankin olla samaa mieltä.”

Kyllä. Toki fossiilisten lisäksi on muitakin uusiutumattomia, kuten teräs ja betoni. Nämä eivät ole yhtä akuutti ongelma sinänsä kuin öljy, mutta valmistuksen energiantarpeen takia ja tietysti muutenkin niitäkin olisi hyvä voida korvata uusiutuvilla.

Käsissämme on siis yhteinen kysymys uusiutuvien saatavuudesta.

”Heh, no sitten monimuotoisuudesta. Onko Gla mielestäsi niin, että Suomen yksityismetsissä on tehty tarpeeksi monimuotoisuuden kannalta?”

Ei ole. Metsissä pitäisi suosia enemmän mäntyä ja koivua pääpuulajeina sekä sekapuusto saisi yleisesti ottaen olla nykyistä useammin lähtökohtana taimikon perustamisessa. Nuo avaa myös mahdollisuuden erirakenteisuuden yleistymiseen.

Toki tässä saattaa muutos olla jo käynnissä, ainakin sekametsien merkitystä on alettu rummuttaa jo ihan metsäalan ammattilaistenkin toimesta. Ovat kai lukeneet täältä kommenttejani ja hoksanneet saman minkä minä peruskoulun ala-asteen biologian tunnilla. Lisäksi taimikoista herkästi sekapuustoisia tulee hoitamattomuuden seurauksena. Kuitenkin hoitamattomuus on huono juttu, koska puun tarve on uusiutumattomien korvaamistarpeen takia kova ja sekapuustoisuuteen päästään hoidetuissakin taimikoissa.

Monimuotoisuutta pitää parantaa myös vähentämällä hirvieläinten laidunnusta. Samalla luodaan edellytykset em. menetelmien yleistymiselle. Winwin-tilanne, koska metsästyksessäkin etenkin peura tuntuu olevan lähinnä rasite nykyisillä kaatomäärillä. Sekään ei riitä, enemmän pitäisi kaataa.

Tähän liittyen vaivaa se, ettei näitä asioita luontoväen parissa nosteta millään tavalla esille. Painotus on jatkuvassa kasvatuksessa ja suojelussa eli puun hyödyntämisen vaikeuttamisessa ilman, että kerrotaan vaihtoehtoa puun saatavuuden heikentymiselle.

Oletko eri mieltä näistä asioista ja onko sinulla tähän jotain lisättävää?

Tasitaa olla nämä ilmastoteot samanmoisia kuin kehitysapu että paljion puhetta ja paljon tekoja mutta loppujen lopuksi vähän aikaan saatuja positiivisia tuloksia.

Pelloissa on tarkoitus kasvattaa kasvattaa viljaa, perunaa, heinää ym.  Ei rikkaruohoja tai kedon kukkia.

Talousmetsissä on tarkoitus kasvattaa oikeaa puuta oikeissa paikoissa.  Ei niiltä voi periaatteessa samalla edellyttää suurempaa monimuotoisuutta, kun järkevä ja kestävä metsätalous mahdollistaa.  Kaikki muu on nykyajan hömppää, jota puuhastelevat sellaiset, joilla ei ole parempaa tekemistä.

Etelä-Suomen metsät ovat kasvaneet ihan hyvin vaikkei niissä ollut lahopuuta kuin nimeksi.  Mahtaako löytyä sellaista tutkimusta, joka todistaisi, että lisääntynyt lahopuumäärä on edesauttanut metsän kasvua.

Olen jättänyt suuri puita jättöpuiksi.  Ei siksi, että uskoisin niillä olevan metsän kasvun kannalta suurempaa merkitystä vaan siksi, että ovat maisemallisesti mukavia katsella ja olen myös sitä mieltä, että jotain vanhaa pitää säilyttää.  Siksi meidän yhteismetsään on myös perustettu luonnonsuojelualueita.  Soitakin on suojeltu siksi, että niitä on mukava katsella.

Tämä joka paikkaan vaadittu monimuotoisuushömppä on kyllä monelta sammuttanut kriittisen ajattelun.

