Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Ei noin mene.  Monet metsälajit tarvitsevat sitä avovaihetta.  Ovat piilossa maan alla ja sitten esillä aukossa kunnes se kasvaa umpeen.  Menestyvät sopivissa olosuhteissa  muuallakin.  Esimerkiksi nuokkuhelmikkä, valkolehdokki ja kevätlinnunherne ovat kasveja, joita meillä  näkee hakkuuaukoissa, muttei enää myöhemmin metsissä.  Ovat kyllä metsälajeja.

Kuusikoissa tapaa muurahaispesiä ja palokärkiä, jotka etsivät toukkia tyvilahoista kuusista.  Kirjanpainajat tulevat olemaan ikääntyneiden kuusikoiden yleisin eliölaji.

Boreaalisen havumetsän kehityskulkuun kuuluu uudistuminen katastrofien kautta.  Siksi niissä elävät kasvit ovat sopeutuneet olosuhteiden vaihteluun ei staattiseen tilaan kuten on laita sademetsissä, jotka uudistuvat puu kerrallaan.

AJ: ”Minä olen käsitellyt raaka-aineen saatavuutta: olen sanonut että lisätkää hakkuita Venäjällä ja Kanadassa. Eihän meidän metsistä tarvitse riittää raaka-ainetta koko maailmalle.”

Koko maailman tarpeisiin ei tietenkään Suomen metsien tuotanto riitä, kun ei edes omaan tarpeeseen. Materiaaleja tuodaan edelleen tänne, pääosin uusiutumattomia eli vastoin kestävän kehityksen periaatteita.

Valtio velkaantuu ennätysvauhtia, joten kaikki tulot täällä tarvitaan. Siksi puuston kasvua ja hakkuita on saatava lisättyä.

Ehkäpä ikääntyneiden kuusikoiden tehtävänä luonnon kiertokulussa oli aiemmin purkaa nuoriin metsiin kerääntynyttä hiiltä.  Siis pitää huoli, että ilmakehässä säilyy hiilitasapaino.  Muuta järjellistä selitystä niillä en keksi.  Nyt ikääntyneitä kuusikoita ei tarvita tähän, koska ihmisten toimesta toimesta hiiltä vapautuu liiankin kanssa.

Metsät ovat sopeutuneet uudistumaan nuorempina tai vanhempina, koska uudistumiseen tarvittavat katastrofit tapahtuvat sattumanvaraisin välein. Siis metsien uudistuminen ei tarvitse ikääntyneitä kuusikoita.   Nyt ne toimivat hiililähteinä, minkä huomaa kirjanpainajien tuhoamista metsistä ja osaltaan edesauttavat kasvihuoneilmiötä.  Vaikea ymmärtää, että niistä olisi ekosysteemille hyötyä.

Niin mitä hyötyä mistäkin on. Tuskimpa maapallon ekosysteemit ihmistäkään kaipaavat. Tuo ilmastohullutus on niin höpöä kun joku vain voi olla. Näitä aina tulee ja laumat lähtee niinhin mukaan. Mikähän hullutus se seuraavaksi tulee kun tämä hiilihumppa menee ohi.

Metsälajeja Punaisen kirjan 2019/ sivu 45 mukaan on 833 kpl

– näistä lehtolajeja on 45,5% eli 379 kpl ovat pienialaisilla metsätyyppeillä etupäässä Etelä-Suomessa, jotka voi jättää hakkuiden ulkopuolelle ja taitavat ollakin suurimmaksi osaksi suojeltuja

– näistä harjumetsien lajeja on 9% eli 75 kpl eli ovat hyvin pienalaisilla metsätyypeillä jo suojelussa

– näistä paahderinteiden lajeja 7% eli 58 kpl eli ovat hyvin pienalaisilla metsätyypeillä jo suojeltuja

– näistä paloalueiden lajeja 3% eli 25 kpl eli ovat hyvin pienalaisilla metsätyypeillä

Talousmetsiin vanhat metsät mukaan lukien jäisi näin uhanalaisia lajeja:

833-379-75-58-25= 296 kpl

Otan muutaman vanhan metsän lajin esimerkiksi, joidenka kasvupaikka on Mk (kangasmetsä) ja uhanalaisuus Mv (vanhojen metsien väheneminen).

– lahokaviosammal (EN) on eteläinen laji eikä koskaan millään suojelulla Suomessa saada elinvoimaiseksi, jos ei sitten ilmaston lämmetessä

– karvalahorusokas (VU) (sienet) on eteläinen ja pienen populaation laji eli millään suojelulla sitä ei saada runsastumaan

– kalkkikääpä (EN)  (kääväkkäät) on suomalainen laji ja hyvin harvinainen muualla maailmalla, jonka kasvupaikat painottuvat Lappiin ja Kainuuseen alueille, jossa metsiä on suojeltu paljon. Miksi on edelleen uhanalainen? Suojelu ei näytä auttavan.

Näin kun kävisi kaikki nämä talousmetsien uhanalaiset lajit läpi, niin kuinkahan monta lajia jäisi jäljelle, että  voitaisiin päätellä vanhojen metsien lisäsuojelun auttavan ne elinvoimaiseksi?