Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Kuka sen taitaa sanoa mikä on riittävästi?

Lahopuuta voi sanoa olevan metsissä riittävästi, kun lähes 100 % sitä tarvittavista lajeista on elinvoimaisia tai silmälläpidettäviä eli kun tarkastellaan koko lahopuusta elävää lajistoa ei vain pelkästään uhanalisia lajeja, jotka nekin löytyvät nykyisesta määrästä lahopuuta.

Kokonaan luonnontilaisilla alueillakin on aina uhanalaisia lajeja. Ei sielläkään koskaan ylletä 100%:iin.

Hyvä esimerkki tästä on lähes luonnontilaiset tunturipaljakat, joissa lajeista n. 40% on uhanalaisia ja joidenka suurin uhanlaisuuden aiheuttaja on satunnaiset tekijät eli näiden lajien populaatiot ovat pieniä ja niiden kannanvaihtelut voivat vähentää lajia niin, ettei sitä enää havaita ennen kuin taas runsastuvat jostain syystä, että taas löydetään.

Tunturipaljakoilla aina ja ikuisesti säilyy tämä lajien uhanalaisuus.

Seppo Vuokko: Vaikka Suomen luonnon tila on vakaa, eliöistä kymmenesosa on luokiteltu uhanalaisiksi! Tällä uhanalaisuudella ei useimmiten ole mitään tekemistä todellisen häviämisuhan kanssa. Näin laajat – ja suurelta osin perusteettomat – uhanalaisten lajien luettelot on tehty vain työllistämään ympäristöhallinnon virkamiehiä ja takaamaan heille mukavaa puuhastelua kesäisessä luonnossa. Luonnon kannalta ne ovat liki hyödyttömiä.

2. Toinen näkökohta: luonnontilaisella luonnolla on itseisarvo, oikeus olla olemassa, minkä vuoksi emme saa hävittää sitä kokonaan.

Siksihän suojelualueita on perustettu.  Meidänkin yhteismetsän maalle kolme virallista ja muutama epävirallinen.

Suomen ekosysteemejä on muutettu todella rajusti viimeisten 250 vuoden kuluessa ilman näkyvää haittaa.  Nyt toimimme  ensi kertaa metsissämme hyvin luonnollista kehitystä mukaillen, mutta nyt on noussut kauhea poru.   Tässä kyseessä on ainakin osittain fanaatikot, joille kaikki metsätalous on pahasta.  Tietysti on epävarmuutta siitä, mikä on oikea taso.

Insinöörinä arvostan mittauksiin perustavaa päätöksentekoa.  Tuskinpa mitkään mittaukset pystyvät osoittamaan, että metsät kasvavat paremmin, jos niissä on jättöpuita enemmän.  Sen sijaan jokainen ymmärtää, että ne kasvat vähemmän, koska ne jättöpuut vievät tilaa.

Esimerkiksi sertifikaatin vaatimus 10 kuolleesta ja 10 elävästä jättöpuusta perustuu vain ”huutokauppaan”.  Ei mihinkään tutkittuun tietoon.

Keskustelua pitäisi käydä ensisijaisesti siitä, miten estettäisiin  metsäalueiden tuhoutuminen muun maankäytön vuoksi ja miten ne metsäalueet saataisiin ’tuottamaan enemmän puuta.  Nyt käydään keskustelua siitä, miten sitä  puuntuotantoa pystyttäisiin mahdollisimman paljon rajoittamaan.

Tutkitun tiedon käyttö on aina kompromissien tekemistä tarpeen ja hyväksyttävyyden kesken. Harvemmin tutkimus antaa mitään ehdotonta raja-arvoa noudatettavaksi. Sellainen voisi olla esimerkiksi liito-oravan arvioitu lentomatka, mutta kuten toisaalla kerrottiin, se osaa hätätilanteessa myös kävellä. Kävellessään se tosin on erittäin altis saalistukselle, joten parempi jos on puita tai tolppia askelkiviksi, ja vielä tätäkin parempi jos puut antavat jonkin verran suojaa lentäviltä pedoilta eli elinympäristökuvioita yhdistävät leviämiskäytävät.

Tämä esimerkki onkin siinä mielessä havainnollinen, että nykytiedon mukaan suojelualueverkosto ei yksinään vielä aivan riitä, vaan sen tueksi tarvitaan toimia talousmetsissä, muun muassa juuri eliöiden leviämisen turvaamiseksi jotta populaatiot eivät joudu eristyksiin toisistaan ja pienene liikaa.

”lahopuumäärä tai mikään muukaan ei niitä hetkauta”

Kyllä ja olihan niiden päällä vuoroin kilometri jäätä ja vuoroin vettä, mutta yhtä kaikki puuta riittää.

Ei ole kysymys pelkästään aukoista vaan myös siitä mitä on aukkojen välillä. Erilaiset eliöt tarvitsevat omanlaistaan elinympäristöä. Talousmetsä on liian kliininen, kun sieltä puuttuvat uutta metsää luovat metsätuhot lähes kokonaan.