Yksi ihmeellinen käsite on ”riistatiheiköt”.  Meillä tehdään yleensä n 2-3 ha:n aukkoja, jotka sopivassa vaiheessa ovat kokonaan riistalle mitä parhaimpia oleskelupaikkoja.  Mitä vielä pitäisi tehdä.  Metsonpesiäkin olen löytänyt uudistushakkuaukoista kuusia istuttaessa.  Eivät koppelot ole ymmärtäneet, että pitäisi hakeutua hautomaan johonkin tiheikköön, jossa peto voi helpommin yllättää.  Viimeinen löytämäni koppelon pesä oli päätehakkuumetsässä männyn juurella.  Ei missään läheisessä taimikossa.

Epäilemättä tarvitsen Kertun mielestä ”valistusta ja asennemuutosta”.  Kertulle toivoisin kriittistä ajattelua.

Suomen Metsätieteellinen Seura järjestää 30. kerran Metsätieteiden päivän 26.10.2022 Helsingin yliopiston Viikin kampuksella otsikolla ”Monimuotoisuuden mittaaminen ja arvottaminen”.

Ilmoittautuminen Metsätieteiden päivään on avoinna 19.10.2022 asti.

Metsien monimuotoisuus muodostaa niiden toimintaa tukevan, yhteenliittyneen elämän verkon. Tämä verkko mahdollistaa metsäekosysteemien toiminnan, toipumisen häiriöistä, sopeutumisen muuttuvaan ympäristöön ja kestävän puuntuotannon. Mutta ovatko kaikki elämän verkon solmut yhtä tärkeitä? Kuinka ”repaleisena” verkko vielä kannattelee metsän elämää? Voiko ihminen luonnonhoidon keinoin paikata elämän verkkoa? Miten näitä ilmiöitä voidaan mitata? Mikä on monimuotoisuuden arvo luonnolle, taloudelle ja yhteiskunnalle?

Aamupäivällä ohjelmassa on kaikille yhteinen kokous, jossa monimuotoisuustutkimuksen parhaat asiantuntijat tarkastelevat sen mittaamista ja arvottamista ekologisesta, taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja menetelmällisestä näkökulmasta. Saamme myös katsauksen EU:n biodiversiteettistrategiaan.

Iltapäivällä Suomen Metsätieteellisen Seuran tieteenalakerhot järjestävät kuusi rinnakkaiskokousta, joissa monimuotoisuutta, sen mittaamista ja arvottamista käsitellään ekologian, metsänhoidon, mittaamisen ja suunnittelun, taloustieteen, logistiikan ja ihmistieteiden näkökulmista.

Sekä aamupäivän yhteiskokoukseen että kaikkiin iltapäivän rinnakkaiskokouksiin on mahdollista osallistua myös etänä.

Katso ohjelma:

http://www.metsatiede.org/metsatieteen-paiva/monimuotoisuuden-mittaaminen-ja-arvottaminen/

Rinnakkaiskokousten jälkeen ohjelmassa on vapaamuotoisempi yhteinen tilaisuus, jossa jaetaan Suomen Metsätieteellisen Seuran huomionosoitukset ansioituneille metsäntutkijoille ja palataan alkusyksyn Viron retkeilyn tunnelmiin valokuvaesityksen myötä. Päivän lopuksi Metsätieteiden päivän suosittu buffet on taas avoinna kahden webinaarivuoden jälkeen. Luvassa on vilkasta keskustelua metsätieteistä.

” …joka todistaisi, että lisääntynyt lahopuumäärä on edesauttanut metsän kasvua.”

Ei ole eliitissä ainakaan estänyt kohtalaisen kovia ha-kohtaisia saantoja ja puun myynnillä vaurastumista. Lasketaan kerrotuista faktoista, että puolen kuution maalahopuu on keskimäärin joka toisella aarilla ja siitä huolimatta metsätaloudessa huipputuloksia. Toisen eliitin edustajan mukaan, samat metsät nähneenä, ovat ”jopa liian sliipatut”. Yksi on tyytyväinen korkealla lahopuumäärällä saavutettuihin metsätalouden huipputuloksiin, toinen pitää vielä saman metsän lahopuun määrää pienenä.

Voisi päätellä, että ainakaan lahopuun määrällä ei pienessä mittakaavassa ole yhteyttä metsätalouden kannattavuuteen. Tosin monimuotoisuuteen kuuluu paljon muutakin, mutta yksi esille nostetuista on lahopuun määrä.

♥ Kerttu